ROXANE, Seuralaisnainen, CYRANO.
ROXANE.
Lähdemme Clomiren luo.
Osottaa vastapäätä olevaa ovea.
Nyt siellä
Alcandre puhuu sekä Lysimon.
SEURALAISNAINEN, painaen pikkusormeaan korvaansa vastaan.
Vaan mulle
tää sormi kuiskaa: ethän liian myöhään tulle!
CYRANO, Roxanelle.
Apinat oottaa. Menkää! Ehtinette vielä!
He ovat tulleet Clomiren ovelle.
SEURALAISNAINEN, ihastuneena.
Oi! nähkää! Kolkutin on tehty pehmoiseksi!...
Kolkuttimelle.
Ne sitä varten sulle tämän puvun keksi,
ettet vois häiriötä tuottaa juttelulle
hellyyden luonteesta!!
Nostaa kolkutinta hyvin varovasti ja lyö sillä hiljaa.
ROXANE, ovea avattaessa.
Menemme.
Portailta, Cyranolle.
Kohta tänne
Christian kai tulee, hälle silloin sanokaa,
hän että vuottakoon.
CYRANO, vilkkaasti, Roxanen aikoessa poistua.
Ah!
Roxane kääntyy takaisin.
Saako tiedustaa,
hän mistä teille tänään runoella saa,
mink' aiheen annatte!
ROXANE.
Saa puhua hän...
CYRANO.
Mistä?
ROXANE.
Sen tiedon pidättekö varmaan itsellänne?
CYRANO.
Kuin muuri vaiti oon.
ROXANE.
Ma sanon hälle: suokaa
aatosten kohota nyt irti estehistä,
puhukaa, runoilkaa, lemmestä kuva luokaa
sanoja säästämättä!
CYRANO, hymyillen.
Hyvä!
ROXANE.
Hst!...
CYRANO.
Hst!...
ROXANE.
Tästä
ei sanaakaan!...
Menee ovesta ja sulkee sen.
CYRANO, kunniaa tehden, suljetun oven edessä.
Roxane, ma kiitän teitä!
Ovi avautuu ja Roxane pistää siitä päänsä.
ROXANE.
... sillä
hän valmistaisi...
CYRANO.
Ei, ei, totta vie!...
MOLEMMAT, yhdessä.
Hst! Hiljaa
Ovi sulkeutuu.
CYRANO, huutaa.
Christian!