CYRANO, RAGUENEAU, Runoilijat, CARBON DE CASTEL-JALOUX,
Sotureita, Kansaa y.m., sitten DE GUICHE.
RAGUENEAU.
Jo saako tulla?
CYRANO, liikahtamatta.
Saa.
Ragueneau antaa merkin ja hänen ystävänsä tulevat sisään.
Samassa näkyy taustaovella Carbon de Castel-Jaloux kaartin
kapteenin puvussa. Huomatessaan Cyranon hän rupeaa viittomaan.
CARBON DE CASTEL-JALOUX.
Hän tääll' on!
CYRANO, päätään nostaen.
Kapteenini!...
CARBON, riemuissaan.
Me kaikki tiedämme! Sa urho! Upseerini
sua oottavat. Noin kolmekymmentä on meitä.
CYRANO, epäröiden.
Vaan...
CARBON.
Tule mukaan; kovin ilahdutat heitä!
Tahtoen viedä hänet muassaan.
No, tule!
CYRANO.
En!
CARBON.
He ovat tuossa vastapäätä
Kultaisen Tähden kapakassa. Pian päätä!
CYRANO.
En tule!
CARBON, menee ovelle ja huutaa siitä ulos jylisevällä äänellä.
Sankarimme kieltäytyy. Siis tänne
te tulkaa!
ÄÄNI, ulkoa.
Mainiota!
Ulkoa kuuluu lähestyvää hälyä, miekkojen kalinaa ja
saappaiden kolinaa.
CARBON, käsiään hykertäen.
Kuule, ystäväsi
jo käyvät yli kadun!...
GASKONJALAIS-UPSEERIT, tullen myymälään.
Suurta! -- Suuremmoista! --
Hei! -- Urho! -- Miesten mies! -- Ei vertaistaan oo toista! --
RAGUENEAU, Cyranolle, peloissaan.
Kaikk' onko Gaskonjasta teidän ystävänne?
UPSEERIT.
On! Kaikki!
ERÄS UPSEERI, Cyranolle.
Hyvä!
CYRANO.
Herra parooni!
II UPSEERI, pudistaen Cyranon kättä.
Tää käsi
puristaa saako...?
CYRANO.
Herra...!
III UPSEERI.
Kaikki kerrassansa:
eläköön!
IV UPSEERI.
Syleillä mun suokaa teitä nyt!
CYRANO.
Oo, herra parooni!
V UPSEERI.
Te kaikkein syleilyt
nyt saatte ottaa vastaan!
Syleilyä.
CYRANO, tietämättä kenelle vastata.
Parooni!... ah, minä...!
RAGUENEAU.
Kaikk' ootte paroneita?
UPSEERIT.
Kaikki!
RAGUENEAU.
Tosiansa!
I UPSEERI.
Ritarikilvistämme torni tulis!
LE BRET, tulee sisään ja rientää Cyranon luokse.
Kansa
sua etsii. Kaikki ovat aivan innoissansa!
Ne eell' on, jotka yöllä kanssas oli...
CYRANO, pelästyneenä.
Sinä
et kai oo sanonut, mä missä olen...?
LE BRET, käsiään hykertäen.
Kyllä!
ERÄS PORVARI, tulee sisään useiden seuraamana.
Marais'sta tuomme teille... koko korttelista...
sulimmat kiitokset! Me ihailemme teitä,
me kaikki!
Ulkopuolella oleva katu tulee täyteen ihmisiä. Kantotuoleja
ja vaunuja pysähtyy sinne.
LE BRET, hymyillen, matalalla äänellä Cyranolle.
Ja Roxane!
CYRANO, nopeasti.
Sä kysymykses heitä!
KANSANJOUKKO, huutaa ulkopuolella.
Hoi! Cyrano!
Meluava väkijoukko tunkeutuu myymälään. Tungosta. Huudahduksia.
RAGUENEAU, seisoo pöydällä.
Heh! Puoti täyttyy katsojista!
He särkee kaikki! Suuremmoista!
ERI HENKILÖITÄ, Cyranon ympärillä.
Ystäväni!...
Mun ystäväni!...
CYRANO.
On niin kummaa mielestäni,
ett' on näin paljon tänään ystäviä mulla!...
LE BRET, ihastuneena.
Sun suuri tekos...!
NUORI MARKIISI, kädet ojona.
Jospa tiedossa ois sulla...!
CYRANO.
Vai sulla!... Sulla!... Millä ihmeen ilveilyllä
mua kummastutatte...!
II MARKIISI.
Ois eräs nainen, kellä
ois halu... Esittäisin...
CYRANO, kylmästi.
Kuka esitellä
saa teidät?
LE BRET, ällistyneenä.
Mutta...!
CYRANO.
Vaiti!
KYNÄNIEKKA, kirjoitusneuvoineen,
Ehkä tohtia
vois tiedustella joitakuita kohtia!?
CYRANO.
Ei! Turha vaiva!
LE BRET, nykäisten häntä kyynärpäästä.
Se on Théophraste Renaudot,
sanoman julkaisija...
CYRANO.
Minä siitä viis!
LE BRET.
... paperin, joss' on uutisia! Etkö oo
sa kuullut siitä? Se on varmaan aate, jolla
on tulevaisuus eessään!
RUNOILIJA, lähentyen Cyranota.
Herra...
CYRANO.
Vielä siis!
RUNOILIJA.
Niin rohkea ma olen uskaltanut olla,
ett' olen pentacrostikonin nimellenne
runoillut...
JOKU, lähentyen.
Herra...
CYRANO.
Riittää jo!
Liikettä. Järjestäydytään. De Guiche tulee upseerien
saattamana, Cuigy Brissaille, upseerit jotka lähtivät
Cyranon mukaan ensi näytöksen alussa. Cuigy tulee
nopeasti Cyranon luokse.
CUIGY.
De Guiche!
Mutinaa. Kaikki riveissä.
Hän lie
marsalkka Gastionin puolesta...
DE GUICHE, tervehtien Cyranota.
Niin, sain
sen tänne tulla tuomaan teidän tiedoksenne,
hän että ihaileepi suurta urhotyötä,
jost' on hän kuullut...
KANSA.
Hyvä!
CYRANO, kumartaen.
Siinä tuntee kai
hän oman urhoutensa!
DE GUICHE.
Jollei olleet myötä
nää herrat olis, tuskin uskonut hän ois,
ett' on se lainkaan totta!
CUIGY.
Mutta nyt ei vois
hän epäillä!
LE BRET, Cyranolle, joka näyttää olevan omissa ajatuksissaan.
Vaan...
CYRANO.
Vaiti!
LE BRET.
Tuskin ymmärtänen,
ett' annat kärsiväsi noin sä nähdä hänen.
CYRANO, vavahtaen ja suoristautuen.
Ett' annan?! Tuskani tuon esiin kaikkein nähden!?
Käy kärsimättömäksi; pullistaa rintaansa.
Saat nähdä!
DE GUICHE, jonka korvaan Cuigy on supattanut.
Tämän suuren urhotyönne tähden
te varmaan ylenette upseerina. -- Niinkö
lie, että Gaskonjasta ootte?
ERÄS UPSEERI, jylhällä äänellä.
Totta vie!
CYRANO.
Niin on!
DE GUICHE, katsoen gaskonjalaisia, jotka ovat ryhmittyneet Cyranon
taakse.
Siis totta heihin, noihin ylpeisiinkö
te kuulutte? Se joukko hupsu on...
II UPSEERI, uhkaavasti.
Vai on!
DE GUICHE.
Ah, ah! Nää herrat kaikki lienevätkin heitä,
kosk' eivät uhmakasta mieltään nytkään peitä?...
UPSEERI.
Niin oomme!
CARBON.
Cyrano!
CYRANO.
Kapteeni?
CARBON.
Outohon
on seuraan, näen, kreivi tullut. Ehkä siksi
sä tahdot esitellä... tehdä tuttaviksi!
CYRANO, astuu pari askelta De Guicheä kohti, näyttää tovereitaan.
Täm' on Gaskonjan poikien joukko,
meill' on kapteeni Castel-Jaloux.
Ne sanovat: hupsu ja houkko
on Gaskonjan poikien joukko!
Vaan vaikka sen valheet saarti,
se sentään on kunnian kaarti
tämä Gaskonjan poikien joukko,
joll' on kapteeni Castel-Jaloux.
Näkö kotkan ja kontion hampaat,
jalat haikaran meillä on.
Pois väistyvät konnat kuin lampaat,
näkö kotkan ja kontion hampaat
kun uhkaa, -- kun töyhtömme häilyy
ja miekkamme päivässä päilyy.
Näkö kotkan ja kontion hampaat
on vastustus voittamaton.
Ne sättivät moukiksi meitä,
nimet öykkärin, uhmarin suo.
Vaan vaikka ne sättivät meitä,
ei varjoa meihin se heitä;
ja jos joku hampaita näyttää,
niin miekkaamme taidamme käyttää;
sitä huotraansa emme me peitä,
se puhdasta jälkeä luo!
Moni lemmenkateeksi tullut
on vuoksemme aviomies.
Ovat naiset meihin kuin hullut.
Moni lemmenkateeksi tullut
on siksi. Meist' uljuus hohtaa,
se ei vastusta missään kohtaa!
Moni lemmenkateeks' on tullut!
ken oletkin, tiedä ties!
DE GUICHE, huolimattomana istuen nojatuolissa, jonka Ragueneau
nopeasti on tuonut.
Koruna luonansa nyt moni pitää tapaa
runoilijaa. -- Te ehkä siksi ryhtyisitte
mun luokseni?
CYRANO.
En, kreivi! Tahdon olla vapaa!
DE GUICHE.
Mun enoani, Richelieutä, miellytitte
te eilen. Esittäisin teidät joskus hälle.
LE BRET, häikäistynä.
Ah! Suuri Luoja!
DE GUICHE.
Kuulin, että näytelmänkin
te ootte tehnyt?
LE BRET, kuiskaa Cyranolle.
Ah, jos "Agrippines" hänkin
sais kuulla!
DE GUICHE.
Lukekaa se hälle!
CYRANO, kiusausta tuntien, hiukan ihastuneena.
Tosiaankin,
jos...
DE GUICHE.
Hän on mestari. Hän runon tekijälle
voi monet neuvot antaa. Korjata hän voisi...
CYRANO, jonka kasvot ovat heti synkenneet.
Oh, mahdotonta, kreivi! Min' en muuttaa soisi
ees yhtä pilkkua...
DE GUICHE.
Vaan hyvä maksamaankin
hän on, jos joku runo häntä miellyttää.
CYRANO.
Mut aina parhaimmaksi palkakseni jää
se, ett' oon tyytyväinen, itsellein kun luen
mä sitä, minkä ensin runopukuun puen.
DE GUICHE.
Te ootte ylpeä!
CYRANO.
Sen huomaatteko tekin!
GASKONJALAIS-SOTURI, tulee miekkaansa pistettyinä lakkeja, joissa
on rikkinäiset töyhdöt ja jotka ovat tahrautuneita.
Kas, Cyrano! Kas, niitä, joita höyhennitte,
te eilis-iltana näin paljon köyhennitte:
nää hatut, töyhdöt ovat pakenijain...
CARBON.
Sekin
on sotasaalis!
LÄSNÄOLIJAT, nauraen.
Ah! Ah! Ah!
CUIGY.
Kai senkin herran
sisua kirveltänee tänään jonkun verran,
ken järjesti tuon leikin!
BRISSAILLE.
Kukahan se lie?
DE GUICHE.
Se olen minä.
Nauru taukoaa.
Tahdoin hiukan opettaa
erästä riimiseppää... juoppoa...
Kiusallinen äänettömyys.
SOTURI, hiljaa Cyranolle, näyttäen saalistaan.
Vaan mitä
me näillä teemme?
CYRANO, ottaen miekan, jossa päähineet ovat, antaa niiden
liukua De Guichen jalkoihin, tekee kunniaa.
Ehkä herra kreivi vie
ne ystävilleen! Olkaa hyvä, ottakaa!
DE GUICHE, nousee, jyrkästi.
Mä lähden. Kantajani tänne!
Cyranolle, rajusti.
Sanokaahan...
CYRANO.
No!
ÄÄNI, kadulla, huutaen.
Kreivin kantajat!
DE GUICHE, joka on saanut itsensä hillityksi, hymyillen.
On kirja, jolla on
nimenä "Don Quichotte". Te ette ehkä sitä
oo lukenut?
CYRANO.
Oon kyllä. On kuin oma suku
siin' esiintyisi!
DE GUICHE.
Niinpä ajatelkaa...
KANTAJA, tulee taustalle.
Täällä
on kantotuoli.
DE GUICHE.
... tuulimyllyseikkailua!
CYRANO, kunniaa tehden.
Sen muistan aivan hyvin: kolmastoista luku.
DE GUICHE.
Kun sellaisia vastaan alkaa taistelon...
CYRANO.
Nyt luulen, herra kreivi, osuneenne harhaan...
Kai tuulihattuin kanss' en käy mä kamppailua?
DE GUICHE.
... hän aivan arvaamattaan myllyn siiven päällä
voi lentää rapakkoon!...
CYRANO.
Tai suoraan tähtitarhaan!
De Guiche lähtee. Nähdään hänen nousevan kantotuoliin. Hänen
mukanaan tulleet herrat menevät myöskin, supattaen. Le Bret
saattelee heitä. Kansanjoukko poistuu.