CYRANO, ROXANE, Seuralaisnainen.
CYRANO.
Toivoa jos huomaan olevaksi,
niin otan kirjeen esiin.
Roxane naamioituna, seuralaisnainen mukanaan, näkyy oven
lasien takaa. Cyrano avaa nopeasti oven.
Sisään!...
Menee seuralaisnaisen luo.
Sanaa kaksi
vain!
SEURALAISNAINEN.
Vaikka neljä!
CYRANO.
Kuulkaa, tokko makeisista
te pitänette?
SEURALAISNAINEN.
Pidän! Oikein kuollakseni.
CYRANO, sieppaa paperitötteröitä myymäpöydältä.
Kas, Benseradin runo!...
SEURALAISNAINEN, surkean näköisenä.
Oih!...
CYRANO, täyttää tötterön.
Niin, sinne meni
kaneelikaakku!
SEURALAISNAINEN, muotoaan muuttaen.
Ah!
CYRANO.
Ja hillopiirahista
te pidättekö?
SEURALAISNAINEN.
Oi, en parempaa ma tiedä!
CYRANO.
Chapelainin lauluihin ma niitä kuusi panen.
Ja Saint-Amantin runoon kolme uskaltanen
sokeriässää...?
SEURALAISNAINEN.
Luulen: enempää en siedä!
CYRANO.
Jokunen leivos?... Eikö?!
Ojentaa hänelle täysinäiset tötteröt.
Ehkä menisitte
nyt hetkiseksi!
SEURALAISNAINEN.
Mutta...
CYRANO, työntäen häntä ulos.
Tulkaa vasta sitte,
kun kaikki ootte syönyt!
Sulkee oven, kääntyy Roxaneen päin ja pysähtyy,
lakki kädessä, kunnioittavan välimatkan päähän.