RAGUENEAU, LISE, Muskettisoturi, CYRANO pienen
pöydän ääressä kirjoittaen. Runoilijoita, mustissa,
tahraisissa vaatteissa, sukat syltyssä.
LISE, tullen Ragueneaun luokse.
Kas, eikös tuossa taas sun roskajoukkos tulle!
I RUNOILIJA, tulee sisään; Ragueneaulle.
Hei, kunnon runoveikko!
II RUNOILIJA, samoin; puristaa Ragueneaun käsiä.
Terve, terve sulle!
III RUNOILIJA.
Sa kotka leipojain!
Haistellen.
Tää tuoksuu suloisalta!
IV RUNOILIJA.
Sa Phoibos-paistaja!
V RUNOILIJA.
On suuri taitos valta,
Apollo keittäjä!
Ragueneau on runoilijain ympäröimänä, häntä syleillään,
hänen käsiään pudistetaan.
RAGUENEAU.
Oh, teidän seurassanne
on hyvä, hauska olla! -- Tervetultuanne!
II RUNOILIJA.
Me myöhästyimme hiukan. Neslen portin luoksi
niin paljon kansaa oli tullut.
RAGUENEAU.
Minkä vuoksi?
II RUNOILIJA.
Kahdeksan miestä siellä -- lurjuksiksi kuulin
ma heitä sanottavan -- kuoliaina makaa!
CYRANO, hetkeksi kohottaen päätään.
Ei! Seitsemän kai niitä oli vain! Niin luulin.
Jatkaa kirjoittamistaan.
RAGUENEAU, Cyranolle.
Ja ehkä tunnette sen sankarinkin, ken...?
CYRANO, välinpitämättömästi.
Minäkö? En. En suinkaan!
LISE, muskettisoturille.
Entä te?
MUSKETTISOTURI, kiertäen viiksiään.
Ken takaa!
CYRANO, kirjoittaen; ääntää joskus itsekseen.
Mä lemmin teitä...
I RUNOILIJA.
Siellä kansanjoukko ties,
ett' oli sata miestä pakoon yksi mies
ajanut...
II RUNOILIJA.
Siellä oli maahan, sinne tänne,
heitetty aseita jos jotain!...
CYRANO.
... silmiänne...
III RUNOILIJA.
Ja hattuja, niit' oli...
CYRANO, äskeiseen tapaan.
... huulienne hurmaa...
III RUNOILIJA.
... jos kuinka kaukana!...
I RUNOILIJA.
Ken tuolla tavoin surmaa,
on varmaan pelottava jättiläinen. Selko
hänestä olis hauska saada!
CYRANO, kuten ennen.
Minut pelko
saa heti valtaansa, kun vain ma teidät näen!
II RUNOILIJA, leivosta haukaten.
Ragueneau, taas säihkynyt kai lie sun neros säen,
vai kuinka?
CYRANO, kuten ennen.
... hän ken lempii teitä...
Pysähtyy aikoessaan kirjoittaa nimensä alle,
nousee ja panee kirjeen taskuunsa.
Turha tähän
on panna nimeäni! Itse jättämähän
sen tulen hälle.
RAGUENEAU, II:lle runoilijalle.
Olen runomuotoon pukea
kokenut erään reseptin...
III RUNOILIJA, asettuen kermaleivosten lähelle.
Kai meille lukea
sen tahdotte!...
IV RUNOILIJA, katsoen erästä leivosta.
Tän kaakun vaahtolakki vähän
on vinossa!...
Haukkaa "vaahtolakin" pois.
I RUNOILIJA.
Kas, tämä mesileipä varmaan
voi helpommaksi tehdä runonteon vaivan,
kun mantelitkin välkkyy niinkuin silmät armaan!
Haukkaa mesileipää.
II RUNOILIJA.
Me kuuntelemme!
III RUNOILIJA, ottaen leivoksen sormiensa väliin.
Tästä kerma kuohuu aivan.
Tää leivos nauraa!
II RUNOILIJA, leikaten leivoslyyryä.
Tälle päivälle ei vertaa.
Mua lyyry ravitsee nyt ensimäistä kertaa.
RAGUENEAU, valmistuu lukemaan runoaan, yskäsee,
laittaa päähinettään, asettuu asentoon.
Se runoresepti...
II RUNOILIJA, ensimäiselle, tyrkäten häntä kyynärpäällään.
Sä syöt kai aamiaista?!
I RUNOILIJA, toiselle.
Ja sinä päivällistä!?
III RUNOILIJA.
Se lie harvinaista!
RAGUENEAU.
Näin taikina sa tee ja sitten leivo, paista:
Sokeri ja munat vatkattava on
ensin vaahtohon.
Siihen sopii sekottaa
pisaraisen sitruunaa.
Manteleita vielä sekaan,
niin ei muuta tarvitsekaan.
Taikinan kun olet valmistanut näin,
muotin kiirehtäin
otat, voilla voidat sen,
siihen kaadat seoksen,
viet sen paikkaan lämpimähän,
siinä annat nousta vähän.
Hetken päästä uuniin nosta muotti tuo,
siellä olla suo
paistumassa hiljalleen,
kunnes huomaat kypsyneen.
Tarjottava hillon kanssa
kylmänä tai kuumiltansa.
RUNOILIJAT, suu täynnä.
Oh, mainiota! Hienon-hienoa!
ERÄS RUNOILIJA, niellen niin että on tukehtua.
Hhh!
CYRANO.
Kuule!
Sä näitkö, miten vieraas ahmivat? En luule!
RAGUENEAU, hiljaa hymyillen.
Näin kyllä -- katsomatta! Heitä henno en
mä häiritä. He maksaa hyvin, kuunnellen
mun runojani. Niin, ja tunnen tyydytystä,
kun nerot nälkäiset voi multa saada ruokaa.
CYRANO, lyöden häntä olkapäälle.
Mä pidän sinusta!
Ragueneau liittyy ystäviensä seuraan.
Cyrano seuraa häntä katseellaan,
sanoo sitten hiukan tiukasti:
Lise!
Lise, joka on vilkkaassa keskustelussa muskettisoturin
kanssa, hätkähtää ja tulee Cyranota kohti.
Kysyä mun suokaa:
tuo upseeri, hän teitä..?
LISE, loukattuna.
Oh! Mä viettelystä
kyll' osaan välttää!... Tiedän voittaa katseellani!
CYRANO.
Se katse juuri minut epäilemään pani,
ett' ootte voitettu...
LISE, kuohuksissaan.
Vaan...
CYRANO, jyrkästi.
Ystäväni on
Ragueneau! En hälle siksi naurettavan sallis.
Ja nimen kunnia on jokaiselle kallis!
LISE.
Vaan...
CYRANO, kohottaen ääntään sen verran että muskettisoturi kuulee.
Väärin ymmärtää lie teidän mahdoton!...
Tervehtii muskettisoturia ja menee taustaovelle,
kelloa katsottuaan, ja rupeaa katselemaan ulos.
LISE, muskettisoturille, joka yksinkertaisesti on vastannut
Cyranon tervehdykseen.
Mä oikein hämmästyn. Teit' ymmärrä en enää.
Vastatkaa... ivatkaahan nenää...
MUSKETTISOTURI.
Nenää... nenää...
Poistuu nopeasti; Lise seuraa.
CYRANO, taustaovelta, tehden Ragueneaulle merkin,
että hänen on vietävä runoilijat pois.
Pst!
RAGUENEAU, osoittaen runoilijoille oikeata ovea.
Paras mennä tuonne!...
CYRANO, kärsimättömästi.
Pst! Pst!...
RAGUENEAU, vieden pois runoilijat.
Siellä saamme
lukea runoja...
I RUNOILIJA, epätoivossaan, suu täynnä.
Vaan kaakut!...
II RUNOILIJA.
Ottakaamme
ne mukaan!
He menevät kaikki Ragueneaun jälestä, kuin juhlasaatossa,
tyhjennettyään tarjottimia.