RAGUENEAU, LISE, CYRANO, sitten muskettisoturi.
CYRANO.
Mitä kello?
RAGUENEAU, tervehtien touhukkaasti.
Kuusi.
CYRANO, levottomasti.
Siis tunnin päästä!...
Kulkee edestakaisin myymälässä.
RAGUENEAU, seuraten häntä.
Bravo! Minä nä'in...
CYRANO.
Mitä?
RAGUENEAU.
Sen miekkailunne!
CYRANO.
Kumman?
RAGUENEAU.
On siis ollut uusi?
Sen, hotellissa... eilen... ajattelin sitä.
CYRANO, ylenkatseellisesti.
Ah!... Senkö!...
RAGUENEAU, ihaillen.
Osasitte uljaan runon laittaa!
LISE.
Nyt siitä vain hän puhuu.
CYRANO.
No, se ei kai haittaa!
RAGUENEAU, asettuen miekkailuasentoon ja ottaen aseekseen
paistinvartaan.
"Mä lopuksi pistän teitä..." "Lopuksi pistän teitä..."
Yhä enemmän innostuen.
"Mä lopuksi..."
CYRANO.
Mitä kello?
RAGUENEAU, jää miekkailuasentoon ja katsoo kelloa.
Viisi minuuttia
on yli kuuden... "... pistän teitä!"
Vaihtaa asentoa.
Suuremmoista!
Yht'aikaa miekkailla ja tehdä ballaadia!
LISE, Cyranolle, joka hänen ohitsensa mennessään on hajamielisesti
puristanut hänen kättään.
Kas, mit' on kädessänne?
CYRANO.
Turha naarmu.
LISE, sormeaan heristäen.
Meitä
te varmaan...
RAGUENEAU.
Vaarassako ootte ollut?
CYRANO.
Toista
on vaara!
LISE, jatkaen; kuten äsken.
... varmaan uskotellette!...
CYRANO.
No miksi
ma uskottelisin! Sen nenä vakuuttaako?
Ken uskottelee, hän näin suuren nenän saako?
Ääntään muuttaen.
Ma vuotan erästä. Näin varhain tulin siksi.
Mun täytyy hänen kanssaan saada yksin olla.
RAGUENEAU.
Ei... ei se nyt... kun runoilijat...
LISE, ivallisesti.
Syövät hänet
niin, hänet!... köyhdyttävät!
CYRANO.
Tällä permannolla
en silloin tahdo muita nähdä. Ymmärtänet!
Ma merkin annan sitten... -- Mitä kello?
RAGUENEAU.
Vain
kymmentä yli kuuden.
CYRANO, istuutuen hermostuneesti Ragueneaun pöydän ääreen ja
ottaen paperia.
Kynä...?
RAGUENEAU, antaen hänelle kynän, joka on hänen korvansa takana.
Tässä! Tää
on joutsenesta!
MUSKETTISOTURI, suuriviiksinen, tulee ja sanoo jylisevällä äänellä.
Päivää!
Lise, menee vilkkaasti häntä vastaan.
CYRANO, kääntyen.
Kuka?
RAGUENEAU.
Kerran sain
jo teille kertoa... Hän mua hirvittää...
vaan vaimoani... hm...
CYRANO, loitontaen Ragueneaun viittauksella.
Hst!... Kirjoitanko hälle?...
Ja pyydän...?
Itsekseen.
Mitä tehdä arkuudelle tälle?!
Heittäen pois kynän.
En tohdi puhua, en kirjoittaakaan!...
Ragueneaulle.
Mitä
lie kello?
RAGUENEAU.
Neljännestä yli kuuden!...
CYRANO, lyöden rintaansa.
... sitä,
mit' usein, hyvin usein, mietin...
Tarttuen kynään.
Aatteissani
sen käsi sadasti jo paperille pani,
Ja sanat hellät jäi mun sydämeeni soimaan,
niin että tarvis on vain käydä kopioimaan.
-- Siis kirjoitan!
Hän kirjoittaa. -- Oven lasien lävitse näkyy ulkopuolella
kulkevien laihojen ja empivien ihmisten varjoja.