II.

Sinä yönä paavi nukkui huonosti. Sytyttäen valon, joka riippui hänen

päänsä yläpuolella, hän vietti unettomat tunnit lukemalla sen päivän

sanomalehtiä, joissa kerrottiin Rossin vangitsemisesta Chiassossa ja

selitettiin säälimättömällä tavalla syy, miksi Roma oli hänet pettänyt.

»Raukka! Nyt hän on vankilassa. Ja tyttö — lapsiraukka...»

Paavi huokasi, otti toisen lehden ja luki: »Epäilemättä hänen

majesteettinsa luontainen hellyys pyrkii antamaan anteeksi kurjimmatkin

vehkeet hänen henkeään ja yleisön rauhaa vastaan, mutta kansa on itse

päättävä, onko oikein valtiota ja hallitusta kohtaan, että sellaista

kuninkaallista armoa käytetään.»

Tuo oli pääministerin puhetta, ja paavi ajatteli: »Hän lupasi minulle

juhlallisesti pelastaa tuon nuoren miehen hengen, mutta nyt...»

Tunne siitä, että häntä oli petetty, masensi paavia, ja hän luki

eteenpäin päästäkseen kiusallisista ajatuksista. Kello oli yli yhden,

kun hän sammutti valon, ja yhä vieläkin hän kuuli soittokuntien sävelet

kaupungilta ja näki tulikipinät Pinciolta.

Seuraavana aamuna paavi heräsi kukon laulaessa ja soitti luokseen

kamaripalvelijansa maatessaan vielä vuoteessaan. Cortis saapui hyvin

kiihoittuneen näköisenä.

»Mitä on tapahtunut, Gaetano?» kysyi paavi.

»Eräs hullu mies, teidän pyhyytenne, on täällä», sanoi kamaripalvelija.

»Minua vaadittiin herättämään teidän pyhyytenne, mutta minä en

tahtonut sitä tehdä. Eräs hullu mies on pronssiportilla ja tahtoo

välttämättömästi tavata teidän pyhyyttänne.»

Samassa _maestro di camera_ tuli sisään. Hän oli hyvin kiihoittunut.

»Mitä Cortis kertoo jostakin raukasta, joka on pronssiportilla?» kysyi

paavi.

»Tulin kertomaan teidän pyhyydellenne», vastasi maestro di camera,

»että mies selittää olevansa vainottu ja pyytää pyhää pakopaikkaa.»

»Kuka hän on?»

»Hän sanoo ilmaisevänsä nimensä ainoastaan pyhälle isälle, mutta hänen

kasvonsa...»

»Hän on hullu», sanoi kamaripalvelija.

»Vaiti, Gaetano. Mies, joka pyytää pyhää pakopaikkaa, on oikeutettu

salaamaan nimensä.»

»Mutta hänen kasvonsa», lisäsi maestro di camera, »ovat tutut...»

Ikuinen kaupunki · 第 200 / 216 题