»Olkaa tyyni, tyttäreni», kuiskasi kapusiinilainen.
»Ainakin», sanoi kenraaliprokuraattori, »olette varma siitä, että
olette nähnyt herra Rossin ennenkuin tapasitte hänet Roomassa?»
»Olen.»
»Tiesittekö, että tuo kuuluisa parlamentinjäsen oli sama mies, joka
tuomittiin kahdeksantoista vuotta sitten?»
»Tiesin.»
»Onko hän kirjeissään tai puheessaan itse myöntänyt olevansa sama
henkilö?»
»On.»
»Yksi kysymys vielä, Donna Roma», sanoi kenraaliprokuraattori yhä vielä
hymyillen. »Isänne nimi Englannissa oli tohtori Roselli, ja hänen
toverinsa — —»
»Rohkeutta, lapseni», kuiskasi kapusiinilainen ottaen Roman jääkylmän,
vapisevan käden omaansa.
»Mikä oli hänen nuoren toverinsa nimi?»
»Davido Leone», sanoi Roma luoden katseensa isä Pifferiin.
»Siis Davido Leone ja Davido Rossi ovat sama henkilö?»
»Niin», vastasi Roma, ja kapusiinilainen vaipui tuoliinsa aivan kuin
hän olisi saanut kovan iskun.
»Kiitos. Minun ei tarvitse vaivata teitä enää. Kirjurini laatii lyhyen
selonteon tästä.»
Commendatore Angelelli palasi karabinieerin kanssa, ja he puhelivat
jotakin hiljaa keskenään. »Ilmoitus parlamenttiin, niinkö?» »Se
on tarpeetonta, koska parlamentti ei istu pääsiäisen aikaan.»
»Vangitsemiskäsky?» »Tietysti. Tässä on malli. Täyttäkää se, niin panen
nimeni alle.»
Kirjurin kirjoittaessa selontekoa toisella puolen pöytää kirjoitti
poliisipäällikkö vangitsemiskäskyä toisella puolen lausuen sen samalla
ääneen karabinieerille, joka seisoi hänen tuolinsa takana. »Me...
ministerin päätöksestä... 187 pykälän mukaan... käskemme vangitsemaan
Davido Leonen, tunnettu nimellä Davido Rossi... huomattu syylliseksi
kuninkaanmurhan yritykseen... vuonna... ja tuomittu... Ja siitä syystä
käskemme kuninkaallisia karabinieereja saattamaan hänet eteemme
tutkittavaksi yllämainituista asioista ja vaadimme kaikkia yleisen
järjestyksen valvojia tehokkaasti auttamaan yllämainitun käskyn
toimeenpanossa. Ikä 34 v. Pituus 1,79 metriä. Otsa korkea. Silmät
suuret ja tummat. Nenä roomalainen. Tukka tumma ja lyhytkiharainen.
Parta ja viikset ajetut. Ryhti hienostunut.»
Kun kirjuri oli lopettanut selontekonsa, luki hän sen ääneen Romalle ja
päällikölleen.
»Hyvä! Anna neidille kynä. Olkaa hyvä ja kirjoittakaa paperin alle,
Donna Roma — siinä kaikki.»
Roma ja isä Pifferi olivat molemmat nousseet seisomaan. »Rohkeutta»,
koetti kapusiinilainen sanoa, mutta hänen vapisevilta huuliltaan ei
tullut ääntä. Roma seisoi hetken kynä kädessä, ja hänen suuret silmänsä
katsoivat ympäri huonetta. Sitten hän kumartui ja kirjoitti nimensä
nopeasti.
Samassa kenraaliprokuraattori kirjoitti vangitsemiskäskyn alle, minkä
jälkeen poliisipäällikkö antoi sen karabinieerille sanoen: »Joutukaa —
Chiasso», ja soturi poistui nopeasti.
Roma piteli vielä kynää, ja sitten se putosi hänen sormistaan.
»Tulkaa», sanoi kapusiinilainen, ja he läksivät huoneesta.
Ripetta-sillan luona oli väentungos. Erään kerjäläisen ruumis oli
nostettu virrasta, ja se virui siinä niiden viranomaisten tutkittavana,
joiden on ilmoitettava äkillisistä kuolemantapauksista. Roma seisahtui
katsomaan kuollutta miestä. Se oli vanha John. Hän oli tehnyt
itsemurhan.
Isä Pifferi tarttui Roman käteen ja veti hänet pois tuosta
kiusallisesta näytelmästä. Mutta Romaan ei koskenut mikään enää. Hän
oli kuin unissakävijä.