Pääsiäislauantain aamuna varhain Roma kutsuttiin todistajaksi oikeuden
eteen. Kutsukirjeessä, joka oli tuomarin allekirjoittama, vaadittiin
häntä saapumaan procuraan kello kymmenen samana päivänä »todistamaan
seikoista, joita häneltä siellä kysyttäisiin», ja uhattiin, jollei hän
saapuisi, rangaista rikoslain 176 pykälän nojalla.
Kaupunki ei vielä ollut aivan herännyt tänä viimeisenä katumuspäivänä,
huudot kaduilla kaikuivat raittiissa kevätilmassa, ja pääskyt
kiertelivät ylhäällä, kun Roma läksi yksin kotoaan.
Procura, joka on salaisen tuomioistuimen pääpaikka, on Tiberin
länsirannalla. Eräässä kerroksessa on kuninkaan prokuraattorin
osasto, toisessa kenraaliprokuraattorin osasto, ja kolmannessa ovat
tutkimustuomarit, joitten tehtävänä on valmistaa asioita julkisia
tuomioistuimia varten.
Roma löysi isä Pifferin odottamassa häntä rakennuksen ovella. Vanha
kapusiinilainen näytti levottomalta. Hän katsoi Roman kalpeita kasvoja
ja väriseviä huulia ja kysyi, oliko hän nukkunut. Roma vastasi voivansa
hyvin, ja he kääntyivät astumaan ylös portaita. Karabinieereja kulki
edestakaisin, ja talo oli täynnä liikettä.
Ensimmäisten portaitten päässä commendatore Angelelli, kukka
napinlävessä, tuli heitä vastaan hymyillen ja kumarrellen sekä
vei heidät virastohuoneeseen. Tällä kertaa se tuli olemaan itse
kenraaliprokuraattorin virastona, koska varovaisuus ja myöskin
kohteliaisuus Donna Romaa kohtaan vaati, että osaston päämies itse
johti tutkimusta.
»Tämä on vain muotoasia», sanoi tutkija. »Se ei merkitse mitään — ei
kerrassaan mitään.»
Commendatore Angelelli johti heidät hiljaiseen huoneeseen, jossa oli
punaisella päällystetyt huonekalut, matot, lepotuolit, nojatuolit,
pöytä, uuni ja kaksi suurta kuvaa kuninkaasta ja kuningattaresta.
»Istukaa, olkaa hyvä. Asettukaa mukavasti», sanoi poliisipäällikkö ja
astui viereiseen huoneeseen.
Hetken perästä hän palasi kahden muun miehen seurassa. Toinen oli
vanhanpuoleinen herra, jonka päässä oli kahdella kultareunuksella
koristettu samettitakki. Se oli kenraaliprokuraattori, ja nuorempi
mies hänen seurassaan joka kantoi salkkua, oli hänen kirjurinsa.
Karabinieeri-upseeri astui samassa ovelle ja viipyi siinä hetken.
»Älkää pelätkö, lapseni. Teille ei tapahdu mitään pahaa», kuiskasi isä
Pifferi. Kunnon kapusiinilainen vapisi itse huomattavasti.
Kenraaliprokuraattori oli ystävällinen ja kohtelias, mutta hän lähetti
pois poliisipäällikön ja olisi lähettänyt myöskin kapusiinilaisen,
jonka kiihkeä vastustus kuitenkin taivutti hänet.
»Hyvä. Jääkää siis ja istukaa», sanoi hän.
Se oli omituinen keskustelu kolmen kesken. Isä Pifferi värisi pelosta,
vaikka hän oli siellä Romaa suojelemassa. Kenraaliprokuraattori
istui hymyilevänä ja juhlallisena, vaikka hän oli tullut täyttämään
persoonallisen koston luomaa salaista aietta. Ja Roma istui suorana
tuolilla mustassa puvussaan, olkihattu päässä ja luoden ihmeellisen
kauniit silmänsä hitaasti toisesta toiseen, tyynenä ja äänetönnä, sekä
ajatellen ainoastaan Rossia.
Kirjuri avasi pöydällä olevan salkkunsa ja valmistautui kirjoittamaan.
Kenraaliprokuraattori istui vastapäätä Romaa nojautuen hiukan eteenpäin.
»Te olette Donna Roma Volonna, prinssi Prospero Volonna-vainajan tytär?»
»Niin olen.»
»Olette syntynyt Englannissa ja asuitte siellä lapsena?»
»Niin.»
»Vaikka olitte nuori kadottaessanne isänne, muistatte selvästi hänet ja
hänen tuttavansa?»
»Muutamia hänen tuttavistaan.»
»Yksi niistä oli nuori mies, joka asui hänen talossaan ottopoikana?»
»Niin oli.»
»Tiedättekö, että isänne, ikävä kyllä, oli sekaantunut valtiollisiin
vehkeilyihin?»
»Tiedän.»
»Ja tiedätte, että hänet vangittiin hyvin vakavan asian vuoksi?»
»Tiedän.»
»Ja tiedätte kai myöskin, että kun hänet tuomittiin kuolemaan
vehkeilystä edellisen kuninkaan henkeä vastaan, kuningas lievensi tuon
rangaistuksen, mutta että yksi hänen tovereistaan, joka tuomittiin
samaan aikaan ja samasta rikoksesta, vältti kaiken rangaistuksen, kun
ei ollut lain saavutettavissa?»
»Tiedän.»
»Ja että tuo nuori mies oli juuri hänen ottopoikansa?»
»Niin oli.»
»Syntyi hetken äänettömyys, jolloin ei kuulunut muuta kuin
kapusiinilaisen nopea hengitys ja kirjurin kynän rapina.
»Viimeisten kuukausien aikana olette Roomassa tutustunut
parlamentinjäseneen Rossiin?»
»Niin olen.»
Kapusiinilainen liikahti. »Tutustunut! Tämä signora on naimisissa hänen
kanssaan.»