»Niin», sanoi paavi, »huomisaamuna saamme tietää kaikki.»
Synkkä menneisyyden varjo leijaili heidän ympärillään, ja heitä
peloitti manata sitä esiin.
Samalla hetkellä kajahti hiljaisuudessa kirkas, pitkä ääni, joka aivan
äkkiarvaamatta helähti yössä ja sammui yhtä nopeasti.
»Satakieli», sanoi paavi.
Mahtava sävelten aalto vyöryi esiin jostakin näkymättömästä paikasta
vaihdellen taivaallisen kauniina, tuontuostakin keskeytyen ja kertoen
riemua, surua ja kaihoa. Se loppui äärettömän surumieliseen säveleen,
tuskan valitukseen, joka tuntui rukoilevan Jumalan apua. Kun kaikki
taas oli hiljaista, tuntui kuin maailma olisi käynyt autioksi.
Paavin askeleet kuuluivat hiekassa. »En koskaan unohda sitä», sanoi hän.
»Se oli ihmeellistä», sanoi kapusiinilainen.
»Ajattelin sitä tyttöparkaa», sanoi paavi, »hänen rukoileva äänensä
kaikuu korvissani niin kauan kuin elän.»
»Lapsiraukka», sanoi kapusiinilainen.
»Me emme olisi voineet menetellä toisin, eikö niin, isä Pifferi? Jos
otamme kaikki asianhaarat lukuun, emme olisi voineet tehdä toisin.»
»Ehkemme olisi, teidän pyhyytenne.»
He kääntyivät puistokäytävän mutkaan, missä polku heidän jalkainsa alla
oli täynnä Juudas-puiden kukkia.
»Tuossahan oli se linnunpesä», sanoi paavi.
»Niin oli», vastasi munkki.
»Omituista, ettei emo lennä ulos, kuten ennen. Ah, Mirri ei ole täällä,
ja siitä syystä lintu ei lennä.» Ja hakien linnunpesää paavi laski
kätensä varovasti vanhalle hautakivelle. Hetken perästä hän sanoi
muuttuneella äänellä: »Isä, linnunpoikaset ovat poissa.»
»Ovat kai lentäneet pois jo», sanoi munkki.
»Ei. Katsokaa!» sanoi paavi ja nosti ylös pienen pesän joka oli täynnä
höyhenten jäännöksiä.
»Mirri on ollut täällä», sanoi munkki.
Kunnianarvoisat vanhat miehet astuivat äänettöminä, kunnes he saapuivat
Vatikaanin kaarien ympäröimille pihoille. Siellä paavi kääntyi
kapusiinilaisen puoleen ja sanoi murtuneella äänellä: »Menkää sen
tyttöparan kanssa oikeussaliin huomenna, isä Pifferi. Jos tuomarit
tekevät kysymyksiä, joihin heillä ei ole oikeutta, silloin suojelkaa
häntä ja kieltäkää häntä vastaamastakin, ja jos hän viimeisellä
hetkellä masentuu, lohduttakaa ja vahvistakaa häntä. Meidän täytyy...
jättää kaikki Pyhän Hengen haltuun. Jumalan käsi johtaa tätä asiaa...
se johtaa kaikkea. Hän vie kaikki hyvään loppuun — meille edulliseen
päätökseen ja kirkolle sekä tuolle tyttöraukalle ja hänen miehelleenkin
onnelliseen loppuun, olkoonpa hän kuka tahansa.»
»Olkoonpa hän kuka tahansa», lisäsi kapusiinilainen.