Davido Rossi.»

Roma luuli näkevänsä kaikki, kuinka koko suunnitelma oli ajateltu —

ensin tunnussana, sitten kapina, sitten kuninkaanmurha. »Juna lähtee

2,30, minun täytyy joutua siihen», ajatteli hän.

»Rakkaani, älä koeta vastata tähän kirjeeseen, sillä minun täytyy

minä hetkenä tahansa olla valmis lähtemään Berliinistä joko Geneveen

tai Zürichiin, en tiedä minne. En voi antaa sinulle mitään osoitetta

kirjettä tai sähkösanomaa varten, ja ehkä on paras, että tuolla

tärkeimmällä hetkellä en ole missään yhteydessä Rooman kanssa.

Muutaman päivän kuluttua olen taas luonasi, eromme on lopussa, ja jos

Jumala tahtoo, en koskaan enää ole jättävä sinua...»

Roman päätä pyörrytti. Rossi syöksyi surman suuhun, ja häntä oli

mahdoton pelastaa. Oli kuin Kaikkivaltiaan mahtava käsi oli ajanut

häntä sokeasti eteenpäin.

»Näen, että paavi on julistanut minut pannaan ja erottanut 'Ihmisten

Tasavallan' jäsenet kirkon yhteydestä. Olen pahoillani, hyvin

pahoillani, hyvin pahoillani niiden ihmisraukkojen tähden, jotka

janoavat yliluonnollista uskontoa ja joiden nyt täytyy järjestäytyä

ulkopuolella kirkkoa ja sen johtoa — olen pahoillani paavin tähden,

jota kohtaan tunnen samaa kuin ennenkin, nimittäin syvää hellyyttä,

tuomitkoonpa hän minua kuinka paljon tahansa. Oi jos tuo suuri sydän,

joka säälii köyhiä, hellii joukkoja ja rakastaa naisia ja lapsia

kuin Kristus, voisi unohtaa maallisen valtansa ja lakkaisi hakemasta

hallintoaluetta, klerikalismin helisevää vaskea ja kiliseviä kelloja,

mikä johtaja hän olisi, kun tämä uusi ristiretki pannaan toimeen!

Hyvästi, lemmittyni. Voi hyvin! Eräs ystävä kirjoittaa, että Roomasta

tulleet kirjeet ovat lähetetyt Lontoosta tänne minun jälkeeni. Ne

ovat varmaan sinulta, mutta ennenkuin ennätän ne saada, suljen sinut

jo syliini. Kuinka ikävöin sitä hetkeä! Rakastan sinua enemmän kuin

koskaan ennen, ja vaikka kirjeeni ovat olleet täynnä asioita, on

minulla muuta sanottavaa sinulle, kun tapaamme. Älä odota minua

ennenkuin näet minut omassa huoneessasi. Ole uljas! Nyt kysytään

rohkeutta. Muista että lupasit olla sekä soturini että vaimoni —

'valmiina tottelemaan kapteenin käskyjä'.

Ikuinen kaupunki · 第 169 / 216 题