Paroni kumarsi hyvin syvään. »Hallitus ei vaadi niin paljoa»,
sanoi hän. »Se toivoo ainoastaan, että teidän pyhyytenne kehoittaa
kertojaansa tekemään niin.»
»Te pyydätte siis minua loukkaamaan uskotun salaisuuden pyhyyttä?»
»Se ei ole rippisalaisuus, teidän pyhyytenne, ja vaikka se olisi
ollutkin, tietää teidän pyhyytenne paremmin kuin me, että ennenkin
on ilmoitettu seikkoja, joitten tunteminen on välttämätön rikoksen
estämiseksi.»
Kapusiinilaisen sandaalit raapivat lattiaa, mutta paavi kohotti vasenta
kättään, ja kapusiinilainen nojautui takaisin tuoliinsa.
»Te tiedätte», sanoi paavi, »että kysymyksessä oleva nuori nainen on
naimisissa saman parlamentinjäsenen kanssa?»
»Tiedämme, että hän luulee olevansa.»
»Luulee!» kajahti kapusiinilaisen suuttunut ääni, mutta paavin vasen
käsi kohosi taas.
»Lyhyesti, te pyydätte minua kehoittamaan vaimoa uhraamaan miehensä.»
»Jos teidän pyhyytenne nimittää sitä siksi — tekemään teon, jota rauhan
säilyttäminen edellyttää...»
»Minä nimitän sitä siksi miksi sanoin.»
Paroni kumarsi, nuori kuningas näytti rauhattomalta, ja syntyi hetken
äänettömyys. Sitten sanoi paavi:
»Koska tuo nuori nainen tuskin tietänee ollenkaan enempää kuin mitä
hän jo on kertonut ja minkä olemme teille ilmoittaneet, en käsitä mitä
me voisimme tarjota hänelle, minkä tähden hän suostuisi uhraamaan
miehensä.»
»Voitte tarjota hänen miehensä hengen», sanoi paroni.
»Hänen henkensä?»
»Teidän pyhyytenne ei ehkä tiedä, että Euroopan hallitukset
saatuaan tiedon laajalle levinneestä liitosta yhteiskuntaa vastaan
ovat liittyneet yhteisiin toimiin sen kukistamiseksi. Yksi näistä
toimenpiteistä on n.s. Belgian sopimuksen ulottaminen kaikkiin maihin,
jonka sopimuksen nojalla kuninkaanmurhaan tai hallitsevien henkilöiden
henkeä uhkaaviin vehkeilyihin syypäät ovat luovutettavat asianomaiselle
valtiolle.»
»Entä sitten?»
»Parlamentinjäsen Rossi on nyt Berliinissä. Jos häntä syytetään
laillisessa järjestyksessä vehkeilystä kuninkaan henkeä vastaan,
voimme vielä tänä iltana saada hänet vangituksi ja palautetuksi tänne
tavallisena murhaajana.»
»Entä sitten?»
»Teidän pyhyytenne ei ehkä ole kuullut, että parlamentti viimeisten
levottomuuksien jälkeen, huolimatta hänen majesteettinsa
vastustuksesta, on säätänyt kuolemanrangaistuksen kaikenlaatuisesta
valtionkavalluksesta?»
»Siis», sanoi paavi, »jos vaimo syyttäisi miestään osanotosta tähän
salaliittoon, mies tuomittaisiin kuolemaan.»
»Tästä seikasta — niin», sanoi paroni. »Mutta nykyinen salaliitto
ei ole ainoa vehkeily, johon Rossi on ottanut osaa. Kahdeksantoista
vuotta sitten hänet tuomittiin poissaolevana vehkeilystä edellisen
kuninkaamme henkeä vastaan. Hän ei ole vielä kärsinyt mitään tuon
rikoksensa tähden, koska oli niin vaikea todistaa hänet samaksi
henkilöksi. Edellisessä tapauksessa, kuten tässäkin, on olemassa
ainoastaan yksi henkilö, joka voi täyttää lain vaatimat ehdot, mitä
todistamiseen tulee. Tuo henkilö on sama nainen, joka kertoi asiasta
teidän pyhyydellenne.»
»Ja sitten?»
»Jos teidän pyhyytenne voi saada tuon nuoren naisen todistamaan, että
hänen rakastajansa on sama, edellisestä salaliitosta tuomittu mies,
niin autatte häntä pelastamaan miehensä hengen.»
»Kuinka niin?»
»Hänen majesteettinsa on taipuvainen lupaamaan teidän pyhyydellenne,
että hän suo tuomitulle täyden anteeksiannon, olkoonpa tulos
oikeustutkinnosta mikä tahansa.»
»Ja sitten?»
»Sitten Rossi ajetaan maanpakoon, uhkaava salaliitto kukistetaan,
yleinen rauha vahvistetaan, ja kuninkaan henki on pelastettu.»
Paavi nojautui tuolinsa käsipuihin, mutta ei puhunut ja täydellinen
hiljaisuus vallitsi hetkisen.
»Teidän pyhyytenne ymmärtää siis», sanoi paroni kohteliaasti, »että
pyytäessään teidän pyhyyttänne toimittamaan syyttäjän tuolle miehelle,
Rossille, hallitus ainoastaan anoo teiltä armotyötä, johon teidän
korkea asemanne on teidät määrännyt».
»Ja jos kieltäydyn tuosta armotyöstä?»
Paroni kumarsi juhlallisesti. »Teidän pyhyytenne ei kieltäydy», sanoi
hän.
»Mutta _jos_ kieltäydyn — mitä sitten?»
»Sitten... teidän pyhyytenne... minun on selitettävä jotakin.»
»Minä kuuntelen.»
»Kysymyksessä oleva mies on kirkon katkerin vihollinen. Olkoonpa
hän kuinka tekopyhä tahansa, tiedetään, että hän on ateisti ja
vapaamuurari, joka on vannonut, etteivät mitkään yksityiset asiat tai
tunteet, ei isänmaa eikä suku saa kääntää häntä pois päämäärästä, joka
on yhteiskunnan ja kirkon kukistaminen.»
»Ja sitten?»
»Hän on myöskin pyhän isän persoonallinen vihollinen, jonka mieluisin
tehtävä on teidän pyhyytenne syökseminen paavin asemasta ja pyhän
Pietarin istuimen järkähyttäminen.»
»Ja sitten?»
»Poliisi ja hallituksen armeija ovat ainoat voimat, jotka voivat
suojella pyhää isää, ja ilman niitä kaikki huonot ainekset, joita on
jokaisessa yhteiskunnassa, työntyisivät esiin, pyhä isä ajettaisiin
pois Roomasta ja hänen pappejaan solvattaisiin kaduilla.»
»Mutta mitä tapahtuu, jos huolimatta kaikesta tuosta vaarasta
kieltäydyn ilmaisemasta kuolemattoman sielun salaisuutta?»
»Teidän pyhyytenne kysyy, mitä tapahtuu, jos kieltäydytte hankkimasta
syyttäjän miehelle, joka, kuten teidän pyhyytenne tietää, vehkeilee
yleistä järjestystä vastaan?»
»Minä kysyn.»
»Mitä tapahtuu... teidän pyhyytenne, saanko sanoa...»
»Jatkakaa.»
»Jos rikos tapahtuu ja kuningas saa surmansa, minun, kuninkaan
ministerin, on pakko ilmaista — ja vaatia tämä munkki todistajaksi —
että paavi tiesi asiasta edeltäkäsin ja käsittämällä mitä jaloimmalla
tavalla kuolemattoman sielun salaisuuden pyhänä pitämisen kehoitti
kuninkaanmurhaan.»
»Ja sitten, hyvä herra?»
»Maailma ei välitä hyvin hienoista eroavaisuuksista, teidän pyhyytenne,
ja Vatikaani on tätä nykyä sotakannalla melkein kaikkia Euroopan
valtoja ja kansoja vastaan. Nähdessään viattominta ja ylhäisintä
vastaan tehdyn kamalan rikoksen maailma on sanova, että mitä paavi ei
estänyt, sitä paavi toivoi, ja mitä paavi toivoi, sen hän päätti, ja
että Rauhan Ruhtinaan edustaja koetti uudestaan rakentaa maallisen
valtansa kapinoitsijain vehkeiden ja salamurhaajien miekkojen avulla.»
Kapusiinilaisen sandaalit raapivat taas lattiaa ja taas paavi kohotti
kätensä.
»Te tulitte luokseni, kun kaikki muut keinonne olivat lopussa?»
»Tietysti hallitus toivoo aina voivansa säästää teidän Pyhyydeltänne
kaikki turhat ja kiusalliset kokemukset.»
»Tuo nuori nainen on jaksanut vastustaa kaikkia muita vaikutuksia, eikö
niin?»
»Hän on vastustanut kaikkia vaikutuksia, joilla luonnolliset käskijät
ovat koettaneet häntä taivuttaa.»
»Olen kuullut siitä. Olen kuullut mitä teidän luonnolliset
käskijänne ovat tehneet nöyryyttääkseen turvatonta naista. Hän on
joutunut sydämettömän miehen uhriksi, ja tietäen tuon seikan teidän
neuvonantajanne ovat kiusanneet ja kiduttaneet häntä. He kiduttivat
häntä köyhyydellä, nöyryytyksillä, mustasukkaisuudella ja häpeän
varjolla. Mutta pyhä Jumala vahvisti hänen rakkauttaan, joka oli
herännyt hänen sielussaan, ja hän kesti kaikki kiusaukset.»
Ensi kerran paroni näytti joutuvan hämilleen.
»Olen myöskin kuullut, että tuon saman päämäärän saavuttamiseksi teidän
vankilassanne äskettäin tapahtui häpeällinen juttu, joka on loukannut
kaikkea sekä taivaallista että inhimillistä oikeutta.»
»Teidän pyhyytenne ei tule pitää totena kaikkea, mikä on painettuna
nurkkalehdissä.»
»Onko totta, että sinne, missä kurja, avuton olento kärsi rangaistusta
rikoksestaan, teidän käskijänne toimittivat poliisin, joka valepuvussa
koetti saada häntä syyttämään toveriaan?»
»Nämä ovat valtioasioita, teidän pyhyytenne. En myönnä enkä kiellä.»
»Ihmisyyden nimessä kysyn teiltä, ovatko sellaiset käskijät saaneet
rangaistuksensa vai vieläkö he istuvat sisäasiainministeriössä?»
»Epäilemättä viranomaiset menivät liian pitkälle, teidän pyhyytenne,
mutta pitäisikö meidän tuollaisen viheliäisen hupsun tähden, joka
kertoo kaikille eri juttuja, vetää viranomaisemme oikeuteen? Sellaisten
henkilöiden sääliminen on vaarallista sentimentaalisuutta, teidän
pyhyytenne, mitä voimakas ja valistunut hallitus ei voi kannattaa.»
»Jumala silloin hävittäköön kaikki sellaiset hallitukset sekä niitä
kannattavat jumalattomat systeemit! Jos otaksumme, että mies oli
viheliäinen hupsu, ei loukkaus koskenut häntä yksin, vaan hänen
persoonassaan koko oikeuden henkeä. Mitä teidän käskijänne tekivät? He
kiusasivat miestä käyttäen välikappaleenaan sitä rakkautta, jota hän
tunsi vaimoaan kohtaan, hänen surmatun lapsensa muistoa, kaikkea sitä,
mikä oli totta, jaloa ja taivaallista hänessä. He ristiinnaulitsivat
Kristuksen tuossa avuttomassa miehessä, ja te seisotte tässä Kristuksen
edustajan edessä puolustamassa noita tekoja!»
Paavi oli noussut seisomaan ja kohottanut toisen kätensä päänsä yli
ruhtinaallisin liikkein. Tietämättään nuori kuningas, joka oli käynyt
kalman kalpeaksi, vaipui polvilleen, mutta paroni pani käsivartensa
ristiin ja seisoi entistä jäykempänä.
»Oletteko koskaan ajatellut tuollaisen väärän ministerin loppua?
Ajatelkaapa hänen kuolinhetkeään, jolloin muisto kaikista noista
nuorista olennoista, jotka hän on surmannut, kuolleista äideistä,
yksinäisistä leskistä ja kyynelisistä orvoista häntä uhkaa. Ajatelkaa
päivää jälkeen hänen kuolemansa, kun hän, joka vaelsi maailmassa
Jumalan ruoskana, makaa maailman jaloissa eikä ole ketään niin kurjaa,
ettei potkaisisi tuota häväistyä ruumista. Te tähtäätte korkealle, hyvä
herra, mutta olkaa varuillanne, olkaa varuillanne!»
Paavi istui taas ja kuningas nousi häveten heikkouttaan.
»Teidän majesteettinne», sanoi paavi, »päivä tulee, jolloin meidän
molempien täytyy astua Jumalan eteen tekemään tiliä töistämme, ja minä,
joka olen niin paljon edellänne iässä, ennätän varmaan sinne ennen.
Mutta minä en uskaltaisi kohdata Tuomarin katsetta, ellen tänä päivänä
varoittaisi teitä niistä vaaroista, jotka teitä uhkaavat. Jumala yksin
tietää, miksi toinen ihminen määrätään kuninkaaksi, toinen paaviksi,
toinen hänen vertaisensa tai häntä parempi kerjäläiseksi ja orjaksi.
Mutta Jumala, joka määrää paavit ja kuninkaat, tahtoo, että he olisivat
alamaistensa isiä eikä turmelijoita. Hallitsijalla voi olla mitä
parhaimmat aikeet, mutta jos hän on heikko ja heittäytyy omavaltaisen
ministerin valtaan, on hän huonompi kuin pahin hirmuvaltias. Ajatelkaa,
teidän majesteettinne! Valtaistuin voi olla vetelä suo, johon mies
saattaa elävänä hautautua.»
Nuori kuningas alkoi sopertaa katkonaisia sanoja, mutta kuuntelematta
häntä paavi nousi lopettaakseen keskustelun.
»Te lupaatte minulle», sanoi hän, »että jos — minä sanon _jos_
verenvuodon ja rikoksen estämiseksi pyydän tuota nuorta naista
todistamaan, että hänen miehensä on ennen tuomittu kapinallinen, te
säästätte häntä ja armahdatte hänet, tapahtuipa mitä tahansa?»
»Pyhä isä, annan teille kunniasanani siitä.»
»Siis jättäkää minut! Antakaa minun ajatella!... Odottakaa! Jos hän
suostuu, minne hänen on mentävä?»
»Ponte Ripettan luona olevaan virastoon ja — koska aika on täpärällä —
kello kymmenen ensi lauantaina», vastasi paroni.
»Jättäkää minut! Jättäkää!»
Kuningas polvistui taas ja suuteli paavin kättä, mutta paroni
ainoastaan kumarsi astuessaan hallitsijansa jälessä.
Avonaisesta ovesta kuului ääni, joka oli kuin myrskyn humina luolassa.
Kirkossa oli Tenebrae alkanut, ja kansa lauloi Miserereä.
»Kuulitteko mitä hän sanoi, isä?» kysyi paavi. »Eikö siinä ole melkein
tarpeeksi puolustusta Rossille, että hän on kohdannut tuollaisen
tyrannin?»
»Puhutaan siitä huomenna», sanoi kapusiinilainen.
Munkki soitti kelloa ja palirenieerit palasivat kantotuoleineen.