Nuorella kuninkaalla oli yllään ratsuväen upseerin univormu, miekka
vyöllä ja pitkä sininen viitta hartioilla. Hän polvistui paavin eteen,
mutta pääministeri, joka oli tavallisessa siviilipuvussa, kumarsi
syvään ja jäi seisomaan.
»Pyydän, istukaa», lausui paavi istuutuen itse kullattuun nojatuoliin,
kapusiinilainen vasemmalla sivullaan.
Kuningas istui puutuolille vastapäätä paavia, mutta paroni jäi
seisomaan hänen viereensä. Paavin ja kuninkaan välillä oli puinen
pöytä, jolla paloi kaksi suurta kynttilää. Nuori kuningas oli kalpea,
ja hänen värähtelevissä kasvoissaan oli kaino ilme.
»Oli ystävällistä, että teidän pyhyytenne tahtoi nähdä meidät», sanoi
hän, »ja ehkä asiamme vakavuus voi puolustaa käyntimme omituisuutta».
Paavi, joka nojautui eteenpäin tuolissaan, kumarsi vastaukseksi.
»Hänen ylhäisyytensä», sanoi kuningas osoittaen paronia, »kertoi
minulle, että hän on saanut selville salaliiton henkeäni vastaan ja
että teidän pyhyytenne tietää vehkeilijäin salaisuuden».
Vastaamatta mitään paavi katseli vakavasti nuorta kuningasta, joka
alkoi näyttää hermostuneelta ja hämmästyneeltä.
»Eipä siltä, että pelkäisin», sanoi hän, »en pelkää itse. Mutta
tietysti minun täytyy ajatella muita — perhettäni — kansaani —
Italiaakin — ja jos teidän pyhyytenne... jos... teidän pyhyytenne...»
Paroni, joka oli seisonut toinen käsi rinnan yli ja toinen poskella,
puuttui nyt puheeseen.
»Teidän majesteettinne», sanoi hän, »sallittehan — ja teidän
pyhyytenne», hän kumarsi molemmille, »että selitän käyntimme
tarkoituksen.»
Nuori kuningas hengähti helpotuksesta, ja paavi, joka yhä vielä oli
ääneti, kumarsi taas päätään.
»Muutamia päiviä sitten teidän pyhyytenne ystävällisesti ilmoitti hänen
majesteettinsa hallitukselle saaneensa yksityistä tietä ilmoituksen,
joka antoi aihetta pelkoon, että yleistä rauhaa vastaan on tekeillä
hankkeita.»
Paavi kumarsi taas myöntäen.
»Sen jälkeen hallitus on saanut varmoja tietoja samasta seikasta,
josta teidän pyhyytenne niin suosiollisesti ilmoitti, sekä myöskin
luotettavan selonteon tuon salaliiton luonteesta. Sanalla sanoen,
asiamiehemme ulkomailla on ilmoittanut, että Englannin, Ranskan ja
Saksan kapinalliset ainekset ovat liittyneet yhteen ja suuntaavat
liikkeensä Roomaa kohti, joka on tuleva vallankumouksen keskipisteeksi,
ja että aiotaan hyökätä perustuslaillista yhteiskuntaa vastaan siten,
että ensimmäinen isku tähdätään kuninkaaseemme.»
»Ja mitä sen johdosta tahdotte sanoa?»
»Teidän pyhyytenne on ehkä kuullut, että hallituksen ja kansan
tarkoitus on viettää hänen majesteettinsa valtaistuimellenousun
päivää juhlamenoin. Se päivä on ensi maanantaina, ja meillä on syytä
luulla, että juuri maanantai on aiottu tuon viheliäisen hankkeen
toimeenpanopäiväksi.»
»Ja mitä sitten?»
»Teidän pyhyytenne voi olla monessa asiassa eri mieltä hänen
majesteettinsa kanssa, mutta ette voi toivoa, että tuskan huutoja
sekaantuu kuninkaallisen marssin säveliin.»
»Jos hallitus tietää tuon kaiken, on sillä myöskin parannuskeino —
muuttakaa kuninkaan juhlahankkeet.»
»Neuvo, jolla teidän pyhyytenne kunnioittaa meitä, ei ole
käytännöllinen. Jos hallitus muuttaa juhlahankkeet, käy kansa
levottomaksi ja yleinen kiihtymys kasvaa. Tämän juhlan tarkoitus on
juuri sitä tyynnyttää.»
»Mutta miksi olette tullut minun luokseni?»
»Siitä syystä, teidän pyhyytenne, että vaikka olemmekin saaneet
tietomme varmalta taholta, olemme saaneet liian epämääräisiä tietoja
voidaksemme niiden nojalla toimia tehokkaasti, ja me uskomme, että
teidän pyhyytenne käytettävissä on keinoja, joiden avulla voidaan
ylläpitää yleistä järjestystä ja» — viitaten selittävin liikkein
kuninkaaseen — »pelastaa kuninkaan henki».
Paavi liikahti levottomasti tuolillaan. »Pyydän teitä puhumaan
suoraan», sanoi hän.
Paronin paksu viiksi kohosi hiukan hymyyn. »Teidän pyhyytenne», sanoi
hän, »tietää jo, että sattuma ilmaisi meille, mistä te saitte tietonne.
Sen kertoja oli nainen.
»Tuo seikka ilmaisi meille, ketä tiedonanto koskee. Se koskee tuon saman
naisen rakastajaa. Virallista tietä olemme saaneet todistuksia, että
hän vehkeilee ulkomailla yhteiskunnallista järjestystä vastaan, ja
siis...»
»Jos tiedätte kaiken tuon, mitä siis minulta tahdotte?»
»Teidän pyhyytenne ei ehkä ole tullut ajatelleeksi, että kysymyksessä
oleva henkilö on parlamentin jäsen ja että häntä ei voida vangita,
ellei erityisiä laissa määrätyltä ehtoja ole olemassa. Eräs näitä
ehtoja on, että jonkun tulee voida syyttää häntä.»