Paavi oli alkanut päivänsä jakamalla sakramenttia maallikkojäsenille
ympäristössään, mutta kello kahdeksan hän oli kirjastossaan
aamuvastaanotossaan kamariherrojen, monsignorien ja lähettiläiden
ympäröimänä. Ensin tuli kardinaaliprefekti ilmoittamaan seurakuntansa
toimista. Sitten tuli Espanjan lähettiläs kertomaan, kuinka
uskonnollisia seuroja masennetaan. Vihdoin tuli majordomo ilmoittamaan
julkisten juhlamenojen ohjelmasta, jotka paavi oli määrännyt
pidettäviksi piinatorstaina.
Vaikka majordomo oli puettu kirkolliseen purppuraan, muistutti hän
aivan tanssimestaria. Hän luki yksitellen ohjelman numerot, ja paavi,
joka istui nojatuolissa pää painuneena, leikki hajamielisenä valkoisen
vyönsä kultatupsuilla ja lausui tuontuostakin »_Bene_» (oikein).
»Teidän pyhyytenne toivon mukaan», sanoi majordomo, »tulee paavillisten
juhlamenojen piinatorstaina olla julkisia».
»_Bene_!» sanoi paavi.
»Paavillinen jumalanpalvelus, joka tavallisesti on pidetty Sistinessa
ja Gregorius XVI:n aikana Kvirinaalissa, on tänä vuonna pidettävä
Pietarin kirkossa ja sen tulee olla avoinna kaikille tulijoille.»
»_Bene_!»
»Teidän pyhyytenne lukee siunauksen messun loputtua joko _sedia
gestatore'sta_ suuren alttarin edessä ja kansan keskellä, kuten
Gregorius paavilla oli tapana, tai loggiasta tuomiokirkon puolella.»
»Määrätään, että se tapahtuu edellisessä paikassa.»
»_Lavanda_ toimitetaan kello neljä iltapäivällä Pietarin kirkossa, ja
kaikilla on vapaa pääsy sinne.»
»_Bene_!»
»Paavillinen hovi pitää vahtia 'haudan' ympärillä, ja kello yhdeksän
teidän pyhyytenne astuu huoneistostaan sinne ylimyskaartin ja
sveitsiläisen kaartin kantaessa tulisoihtuja.»
»_Bene_!»
»Sitten teidän pyhyytenne lepää tunnin verran sakaristossa, kunnes
tulee Tenebroe'n aika.»
»Pyhän Pietarinko sakaristossa?»
»Niin, teidän pyhyytenne.»
»Puoli kymmenen ja puoli yhdentoista välillä?»
»Aivan niin. Tenebroe alkaa kello kymmenen, kuten vanhoina aikoina,
ja jos teidän pyhyytenne tahtoo olla läsnä valtaistuimella, on
teidän pyhyytenne puettu punaiseen viittaan ja hiippaan, mutta
jos teidän pyhyytenne ei tahdo näyttäytyä julkisesti, vetäydytte
yksityislehterille.»
»_Bene_!»
Pienen majordomon kasvot loistivat ilosta hänen jatkaessaan lukuaan ja
ajatellessaan tuota tulevaa komeutta, mutta paavi näytti väsyneeltä, ja
»_Bene_» kaikui hitaasti ja hiljaa.
Kello oli nyt kymmenen, ja Cortis, paavin kamaripalvelija, toi
tavallisen keittolautasen paaville. Sitten saapui iso, ylpeännäköinen,
tumma-ihoinen mies puettuna punareunaiseen purppuraviittaan ja
punaiseen hattuun. Se oli kardinaali-valtiosihteeri.
»Mitä uutisia, teidän kunnianarvoisuutenne?» kysyi paavi.
»Hallitus», sanoi kardinaalisihteeri, »on juuri julaissut tiedonannon,
jossa ilmoitetaan riemujuhlan vietosta kuninkaan valtaistuimellenousun
muistoksi. Se on alkava ensi maanantaina suurin juhlin ja huvituksin.»
»Riemujuhla tällaiseen aikaan! Mitä kamalaa kansan kärsimysten
pilkkaamista! Kuinka monta nais- ja lapsiparkaa saa kärsiä nälkää,
ennenkuin tuo kuninkaallinen irstas juhla on maksettu! Jumala olkoon
kanssamme! Tuollainen vääryys ja hirmuvalta lempeyden ja armon
saatanallisessa valepuvussa melkein riittää selittämään Rossin
kaltaisten miesten opit... Onko muita uutisia?»
»On. Rossi on nyt Pariisissa läheisessä yhteydessä kaikenlaisten
huonojen seurojen kanssa.»
»Oletteko koskaan nähnyt tuota miestä, Rossia?»
»Teidän pyhyytenne käskystä olen kerran tavannut hänet
jesuiittakollegiossa.»
»Oliko hän ulkomuodoltaan tyypillinen demagogi?»
»Ei. Minun täytyy se tunnustaa, teidän pyhyytenne. Ja hänen puheessaan,
vaikka se uhkuu nykyaikaista vapaamielisyyttä, ei ole mitään Voltairen
likaisuudesta.»
»Joku sanoi... kuka se nyt olikaan?... että hän on pyhän isän näköinen.»
»Nyt, kun mainitsette sen, teidän pyhyytenne, myönnän, että hän ehkä
hiukan muistuttaa pyhää isää.»
»Ah! Kuka tietää mitä palveluksia sellainenkin mies olisi voinut tehdä
Jumalalle ja yhteiskunnalle, jos hänen aikaisin elämänsä olisi saanut
parempaa johtoa.»
»Sanotaan, että hän on orpo, teidän pyhyytenne.»
»Hän ei siis koskaan ole saanut kokea isän huolenpitoa ja johtoa!
Onneton poika! Onneton isä! Mutta oi laupias taivas, jos tuollaisen
pojan isä vielä olisi elossa ja saisi tietää, että hänen opetustensa
johdosta tai hänen huolimattomuutensa tähden hänen oma sikiönsä on
muuttunut kerettiläiseksi, kapinalliseksi ja turmeluksen johtajaksi —
mikä kurjuus, mikä katumus!»
»Monsignor Mario», ilmoitti kamariherran matala ääni, ja seuraavassa
silmänräpäyksessä pääministerin luona ollut paavin lähettiläs polvistui
keskelle lattiaa.
Hermostuneella äänellä ja katkonaisin lausein ja nostaen joskus
katseensa nähdäkseen, minkä vaikutuksen hänen sanansa aikaansaivat,
monsignor Mario kertoi tapahtumasta. Paavi kuunteli tarkkaan, ja rypyt
hänen otsallaan syvenivät ja synkistyivät, kunnes hän vihdoin huudahti
kärsimättömästi:
»Mutta, poikani, ethän sanone, että kerroitkin kaiken tuon?»
»Minut houkuteltiin sanomaan, minun täytyi puolustaa teidän
pyhyyttänne.»
»Sanoit siis pääministerille, että minä sain tietoni uskottuna asiana?»
»Hän viittasi siihen, että teidän pyhyytenne ehkä rikkoi
rippisalaisuuden...»
»Ja sanoit, että kertoja ei ollut katolilainen?»
»Hän tarttui siihen kiinni, että teidän pyhyytenne aivan hyvin saattoi
pakottaa kertojan ilmaisemaan salahankkeet vallanpitäjiä vastaan, ja
siitä syystä...»
»Ja kerroit hänelle, että tuo ilmoittaja oli ollut täällä
lauantaiaamuna?»
»Hän viittasi siihen, että teidän pyhyytenne on liitossa rikoksellisten
kanssa, jos teidän pyhyytenne on tiennyt asiasta jo kauan ilmoittamatta
hallitukselle, ja...»
»Ja samalla hetkellä neiti astui sisään, niinkö?»
»Samalla hetkellä, teidän pyhyytenne, ja hän sanoi tavanneensa minut
lauantaiaamuna.»
»Mies, mitä sinä olet tehnyt?» huudahti paavi nousten ja astuen
kiivaasti huoneessa.
Monsignor polvistui yhä vielä nöyryytettynä, kunnes paavi malttaen
mielensä asetti molemmat kätensä hänen olkapäilleen sanoen:
»Anteeksi, poikani! Minä olen syyllisempi kuin sinä. Oli väärin, että
lähetin suusanallisen viestin kettujen luolaan. Pyhän isän ei pitäisi
olla missään tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa. Mutta kaikki on
Jumalan kädessä. Jättäkäämme kaikki Pyhän Hengen valtaan.»
Samassa paavin majordomo palasi tuoden kirjeen. Se oli paronin kirje
paaville. Kun paavi oli lukenut sen, astui hän viereiseen huoneeseen,
jossa ei ollut muuta kuin lepotuoli ja nojatuoli. Siellä hän makasi
kauan aikaa kasvot kääntyneinä seinään päin.