Sitten pappi riisui päällystakkinsa ja astui valkoisessa messupaidassa
ja sinipunervassa viitassa kreivittären huoneeseen, kynttilät
edellään. Pieni korttipöytä oli peitetty valkoisella liinalla ja
muutettu alttariksi. Kaikki kuolevan naisen toalettipöydän esineet,
hajuvesipullot, punamaalipurkit, puuteritöyhdöt y.m. oli työnnetty
sikin sokin lääkepullojen kanssa piirongin laatikkoon. Kello oli kaksi
päivällä, ja aurinko paistoi niin että piti sulkea ikkunaluukut. Huone
kävi pimeäksi, ja kynttilät heloittivat kuin tähdet.
Pappi otti pienen rasian povestaan ja asetti sen alttarille. Sitten
hän ruiskutti vihkivettä peitteelle ristin muotoon. Kreivitär
rukoili kiihkeästi matalalla, epäselvällä äänellä ja tarttui kiinni
vuodevaatteisiin.
Avaten pyhän hostia-rasian ja ottaen ehtoollisleivän pappi kohotti sitä
ja lähestyi pitsireunaista tyynyä ja laihoja, punavärille hohtavia
kasvoja sekä asetti ehtoollisleivän suusta kurottautuvalle kielelle.
Kun pyhä sakramentti oli saatu, toimitti pappi viimeisen voitelun. Taas
peite ruiskutettiin vihkivedellä, ja kaikki läsnäolijat lauloivat:
»Sinä Herra ruiskutat päälleni isoppia ja minä tulen puhtaaksi. Sinä
peset minut ja teet minut luntakin valkoisemmaksi.»
Valkoliinainen pöytä nostettiin lähemmäksi vuodetta ja sille
asetettiin kolme maljaa. Yhdessä oli vettä, toisessa oli valkoista
kuoretonta leipää ja kolmanteen apulaiset asettivat seitsemän
pumpulitukkoa. Kynttilä asetettiin kuolevan naisen voimattomiin käsiin
ja ristinmerkkejä tehtiin huoneen kaikkiin suuntiin sanoen: »Anna
perkeleitten paeta tästä paikasta ikipäiviksi.»
Sitten pappi kastoi oikean peukalonsa pieneen astiaan, jossa oli pyhää
öljyä ja joka riippui hänen kaulassaan, sekä teki ristinmerkin kuolevan
vaimon mustaksi maalattuja kulmakarvoja kohti sanoen: »Tämän pyhän
voitelemisen kautta (†) ja Hänen suuren armonsa tähden antakoon Herra
sinulle kaikki anteeksi, mitä näköaistisi kautta olet rikkonut.»
Kastaen taas peukalonsa öljyyn pappi teki ristinmerkin korvia, nenää,
suuta, käsiä ja jalkoja kohti kerraten saman rukouksen kuulon, haistin,
makuaistin ja puheen, kosketuksen ja kävelyn synneille. Sitten nuo
seitsemän pumpulitukkoa otettiin yksitellen maljasta ja niillä
pyyhittiin öljy pois samalla kuin luettiin isämeidän-rukous näihin
sanoihin asti: »Älä johdata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät
pahasta, amen.»
Koko ajan apulaiset ja sisar lauloivat yksitoikkoisella äänellä
katumusvirsiä. Vihdoin lausui pappi apostolisen siunauksen.
»Ja nyt minä paavin pyhän istuimen antamalla vallalla vakuutan sinulle,
Elisabeth, täydellisen anteeksiannon ja vapahduksen kaikista sinun
synneistäsi Isän (†) ja Pojan (†) ja Pyhän Hengen (†) nimessä, amen.»
Tuo aavemainen ehtoollistoimitus oli nyt ohi, ja pappi apulaisineen
läksi pois talosta. Mutta kuoleman kalpea, uhkaava varjo jäi seisomaan
hajuvesille tuoksuvan vuoteen ääreen.
Rcma ei ollut läsnä noissa toimituksissa, mutta nyt englantilainen
sisar tuli sanomaan, että kreivitär tahtoi tavata häntä.
»On suorastaan ihme», sanoi sisar, »hän on aivan kuin toinen ihminen.»
»Onko hän saanut oopiumia nykyään?» kysyi Roma, ja sisar sanoi, että
hän oli saanut.
Roma tapasi tätinsä jonkinmoisessa salaperäisessä hurmiotilassa. Suuri
ilo, melkein ylpeys, loisti hänen kasvoissaan.
»Kaikki vaivani ovat menneet», sanoi hän. »Kaikki suruni ja koetukseni
ovat kadonneet. Olen heittänyt kaikki Kristuksen kannettavaksi, ja
kohta minä astun Hänen kanssaan Jumalan luo.»
Hän ei nähtävästi tuntenut mitään syyllisyyttä Romaa kohtaan.
Päinvastoin. Hän rupesi puhumaan hänelle itsetietoisesti kuin pyhimys
syntiselle.
»Sinun täytyy voittaa maalliset himosi, Roma. Sinä olet tehnyt syntiä,
mutta sinä et saa kuolla syntisenä. Sinä olet esimerkiksi itsekäs. Olen
pahoillani, että minun täytyy se sanoa, mutta sinä olet itsekäs. Sinun
täytyy tunnustaa ja uhrata elämäsi taisteluun syntiä vastaan syntisessä
sydämessäsi ja jättää sielusi Hänen armolleen, joka on pessyt minut
puhtaaksi kaikesta synnistä.»
Mutta kreivittären henkinen innostus ei kokonaan voinut tukahduttaa
hänen maallista turhamielisyyttään, kun hän rupesi puhumaan
hautajaisistaan.
»Tilaa requiem-messu, Roma. Jokaiselle toimitetaan sellainen. Se maksaa
kyllä hiukan, mutta eihän tämmöisessä tapauksessa saa ajatella rahoja.
Ja anna Raveggi-yhtiön toimittaa hautausmenot ja katso etteivät he
aseta minua paareille. Minä olen aatelisnainen, ja minulla on oikeus
tulla asetetuksi kirkon permannolle. Ja pidä huolta, että minut
haudataan hienoon osaan. Ylhäisimmät haudataan pienelle Pinciolle
herttua Massimon haudan yläpuolelle.»
Roma vastasi yhtämittaa »niin», »kyllä», »kyllä», vaikka hänen
sydäntään pakotti.
Kahden tunnin perästä alkoi kreivittären kuolinkamppailu. Kärsivä
ruumis oli voittanut riemuitsevan sielun, ja hän huusi yhä lisää ja
lisää oopiumia. Jokainen oli hänelle vastenmielinen, ja hänen terävät
kasvonsa kääntyivät puolelta toiselle.
Pappi tuli rukoilemaan kuolevan puolesta. Aurinko oli laskemaisillaan,
mutta ikkunaluukut olivat vielä suljetut ja huone oli synkän
juhlallinen. Soittokunta soitti Pinciolla, ja erään oopperan sävelet
sekaantuivat rukouksiin.
Kaikki olivat polvillaan, paitsi Roma. Hän seisoi, mutta hänen
sydämensä oli polvillaan, ja koko hänen sielunsa oli masentunut.
Pappi asetti ristin kreivittären käsiin, ja hän suuteli sitä
kiihkeästi, yhtämittaa lausuen nimen »Gesu, Gesu, Gesu!»
Kirkon kello kajahti hitaasti, ja pappi rukoili lujalla äänellä:
»Kristus, joka sinua kutsuu, ottakoon sinut vastaan ja antakoon
enkeliensä johtaa sinut Abrahamin helmaan.»
Samassa risti putosi kuolevan naisen käsistä ja hänen
timanttisormuksensa, jotka olivat käyneet liian väljiksi, vierähtivät
peitteelle. Vähän ajan perästä hänen valetukkansa luisti pois ja hänen
päänsä oli aivan kalju. Hänen otsansa hikoili ja henki korisi hänen
rinnassaan. Vihdoin hän rupesi hourailemaan.
»Se on valhe!» huusi hän. »Kaikki, mitä sanoin, on valhetta! Minä en
tappanut sitä!» Sitten hän heittäytyi sivulle ja risti putosi lattialle.
Pappi, joka hetki hetkellä oli rukoillut yhä kovemmalla äänellä, nousi
seisomaan ja sanoi muuttuneella äänellä: »Me suljemme huomaasi, oi
Herra, tämän palvelijasi Elisabethin sielun, että hän eläisi Sinussa
ja että Sinä sanomattomassa armossasi pyyhkäisisit pois ne synnit,
jotka hän täällä ihmiselämän kurjuudessa on tehnyt, Kristuksen, meidän
Herramme kautta, amen.»
Papin ääni muuttui epäselväksi hyminäksi ja lakkasi sitten kokonaan.
Hetken perästä ikkunaluukut avattiin ja samoin ikkunat. Laskevan
auringon säteet virtasivat huoneeseen. Kynttilät paloivat himmeästi ja
sammuivat sitten kokonaan. Salaperäinen toimitus oli lopussa.
Englantilainen sisar asetti ristin takaisin kylmiin käsiin ja sulki
sammuneet silmät. Kissa naukui ja raapi vuodetta, ja joku sanoi
asiamies-äänellä:
»Luultavasti vainaja oli järjestänyt maalliset asiansa?»
Roma kiirehti takaisin omaan huoneeseensa. Hänen myrskyjen murtama
sielunsa alkoi tuntea väsymystä.
Soittokunta soitti yhä vielä Pinciolla, aurinko laski Pietarin-kirkon
taakse, ja Roma tarttui kynään kirjoittaakseen. »Hän on kuollut!
Elämä, josta hän niin epätoivoisesti riippui kiinni, on jättänyt hänet
vihdoinkin. Kuinka kiihkeästi hän koetti pitää kiinni siitä! Ja nyt
hän on mennyt tekemään tiliä töistään. Mutta kuka minä olen, kun puhun
näin? Hänen kurja, onneton syntitoverinsa.
»Tunnustuksen jälkeen hän luuli saaneensa anteeksi. Hän uskoi
olevansa puhdas ja synnitön. Ehkä hän olikin, ja ainoastaan kuolon
tuskat näyttivät saavan hänet lankeamaan takaisin. Mutta mikä voima
tunnustuksessa on! Voi hänen kasvoistaan loistavaa iloa, kun hän oli
avannut syntitaakkansa ja sielunsa salaisuudet! Anteeksianto! Kuinka
suloista mahtaa olla, kun tuntee saaneensa anteeksi!...
»En voi kirjoittaa enempää tänään, oma armaani, mutta ensi kerralla saat
kuulla uutisia, vakavia uutisia.»