Roman takana pääministeri, joka pyysi anteeksi, että hän oli näin
yht'äkkiä muuttanut tämän talon sisäasiainministeriöksi, puheli
poliisipäällikön kanssa.
»Olitteko siellä itse?»
»Olin, teidän ylhäisyytenne. Seisoin ylimmässä osastossa ja katselin
kaikkea. Se oli omituinen ja hurja näky.»
»Kuinka paljon väkeä siellä oli?»
»Mahdotonta arvata. Ulkona ja sisällä oli roomalaisia ja maalaisia,
ehkä yhteensä satatuhatta.»
»Entä Rossin puhe?»
»Tavallista vetoamista kansan intohimoihin, teidän ylhäisyytenne. Kansa
on oleva ainoa käskijä. Kansan valta on saatava perustetuksi millä
hinnalla tahansa. Hallitsevat luokat, ne ovat kapinallisia ja kirkkokin
vehkeilee köyhiä vastaan. Se oli lyhyesti koe lietsoa vihaa eri
kansanluokkien välille. Mutta viisas puhe se oli. Hyvin viisas, teidän
ylhäisyytenne! Se oli vallan mainio osoitus kuinka voi purjehtia karien
lomitse. Emme voineet löytää ainoatakaan sanaa, jota olisi voinut
sanoa kapinalliseksi, vaikkei meillä olisi ollut teidän ylhäisyytenne
käskyäkään siitä, että miehen piti saada jatkaa.»
»Oletteko seisahduttaneet sähkösanomani lähetyksen?»
»Olemme.»
»Entä muukalaiset sanomalehtimiehet?»
»Vaarallisimmat on teljetty asuntoihinsa ja heille on annettu käsky
olla poliisin saatavissa milloin tahansa.»
»Menikö Rossi kotiinsa sieltä?»
»Meni, teidän ylhäisyytenne.»
»Entä nuo satatuhatta?»
»He alkoivat innoissaan laulaa ja marssia ympäri katuja. He jatkavat
sitä yhä vielä. Mentyään ensin Piazza Navonalle he alkoivat astua
Piazza del Popololle ja pitkin Babuinoa soihtuineen ja lippuineen.»
»Ainoastaanko miehiä?»
»Miehiä, naisia ja lapsia.»
»Arveletteko, että heidän käytöksensä on uhkaava?»
»Selvästi uhkaava, teidän ylhäisyytenne.»
»Käskekää alipäälliköltämme antamaan lailliset varoitukset ja sanomaan,
että joukkojen kokoontumista tähän aikaan vuorokautta pidetään selvänä
kapinan merkkinä. Antakaa heille kolmen minuutin miettimisaika naisten
ja lasten tähden, ja sitten... tehkööt sotamiehet velvollisuutensa.»
»Aivan niin, teidän ylhäisyytenne.»
»Sitten voitte panna täytäntöön ne käskyt, jotka annoin teille eilen.»
»Kyllä ymmärrän, teidän ylhäisyytenne.»
»Pitäkää silmällä kaikkia johtajia. Muutamat huomaavat varmaan
terveydelleen Rooman ilman hiukan vaaralliseksi tänä yönä ja tahtovat
paeta Sveitsiin tai Englantiin, jonne meidän on mahdoton heitä seurata.»
Roma kuuli kanan kaakatuksen tapaista ja tiesi siitä, että Angelelli
nauroi.
»Itse kokous oli laiton, eikä meidän lupaamme kysytty.»
»Ylenkatsottiin röyhkeästi, teidän ylhäisyytenne.»
»Voitte mennä. Mutta palatkaa heti takaisin, jos jotain tapahtuu. Minun
pitää jäädä tänne nyt, mutta jos meteliä syntyy, täytyy minun ehkä
lähettää teidät kuninkaan luo.»
Angelellin pieni ääni vaipui kuiskaukseksi pelkästä kunnioittavasta
kauhusta, kun majesteetin nimi mainittiin, ja hetken perästä hän
poistui kumarrellen huoneesta.
Roma ei kääntynyt, ja ministeri, joka oli soittanut kelloa ja pyytänyt
kynää ja paperia, puhui hänelle takaa.
»Sinä pidit minua varmaan kovana ja petomaisena Palazzo Braschissa
eilen, mutta minä olin oikeastaan hyvin sääliväinen. Kun annoin sinun
tietää valmistuksista ystäväsi kiinniottamiseksi, tahdoin ajoissa
varoittaa häntä ja antaa hänen paeta tästä maasta. Sitä hän ei ole
tehnyt, ja nyt hänen täytyy kestää seuraukset.»
Felice toi sisään kirjoitusneuvot, ja paroni istui pöydän ääreen.
Syntyi pitkä äänettömyys, jonka aikana ei kuulunut muuta kuin
ministerin kynän rapina, villakoiran kuorsaaminen ja toiselta puolen
seinää Nattalinaa toruvan kreivittären ääni.
Roma meni kammioonsa. Huone oli pimeä, ja sen ikkunasta hän saattoi
selvemmin nähdä kaduille. Synkkiä varjoja oli kaikkialla, mutta
portaat, joille ei kukaan ollut astunut, olivat ohuen, valkoisen
lumikerroksen peitossa, ja piazza oli täynnä mustia olentoja, jotka
näyttivät liikkuvan kostealla maalla kuin käärmeet vasta kynnetyllä
kentällä.
Hän nojasi kuumaa otsaansa lasiin ja loi ulos tuskaisan katseen. Sieltä
kuului aivan kuin suurien joukkojen vyörymistä. Melu kasvoi nopeasti,
ja nyt hän erotti huutoja, laulua, vihellystä ja kimeitä ääniä.
Ennenkuin hän huomasi mitään, seisoi paroni hänen takanaan, hänen ja
Davido Rossin kuvapatsaan välissä.
»Kuuntelepas noita», virkkoi paroni. »Proletariaattia tosiaankin!...
Ja tuolle joukkiolle järkevät miehet tahtoisivat meitä heittämään
sivistyksen aarteet ja sen johdettavaksi meidän tulisi antaa
hallituksen monimutkainen koneisto.»
Hän nauroi katkerasti ja veti syrjään uutimet kärsimättömällä
liikkeellä.
»Kansanvaltaisuutta! _Kristillistä_ kansanvaltaisuutta! _Vox Populi,
vox Dei!_ Kansanvalta ja erehtymättömyys! Huh! Yhtä hyvin voisin uskoa
paavin erehtymättömyyteen!»
Joukot lisääntyivät piazzalla, kunnes se näytti yli äyräittensä
paisuneelta virralta, ja sieltä kohoava melu oli kuin vyöryvien vuorten
ja juuriltaan revittyjen puiden jyskettä.
»Hulluja! Roskajoukkoa! Liian tietämättömiä ymmärtämään, mitä he
oikeastaan tahtovat, ja kaikkien konnien johdettavina, jotka kylvävät
tuulta ja antavat heidän niittää myrskyä.»
Roma hiipi pois paronin luota tuntien ruumiillista vastenmielisyyttä,
ja seuraavassa silmänräpäyksessä hän kuuli toisen ikkunan luota torven
toitotusta. Syntyi kamala äänettömyys, ja sitten kirkas ääni huusi:
»Lain nimessä käsken teitä poistumaan.»
Se oli alipoliisipäällikön ääni. Roma näki miehen seisovan portaitten
alimmalla astimella kolmivärinen virkamerkki vyöllään. Toisen kerran
kuului torven toitotus, ja taas huusi ääni:
»Lain nimessä käsken teitä poistumaan.»
Samassa joku huusi: »Kauan eläköön ihmisten tasavalta!» ja sitten
seurasi pitkä eläköön-huuto. Kesken huutoja kuului torven ääni
kolmannen kerran ja sitten kova ääni huusi: »Ampukaa!»
Seuraavana hetkenä monta pyssyä laukaistiin jossakin, valkoinen
savupilvi leijaili Roman ikkunan edessä, ja vaimot ja lapset alhaalla
huusivat hädissään:
»Oh! Oh! Oh!»
»Älä pelkää, lapseni. Ei mitään ole vielä tapahtunut. Poliisilla oli
käsky ampua kansan yli.»
Peloissaan ja kiihoittuneena Roma juoksi etuhuoneeseen, ja
silmänräpäystä myöhemmin Angelelli avasi oven ja seisoi hänen edessään.
»Mitä olette tehneet?» kysyi Roma käskevästi.
»Onneton sattuma, armollinen neiti», sanoi Angelelli, kun paroni
samassa tuli. »Poliisin varoituksen jälkeen joukkio nauroi vain ja
alkoi heittää kiviä, ja sitten karabinieerit ampuivat. He seisoivat
piazzalla ja ampuivat portaille päin.»
»Entä sitten?»
»Onnetonta kyllä muutamat henkilöt olivat asettuneet yläportaille juuri
silloin. Pari heistä haavoittui ja eräs lapsi kuoli.»
Roma huudahti ja vaipui tuolille.
»Kenen lapsi se oli?»
»Sitä emme tiedä vielä, mutta isä on siellä ja raivoaa kuin mielipuoli.
Ellei häntä vangita, kiihoittaa hän kansan raivoon, ja siitä syntyy
myrskyinen meteli.»
Paroni otti pöydältään kirjeen, jonka hän oli kirjoittanut ja sulkenut.
»Viekää tämä Kvirinaaliin heti. Pyytäkää, että kuningas vastaanottaa
teidät heti. Kun olette saanut hänen kirjoitetun vastauksensa, menkää
heti tapaamaan sotaministeriä ja sanokaa, että teillä on kuninkaallinen
käsky julistaa kaupunki piiritystilaan.»
Angelelli poistui nopeasti.
»Odottakaa! Lähettäkää heti Piazza Navonalle vangitsemaan Rossi. Olkaa
varovainen! Me vangitsemme hänet 134:nnen ja 252:sen pykälän nojalla,
koska hän on käyttänyt suurta valtaansa kansaan kiihoittaakseen
sitä puheilla ja kirjoituksilla vastustamaan julkista hallintoa ja
muuttamaan väkivallalla hallituksen muotoa ja valtakunnan lakeja.»
»Hyvä!»
Angelelli katosi, huudot ulkona hiljenivät, pakenevien askelia ei enää
kuulunut, ja Roma istui vielä tuolilla valkean edessä valitellen hiljaa
ja peittäen kasvonsa käsillään. Paroni lähestyi häntä ja kosketti häntä
hyväillen.
»Olen pahoillani, lapseni, hyvin pahoillani. Rossi on uneksija eikä
valtiomies, mutta siitä huolimatta hän on hyvin haitallinen tähän
aikaan. Nuo sadat eri ryhmät, jotka ajavat omia etujaan parlamentissa,
ovat helposti hoidettavissa, mutta sellaista miestä kuin Rossia,
joka ei tahdo mitään ja kuitenkin tarkoittaa jotain ja elää uskossa
aatteeseensa, ei voi pidellä leikillä missään valtakunnassa. Ei ole
ihme, että hän on lumonnut kansan, mutta aika hävittää kaikki sellaiset
lumoukset. Paras, mikä voi tapahtua teille kummallekin, on, että hänet
vangitaan jo tänä yönä. Se tulee säästämään sinulta kärsimyksiä ja
tuskia.»
Silloin kuului kanuunanlaukaus St. Angelon linnasta pannen ikkunat ja
seinät väräjämään.
»Se oli merkki St. Angelosta», sanoi paroni. »Kadut ovat suljetut ja
kaupunki on piiritystilassa.»