Seuraavana aamuna Davido Rossi ei vielä ollut noussut, kun joku koputti
hänen ovelleen. Se oli Bruno. Tuo iso lapsi näytti kovin huolestuneelta
ja hän puhui hätäisesti.
»Ettehän aio mennä Donna Roman luo tänään, herra?»
»Miksi en menisi, Bruno?»
»Oletteko itse nähnyt veistokuvan?»
»En ole.»
»Siinäpä se Tuskin minäkään olen sitä nähnyt. Hän on pitänyt huolta
siitä — panee oven lukkoon joka ilta ja on antanut toisen hakkaajan
hakata sen. Mutta minä näin sen ensimmäisenä aamuna sen jälkeen, kun
hän oli alkanut tehdä sitä.»
»Mitä siinä on siis, Bruno.»
»Te suututte taas, herra.»
»Sano nyt.»
»Se on Juudas — se se on. Juudaksen luonnos suihkukaivoa varten.»
»Siinäkö kaikki?»
»Kaikki? Mutta se on irvikuva teistä, ilkeä irvikuva. Te istutte
mallina neljä päivää ettekä koskaan katsonut sitä. Se on inhottavaa,
herra! Ja se on tehty tarkoituksella. Kun ajattelen sitä, unohdan
kaikki, mitä olette minulle sanonut, ja vihaan tuota naista yhtä paljon
kuin ennen. Ja nyt hänellä on kutsut ja te menette sinne, jotta heillä
olisi oikein hauska. Älkää menkö, herra! Kuulkaa hullun neuvoa, älkää
menkö!»
»Bruno», sanoi Rossi maaten pää käsivarrella, »kuule nyt kerta
kaikkiaan. Käyttäköön Donna Roma minua mallina Juudaksen kuvaan —
täytyyhän minun uskoa se, koska vakuutat — tai käyttäköön hän minua
vaikka paholaisen mallina, niin luotan häneen yhtä paljon kuin
ennenkin.»
»Luotatteko?»
»Luotan. Ja mene nyt kuin kiltti poika ainakin pois ja jätä minut
yksin.»
Kadulla oli enemmän väkeä, kun Rossi läksi kutsuihin. Tiheitä
ryhmiä seisoi kadunkulmissa lukien keltaista ilmoituspaperia, joka
vielä oli kostea liimaajan liisteristä. Se oli sisäasiainministerin
allekirjoittama julistus, joka kuului:
»_Roomalaiset!_ — Koska hallituksen tietoon on tullut, että joukko
harhaanjohdettuja henkilöitä, valtaistuimen ja yhteiskunnan vihollisia,
jotka ovat liitossa muiden valtakuntien tasavaltaisten, ateistien
ja anarkistien kanssa, koettavat yllyttää kansaa vastustamaan oman
valitun parlamenttinsa säätämiä ja kuninkaan vahvistamia lakeja siten
koettaen aikaansaada meteleitä, jotka olisivat häpeäksi sivistyneelle
ja jalolle kansalle ja alentaisivat sen arvoa toisten kansakuntien
silmissä tekee hallitus täten tiettäväksi, että se ei salli lakeja
loukattavan rankaisematta, ja siksi se varoittaa kansaa pitämästä
julkisissa rakennuksissa, toreilla tai kaduilla joukkokokouksia mitkä
mahdollisesti voisivat aikaansaada arveluttavia häiriöitä.»