Suuren ulapan rannalla näkee soutaja tai laivalla matkustava siellä
lahden poukamassa joukon pieniä ja harmaita rakennuksia. Jos on
tuulinen ilma, hyrskyävät aallot lahden suussa ja kokoavat vaahtoa
hietikkoon sen pohjaan, sillä lahti on avonainen suoraan ulapalle päin.
Mutta tyynellä ilmalla karehtivat laineet lempeästi ja leikitellen
noilla rannoilla, haapojen varjossa.
Lahden toisella reunalla näkyy kaislikossa muutamia kellertäviä
katiskoita.
Rakennukset ovat rinteellä, hiukan ylempänä rantaäyrästä. Ne on kyhätty
epäjärjestykseen, mikä millekin kalliolle. Jotkut niistä ovat niin
harmaita, että ne erottaa juuri parhaiksi taustana olevista puuttomista
louhista, jotkut taas mustia, surullisen tai suorastaan kolkon
näköisiä, varsinkin päärakennus: mökki, jossa on vihertäväksi
naavettunut katto.
Mökissä ammottaa oviaukko, jossa ei ole ovea. Neliruutuiset ikkunat
ovat vinossa mikä oikealle, mikä vasemmalle. Ja ympäryslaudoitus on
niistä osittain ravissut pois.
Korkea koivu kasvaa mökin nurkalla. Sen juurella on kumpu,
perunakuoppa.
Mökin edustalla on neliskulmainen pihamaa, saunakukkia kasvava,
toisesta reunasta perunamaaksi kynnetty nurmikko. Piha suippenee
rantaan päin niin, että rantaveräjän viereen istutettu humalisto
rajoittaa suureksi osaksi sen alareunan.
Piha-aitauksen sisällä on vielä pari pientä aittaa. Ja toisen aitan
takana joku koju, joka nyyköttää kallellaan.
Rannempana on läävä, notkalleen painuneine kattoineen, sikolätti ja
muutamia harmaita korsuja. Lähimpänä rannalla sauna.
Lahden matalammalla puolella näkyy nuottakota, jossa ei ole nuottaa,
vaan ainoastaan kasassa verkkoja sekä pajuista ja pärekonteista
tekaistuja mertoja.
Mutta erillään muista rakennuksista, ylhäällä kalliolla, on musta
riihi.
Koko rakennusryhmä on alakuloisen, jopa melkein vihamielisen näköinen.
Mutta jos soutaja on tullut maihin ja nousee rannalta karjakujaa ja
katselee ympärilleen mökin kulmalta tai riihikalliolta, niin saa paikka
lempeämmän sävyn ja rehevämmän muodon. Kallioiden takana rinteellä on
pieniä peltoläiskiä, joilla kasvaa viljaa. Viljan keskeltä kohoaa
kallioita ja vielä runsaammin kivistä kasattuja raunioita
vattupensaineen ja loistavine horsmineen. Peltojen pientareet ovat
nurmea, missä kohdin ei kasva leveitä pihlajia tai pehmeästi nuokkuvia
tuomia.
Peltoja alempana mökin takalistolla on pitkä ja kapea luonnonniitty.
Siellä versoo pajupehkoja ja suopursuja, heikossa ruohossa ja
punaisessa karhunsammaleessa.
Mutta runsaasti on varsinkin korkeita putkia.
Niityn ojat kiiluvat täynnä mustaa ja mutaista vettä, sillä niitty
päättyy syvään lampeen, joka paikoittain katoaa vaaleain pajujen ja
raitojen kätköön, toisin paikoin jälleen aukeaa näkyviin kuin mikäkin
joki, loitoten komeasti kaartuvana ja kuvastaen vastapäistä
louhirinnettä.
Tältä mantereen ja sisälaakson puolelta näyttää Putkinotkon paikka
kesäisin melkoisen vehmaalta ja kodikkaalta.
Mutta mikä rakennus pilkottaa laivareitille vielä tuolta toisen lahden
perukasta, koivikosta? Punertava se on ja korkea. Siinä on lahdelle ja
etelää kohti parveke ylhäällä. Ja alakerrassa pylväskuisti. Sen
ikkunoissa on uutimet, sen seinämillä syreenipensaita. Ja sen edustalla
törröttää paljon kuivuneita omenapuita. Lahteen aleneva rinne on
nurmikkoa, kauniisti kiemurtavine polkuineen ja runsaine putkineen.
Suurin polku tuo rannalle venelaiturille ja saunan luokse.
Sehän on Aapeli Muttisen huvila.
Ja mökki on Putkinotkon huvilatilan vuokralaisen, Käkriäisen asunto.