»Lakittamaan Stellaa vihille», vastasi Jasper. »Hän on luvannut, että
liittomme solmitaan siellä.»
Vanhus katsahti tyttöön. »Miksi ei täällä?» hän kummasteli; mutta
Stella pudisti päätään. »No, olkoon niin», myöntyi setä. »Se on
kummallinen mielijohde, mutta tytöt ovat oikullisia. Te lähdette siis,
mutta älkää pitäkö pahempaa hälyä kuin on välttämätöntä!»
Niin oli Stellan kohtalo ratkaistu, ja onneton päivä häämötti synkkänä
hänen edessään.