»Hyvää yötä, ja hyvästi!» vastasi Stella, ojentaen kätensä.
Mitä toisen mielessä lieneekään liikkunut, hänen kasvoillaan ei
kuitenkaan näkynyt merkkiäkään hämmästyksestä, kun hän tarttui tytön
käteen. »Ei», virkkoi hän antaessaan Stellan vetää kätensä pois. »Ei
hyvästi! Olen muuttanut mieltäni. En lähdekään pois. Siis vain: hyvää
yötä!» Sitten hän hyppäsi hymyillen ratsunsa selkään ja ratsasti
ripeästi pois.