_Pekka Ventisellä_ oli yksi Härkä, joka mäni Kettuisen hakaan. Niin
_Kettuinen_ häntä siinä tappo, eikä siitä tullut tietoo sen-koommin,
ennen kuin vasta vuuen peästä, jollon hään tietti nahasta soappaita
itelleen. Silloin miten lie tullut sanomaan Suutarillen näistä
nahoistaan, että rupeisivat arvoomaan asiata; joka sillä tavalla
viimen suatiin ilmiin. _Kettuista_ kuhutaan seneistä _narriksi_, kuin
ei osanut paremmin suutansa pitellä, voan ilmoitti asian, näin omalla
tuhmuuellaan. Missä kylässä se lie tapahtunut, en taija varsin sanoa,
eikä kuka on tehnyt Runon; vaan Juvalla sitä lauletaan. Minä kuulin
ensin vähä tästä v. 1815 _Niilo Ruuskaiselta_ Laukkalasta, ja siitten
v. 1816 _Joh. Ronkaiselta_ samasta kylästä; joka taisi sen kokonaan.
Olipa Härkä _Ventisellä_,
Vanhan _Hermikin_ vasikka,[106]
_Sormuttaren_ sormi-juotto.
Vähä on mieli Ventisellä,
Vähä Ventisen tytöllä,
Härällä sitä vähempi, --
Mäni Kettuisen hakaani.
Alko _Kettuinen_ ajella,
Kirkon-poika piipatella,
"Tpuiptä, tpupitä, Härköstäini!
Kuinma saisin sarven kiini,
Tolhon toisehen käteeni;
Tok' minun toinenkin käteini
Kova koskisin sinua,
Henken paikalta panisin."
Uilon ohtahan osotti,[107]
Sivals Härkee silmä-luuhun.
Härkä kuatu kalliolla.
Voipui muahan vuoren piältä,
Kahtoipa vielä päivän piälle,
Illistiinpä ilman piälle.
"Jop' on päiveä vähältä,
Aurinko on pikkarainen,
Empä joua nylkemääni;
Kylpy jättääpi kotona."
"Tehkeepä nyt mulle vuue,
Tyynyn kanssa tyssätkätten!"
Uni petti, vuue voitti,
Sänky pehmiä nukutti.
Aamu haikia havaitak!
Löysi päivän paistamasta,
Aurinkon kuumottamasta.
"Voi minua poloinen poika!
Jop' on Härkäini hävinä,
Suonut sarvi-ruavahaini,
Kuhun illalla asetin,
Panin päivän-lasketessa."
Alko astua tupaasek.
Astu kohta kuapin luokse,
Kovaisinta koprahasek
Alko veistänsä hioa;
Kuraisinta kurskuttaapi
Tuollen _Ventisen_ Härälle,
_Pekan_ pienen ruavahallen.
Pistipä tuiman tuppehesek,
Pamppusek pahan-tekiä.
Alko astua pesälle,
Soro-tietä soirotella.
Suapi Härän vuoren luokse
"Ole kiitetty Jumala!
Eip' ouk Härkäini hävinnä,
Suatu sarvi-ruavastaini
Kuhun illalla asetin,
Panin päivän-lasketessa.
Voi minua poloinen poika!
Ei ou lapset luahillain,
Kynttä pystyssä pitäisi,
Kyllämä tähän neuon keksin,
Viänänmä vesalla kiini,
Koivun-oksalla ojenan."
Kohta koipehen ajaksen,
Veti kohta koiven halki,
Munat muahan muksautti,
Kiven piälle kiljahutti.
... kynsiisek repäisi,
Kiäntelööpi, kahteloopi:
"Mitäs tästä suataneeni?
Suapi pitkän piipun-varren,
Sen saman savun-vetimen."
Nylki Härän kokonansa.
Alkopa astua ahollen,
Väpätä väkeensäk luokse.
Veli tirskuupi torassa,
_Tahvo_ huasto hartahasti:
"Missäs sinut piru pitännä,
Paha henki painellunna?"
"Veliseini, Vuariseini!
Mull' on tulluna vahinko.
Härkä kuoli _Ventsieltä_,
Jota illalla ajelin."
"Kuin on tulluna vahinko,
Vastoo siitten parastais!"
_Kämärätär_ kiärä muori[108]
Haasteli halu-sanoilla,
Puhu lämpi-luoteilla:
"Suattuoon sana taloon,
Antoa asian ilmin!
Tok se toistenkin tuloopi,
Jos ei ennen, niin erossa."
"Pitä suutais pienempänä!
Itek ymmärrän enemmin,
Asiasta paljon tiijän.
Kannan lihat kotihin,
Kosku-torvella tojotan.
Ammu Härkä aitassaini,
Luiku lukkoihen takana!
Lihat suolahan sovitan,
Nahka parkiin panemme --
Kelmi kenkiä tekööpi,
Suapi narri suappahaita
Tuosta _Ventisen_ Härästä,
Pekan pienen ruavahasta."
Nimittämätöin.