_Nälkä_ kuvaellaan tässä kuin yksi mies, jolla oli olki-petkele
olalla, vehka-vihko kainalossa; ja joka tultua Mikkelistä-päin,
käveskeli pian joka kylässä Juvalla. Jos tällä Runolla tarkoittaneen
niitä isoja nälkä-vuosia v. 1695, 1696 ja 1697, tahi muita
halla-vuosia, on tietämätöin; mutta että se on kotoisin Juvalta,
arvataan siitä, että tässä puhutaan hänen kylistä. Meijän Torppali
_Kalle Pasainen_ Kirkko-kylästä, Jualta, joka lauleli minullen tätä
Runoo, sanoi sitä olevan pitemmältäkin, vaikk'ei hään sitä muistanut.
Nälkä näkyypi tulevan
Rautajärven jeätä myöten;[109]
Olki-petkele olalla,
Vehka-vihko kainalossa. -- -- --
Tunnettiin tuo _Turakkalassa_,[110]
Mutt' ei nähty _Niärinkillä_;
Havaihtiinpa _Hassolassa_,
Piettiin tuota _Piikkilässä_.
Kirkon-kylästä kirottiin:
"Mänek tuonek _Männymäellen_,
Tietä myöten _Tirrolahan_ --
Tuonne tuhmiin tupiin,
Talonpoikaisten taloihin!"
Nimittämätöin.
Selitykset:
[1] Syy tähän viipymiseen luetaan esipuheessa I:seen Osaan XXXIII:llä
puoliskolla (Pagina) ja seuravilla.
[2] Lue tästä Otavan esipuhetta.
[3] Tähän luemme e.m. ne "uusiksi" tahi "tämän vuotisiksi" kuhutut
_Laulut, Virret ja Veisut_, joita vuosittain tuuvaan Turusta,
ja jotka ovat luonnostaan niin kehnot, että se on kumma jotta
heitä ostetaan ja luetaan. Tähän luettaisiin myös ne Topeliuksen
Runoissa nimitetyt _Nykyisemmet Laulut_, ne Oulussa äsken painetut
_Forteliukselta_ kootut _Suomalaiset Laulut_, suurin osa _Rénvallin
Veisuista_, ja joku osa ehkä meijän omistakin laitoksistamme.
[4] Nimittäin sillä tavalla, että mikä on _Runomus_, olkoon
ajatuksessa tahi kielessä, siks' se jääpiki ikuisesti, ikään kuin
mikä on soittamus (musik) se on soittamus iankaikkisesti. Muussa
tarkoituksessa, niin on Runomisen keto varsin lavea, ja niin lavea
että se ulottuu taivaaseen. Hänen juohtumukset ovat myös kirjavammat
kuin päivän säteet.
[5] Jos seneistä multa tunnettomat Runojat, (Skalder) tahi
Runon-koottajat, tahtoisivat runoillansa lisätä näitä tietojamme,
ja tarkoittoo meijän Suomalaisen Runo-Tarinamuksen valaistamista,
niin heille oisi tässä tilaisuutta soaha heitä painetuiksi ja
kunnollisesti toimitetuiksi, jos lähättäävät heitä mullen postilla
tahi matkustavaisten kanssa. Ja tahon minä mielelläinkin, kostoksi,
tästä heijän toimeestaan, lähättee heillen kustentamatak yhen
kirjan-kappaleen (Exemplar) niistä kirjoista kuhun näitä painetaan.
Vielä tahtoisin muistutella, että soisin mielelläin, jos 1)
laitettaisiin heihin selitöksiä äkkinäisistä nimistä ja sanoista,
2) että oisivat kirjutettunna sillä kielen-murrella kuin ovat
tehtynnäkin, ja 3) että sepittäjöihen nimet ja elämäntievot oisi
mainittunna.
[6] Lue tästä, Otavassa I Osa, m.m. Tämä Runomus osoittaiksen
e.m. _alku-sointumisella_ (genom alliteration) kussa joka sana ja
juotos on jo itekseen sointuva, josta sitä eroitetaan kaikesta
nykyisestä runomisesta, jossa aina, kahen, kolmen eli neljän sanan
peästä, tavataan loppu-sointumista (slut-rim) johon peästyämmä
jo unoutetaan hänen eillimäistä vastaussanansa, ellei sitä hyvin
tarkoitetak peähään, joka toas keäntää työksi ja vaivaksi, joka oisi
huvitokseksemme. Tällainen vanhan-aikuinen alku-sointuminen tavataan
vanhoin _Islandilaisten, Anglo-Saksilaisten ja Messo-Göthiläisten_
runomuksessa, joka toistaa että se on ollut _meijän tapainen_,
tahi että Runomus _pohjoisessa_ on vanhuutessa ollut tois-tapainen
piiroksestaan, kuin _etelässä_.
[7] Otava, 1 Osa, p. 269.
[8] Ensin eroitettiin ne henkelliset aineet, sillä, että Uskomus
hävitti sen vanhan Salautsen; siitten eroitettiin ne moalliset
aineet, sillä, että _Tarinamus, Luonnoisuus (Fysiken) ja Luonon
Tietomukset (Natur-wetenskaperna)_ hävittivät Taikaukset ja muut
turhat tietämiset.
[9] Eikä myö muuta tarvihtek, toistamiseksi tämän nykyisen Runomisen
luontoa (aineensa suhteen) jos ainoasti nämät kahet sananlaskut:
"_Noista viisas virren otti, hullun pitkistä puheista, mielettömän
lausunnosta_"; ja "_Siitä viisas virren suapi, jost' ei tuhma
tunnekkaan_". Jotka sanat myös toistaavat että Runojoissa piti löytyä
ei ainoasti _runomusta_, mutta myös _viisautta_, jota perustaiksen
sen peälle, että meijän _Runojat_ oli muinon meijän _viisahimmat
miehet_.
[10] Koska näissä Runoissa mainitaan (pian kaikissa) vallattomasta
elämästä, niin saattaa moni ehkä luulla, että elättiin niinnä aikoina
varsin kelvottomasti, koska heillä aina oli näitä aineita; mutta
myö uskomme toiseppäin, että olivat siviämmät kuin nykyisin, koska
yksi kunnotoin käytös tehtiin (hänen tavattomuutestaan, owanlighet)
runoilla kuulluksi ympäri moata. -- Niinpä sanoivat: "hyvä kello
kauaks kuuluu, paha sanoma etemmäks". Nyt kuullaan tätä järähtämätäk.
[11] Tämä Savon puheen-murreh eroittaiksen eteläisemmissä pitäjissä,
niin kuin Mikkelissä, Joroisissa, Juvalla, m.m. siitä pohjoisemmasta
Savon Suomesta, erinomattain puhumisessa (i uttalet) ja vississä
sanoissa, niin kuin e.m. _ise, veisi, messä, messo, essii, kassoi,
kussui, tarvissoo, ilmaisekse_, joita pohjoisessa sanotaan _ihe_
(ite, itse) _veihti_ (veitti, veitsi) _mehtä_ (mettä, metsä) _mehto_
(metto, metso) _ehtii_ (etti, etsi) _kuhtui_ (kuttui, kutsin)
_kahtoi_ (kattoi, katsoi) _tarvihtoo_ (tarvittee, tarvitsee)
ilmoittaiksen (ilmotta ihtensä t. ihtesäk).
[12] Myö olemme tässä Runossamme uskallut synnyttää yhen Suomalaisen
Salauksen (Myth) siitä tähti-sikeristä, jota kuhutaan Väinämöisen
virsuksi, ei että niin millään tavalla omistaisimmo sanoillemme
jotakuta mainioisuutta (auktoritet) ainoasti että vallollisesti
käyttäisimme omia mielen juohutuksiamme. Vaikka se kuuluupi ikään
kuin Salauksen luontoon (till naturen af en Myth) ei ainoasti
että puhua salaisista aineista, ja toimittoo heitä salaisella
sanan-tavalla (under en mystisk framställning), mutta myös että
puheet ovat salassa synnytetyt, josta uskotaan heissä olevan
jonkun isomman ja henkellisemmän voiman kuin ihmisissä -- niin se
ei kielläk meitä salauttamasta (mysticera) meijän aatoksiamme ja
mielen-juohtumuksiamme (fantasi) maallisissakin asioissa, tahi
pukea heitä siihen salaiseen sa'unpuvuun, joka sillä luonottomalla
eli henkellisella luonnollansa kiinittää meijän mielemme niihin
luonottomiin (henkellisiin) aineihin, johon meijän ajatukset
pyrkiivät, koska erkanoovat näistä moallisista, luonnollisista,
joka-päivällisistä asioista.
Myö neämmö esimerkin Ruomalaisten ja Greekkalaisten Runojoista,
että yksinäisetkin juohtumukset (dikter) ovat hyvät kaunistamaan
ja kasvattamaan salauksia, jotka oikeutta myöten olla pitäis
yhteisiä kansallisia mieli-juohatuksia. Eli myö neämmö että
kaikki heijän Salamus (mythologi) joka tarjoopi sekä Runojoillen
että Kuvaeltajoillen lihavia ruoka-maita, harjoitaksensa heijän
juohtelemuksiansa, on parraittain ainoasti yksinäisten tekoja.
Oisikkohan se siitten meillen kielty viljelemään Runollisia hetelmiä
salauksen moasta? Ei ikään! Eihään löyvyk taivaassa eikä moassa
mitään ainetta, jota emme Runoilla soattaisi liikuttoo. Myö olemme
seneistä uskaltannut, että varsin omasta peästämme runoitella tämän
Väinämöisen Virsun syntymisestä, johon myö oomme ottaneet ainemme
hänen Suomalaisesta nimestään. Myö mainihtemme tätä, välttäiksemme
petosta, ett'etten luulisi näitä vanhoiksi kansan-puheiksi,
ett'ettenkä kieltäisi teitä käyttämästä tätä asiata mielenne myöten
toisenneppäin, jos tahotten. Myö oumme antaneet tämän tähti-sikeren
ilmistyä Väinämöisellen, hänen unessaan, taivahassa oltuansa.
Tämän unen-viettelyksen olemme yhteenkuvonut visseyteksi, hänen
havaittuansa. Eli myö olemme tässä salauksessamme yhteenvirittänyt
totuutta ja mielen-valetta yheksi runolliseksi tarimaksi,
koeteeksi muka, jos kävisi meiltä omin-neuoin synnyttää ja enenteä
Salamuksemme. Että olemme vieneet meijän Väinämöisemme Homeruksen
ja muihen vieraisten joukkoon, ei piek teitä närkästee -- sillä se
tapahtuu taivahassa. Että myö tässäkin (taivaassa) olemme koettanut
karaista meijän kantelettamme ja meijän Runojamme, on yksi luvallinen
yritys -- jost ei meitä sakoitettanek.
Maito-heinä, Röd-wäpling. -- Vuohen-kukka, Hwit-Sippa. --
Lehmän-kieli, Lilje Conwalje. -- Apilas, Hwit-wäpling. -- Leivoinen,
Lärka. Mutta Kuopiossapäin se merkihtee Paju-pulmuista, Domherren. --
Etelätär, Zefiren, Westan- (egentl. Sunnan-) flägten personifierad.
-- Etelä tuuli tehty henkelliseksi.
[13] Aaronin Saua on yksi Tähtisikeri (lue Otava II.).
[14] Kauan kainusteliin. Myö olemme löytäneet soveliaksi antamaan
Väinämöisellen Suomalaisen Runojan luonnon, ensin että äkkinäisessä
joukossa ujostella, ja siitten että ottoo loveesta luontoansa, jolla
se lumoutti näitä toisia Runon-niekkoja pystymästä häneen.
[15] Lumohuttaa merkihtee tässä, "förtjusa".
[16] Runotar, Poetissa, Skaldinna, Sångmö. -- Runottaret, Muserna. --
Laulatar, Sångerska. -- Soitotar, Spelerska.
[17] Myö pannaan häntä ensimmäiseksi, ei sen puolesta että se oisi
runollisessa tarkoituksessa ollut jalompi näitä muita, mutta että se
asian laveutessa on toimellisempi.
[18] Konsan Heikki, eli Heikki Veänäinen, niin kuin hänen oikeansa
nimensä oli -- sekin oli yksi hyvä juomari, ja lopetti murheellisella
tavalla päivänsä.
[19] Vamma t. vaiva -- _Suoni sormia vetääpi_, merkihtee: sendrag
i fingren. Runoja alkaapi ensin puhua Laulajan pahasta elämästä
öylöisen päivän pioista, ja sanoo sitä syyksi, ettei hänen laulunsa
tahtona syntyä. Siitten rupea hään erittäin puhumaan niiten miesten
mielen-luonnosta, joista runossa lauletaan -- ennen kuin hään rupea
näistä peijaisista laulamaan. -- Peä on kieleni t. kielenpeä on,
j.n.e.
[20] Tämä Lautamies Poavo Eskelinen Kärmetlahesta, (joka oli Lautam.
_Oaronin_ appi) kuhuttiin myös _Eskel-voariksi_ (niinkuin kohta
kuullaan) ja oli ennen aikana ollut sota-miessä, mutta laskettiin
pois, sillä että hään palkkais toisen miehen eistänsä. Seneistäpä
Runoja kuhtuu häntä pilkan-vuoksi _sota-herraksi_. Hänen isä oli
Kihlanmies (Häradsdomar) _Torsti Eskelinen_, Kermetlahesta. -- Torsti
Eskelinen oli Lautamiehen _Poavo Eskelisen_ poika, häntä kuhutaan
_sata-vaimoiseks_, koska hään mielusteli muihen vaimoja. -- Lukkaria
kuhutaan tässä _kellon-soittajaksi_ (josta se lie ehkä suuttuna) sen
eistä että se otti palkan kellon-soittamisesta, ehkä hään muilla
soitatti. -- Runoja sanoo että se _pyrkki heillä meäkkimään_, (sillä
se oli kehno lauluillen) _kivun kiussain keralla_. Tässä tarkoittaa
Runoja että se peäsi Lukkariksi, sillä lailla että se osti itellesek
huutoja. Sillä puhe kävi, että hänen veli Lautamies _Oaron Hoffrén_
oli antanut Lainkirjuttajallen _v. Burghausillen_ yhen Lehmän, ja
_Poavo Eskelisellen_ yhen Hevoisen, sillä eholla, että pitivät
huutoo hänen veljensä _Jaakko Kustav Hoffrenin_ Lukkariksi. Tähän
tarkoittaa Runossa nekin sanat (hänen Hevoisesta) "korvat korttelin
pituiset", m.m. -- Tässä ilmoittaa Runoja, että se oli Lukkari,
joka ensin rupeis hänen kanssaan juonittelemaan. -- Ne haukkuivat
Lautamiestä _Hoffrénia Pukiksi_, siitä että hänen peässä aina istui
yksi suuri Pukin-nahkainen myssy. -- Vater, (Fader) on yksi sana,
joka on ruumenetettu Ruotin kielestä, ja merkihtee _kummi_. Näihen
_Hoffreniloihen_ isä oli muinon ollut Herroinpäivämies Tukhulmissa,
ja ollut kummina Kuninkaan _Gust. Adolfin_ ristiäisessä.
[21] _Is' t. isä_. Runoja sanoo että Oaronin isä oli kyllä ihmisiksi
(mainittavaa). Kuin ukkoa näin ylistetään, niin poikoa jo sillä
alenetaan.-- _Rannihinsa t. noapurinsa_ (Granne) on toas yksi niistä
meijän kielestämme poisheitettävistä Ruohtalaisista juoksu-sanoista.
-- _Vihasen-lainen, t. vihalainen, vihainen_. -- _Kiltti_, t. kopia,
hilpiä, pulski; sekin taitaa olla Ruohtalaisesta sukuperästä,
nimittäin sanasta Gild. _Okkela_, t. vikkelä. -- _Viinan-tienuilla_.
Se oli muka viinan-kauppias, ja sillä ansaihti (tienaisi) rahoja.
-- Karhuiset, oli _Pekka ja Toavit Karhuinen_, sen kuolleen _Risto
Karhuisen_ poikia. Hyö olivat _moa-kauppioita_, ja mahtoi olla
tiurijä ja saittoja miehiä; alinomattain moittii Runoja heitä,
etteivät antaneet hänellen oltta, vaikka hään oli kirstun tehnyt. --
_Kasakka_ merkihtee Karjalankielessä _renkiä_. Saattaa se Venäläisten
sana olla niin hyvä kuin se Ruohtalainen. -- _Kaukkoinen_ oli
yksi päivä-mies, joka lie ruvenut Karhuisellen työllen, vähällä
palkalla. -- _Toavit_ oli nuorempi näistä veljeksistä, häntä
kuhutaan _Rouvariksi_ (Krögare) koska se piti viinan-kauppoo. Runoja
syyttää hänen panneen vetta viinaasek, myöneen pienellä lasilla,
ja hinnan vielä siittennik kohottanneen, kolmet isoa koiruutta
jumalan lahjalla. -- _Ouvot_, t. äkkinäiset, jotk eivät tunteneet
näitä hänen juonia; hään kuhtuu heitä ouoiksi, kosk eivät tätä
ymmärtänneet. -- _Kummiksiipi_, panoo kummaksi. -- _Hyökäri_ (Hökare)
t. Muonan-kauppias; häntä kuhutaan myös _Ruunun-kauppiaks_, koska
se sota-aikoina v. 1788 oli urakka-mies (Entreprenör) Ruunullen, ja
soatti eloa Kuopioon. Kuin Runoja oli näin ikäinkuin lyhykäisyytessä
ensin toimittanut näihen miesten tapoja, niin rupia nyt vasta
puhumaan näistä peijaisista. Ensin, mitenkä keskustelivat näistä
keskenensä; siitten, mitenkä käytiin kuhtumassa näihin; ja siiten
vasta siitä viinan villityksestä, sekä miehissä että vaimoissa.
-- _Loppu Lohilta pelko_: sillä ukko oli ollut aikanansa suuri
kalastaja. -- Loavullans t. loatullansa. -- Muori, merkihtee sen
kuolleen Risto Karhuisen leskeä, nimeltä Anna Hussoa. -- _Leikkitäk_,
t. täyvessä toessa. Runoja selittää ettei se ollut sanottu leikin
vuoksi, mutta että heijän oli oatos piteä kehnoja moahan-laskiaisia.
-- _Avahin aitan_, on sanottu taka-eillimäiseksi (Hysteron-proteron)
kuin olla pitäis "aitanavain".
[22] -- _Puoint_ t. puotin; _Pukkariksi_ kuhutaan semmoista puusta
tehtyä avainta, jota pietään ruoka-aitoissa. -- _Marketta_, merk.
_Marketta Ronkaa_, joka oli Pekka Karhuisen toveri. -- _Kaputtamatak_;
kuin leivät otetaan pois uunista, niin koavitaan poro pois
ala-puolelta. -- _Veärä-nenäksi_ kuhutaan sitä kuollutta isäntee,
koska hänellä oli ollut veärä nenä. -- Kyrsäksi kuhutaan Savolaisten
paksut leivät. -- _Jussi_, oli Pekan ja Toavetin nuorin veli; se
mahto vielä olla kasvava poika, koskei hänestä näissä peijaisissa
paljon puhutak. -- _Hovilla_ tarkoitetaan tässä _Tavinientä_, kussa
Lainkirjuttaja _v. Burghausen_ asui, (jonka pojista yks lie ollut
Kattein); tahi tavottaneen tässä ehkä _Halolan_ moisioo, jossa
asui Kattein _Torsti Tavasti_. -- _Kakka-seula_, Bröd-soll. --
_Samuli_. Moaninkan Kappalainen _Samuel Erland Agander_, joka
piti Ruumis-soarnan. _Jaakolla_ tavoitetaan tässä Lukkaria. --
_Hieno-seärisiä_, kuhutaan tässä vallasväki. -- Pistää puikohon
punaisen, merkihtee, että se pisti punaisen Hevoisen aisoihin t.
valjaisiin. -- _Poavollen puhuupi_. Se on se ennen mainittu _Poavo
Eskelinen_. Se oli sanottu häpiäksi tain kuuluisan talon, että
lainata kylästä kaluja: eikä se ollut kunniaksi vieraallenkaan tulla
pitkä-korvalla pitohon.
[23] _Konkari_ (gångare) on taas näitä häijyjä Ruohtalaisia sanoja;
suomeksi: "käymäri." -- _Vanha Kaisa_ tahi Lukkarin Anoppi, oli
_Kaisa Hyttäinen_.
[24] _Hestansa_ (yksi paha haiseva sana) oisihan paremp' sanoa
_Heponsa_. -- _Kuisti_ (farstuqwist) yksi porstua, joka on tehty
seinän ulkopuolla. -- _Pontus_, oli Oaron Hoffrénin toinen
ristimä-nimi. -- Turistaiksen ja Peristäiksen merk. että hään niisti
neneänsä ja pyyhki jalkojansa, ennen kuin läksi sisään. Että hään
ensin rupeisi puhumaan muita asioita, ennenkuin ilmotti peäasiatansa,
on juuri Suomalaisten tapa; ei hyökään ilmoitak kohta asiatansa.
-- _Naistenpalto_ merk. Naisväen rintaa, t. nänniä. Runoja sanoo
että hyö nuorena kävivät yhessä tyttölöihin -- (ehkä olivat naineet
yksisiä sisaria).
[25] _Mari_ mahto olla hänen vaimonsa. -- Väisälä oli yksi talo
_Kopolan_, kylässä, kussa Kirkkomies Poavo Väisäinen asui, jota tässä
kuhutaan _karva-kulmaksi_, koska hänellä oli isot silmänkulmat. Hään
oli Pekan Lankomies, sillä hään oli nainut _Marketta Karhutarta_
Halolasta, Runoja kuhtuu hänen talonsa Kopoisen kotoksi, koska yksi
Kopoinen ensin lie tässä kylässä ruvenut asumaan, ja josta se vielä
Kopolaksi kuhutaan. -- _Kirkko-veärti_ on toas yksi näitä muukalaisia
sanoja. _Konkari_ t, konkuri? (kamp).
[26] _Kohta joutuvat kovullen_ t. kokountuvat -- _Pöyän arihan
akahtiit_. Näitä sanoja minä en itekkään ymmärräk; ellei se olla
pitäis _pöyän arinaan katahtiit, t. asettiit t. pakahtiit_, de
sågo på, t. makade sig till det rågade bordet. _Arina_ merkihtee,
en flat häll, offerhäll, ugns-bottnet. -- _Katko_ t. roato, merk.
erinomattain yhen vanhan luuska-hevoisen. Runoja nimittää aina
ihtesek näin kyhjillä nimillä, että osottoo missä alaassa arvossa
häntä piettiin, näitä rikkaita talon-isäntiä vastaan. -- _Runtiksi_,
kuhutaan heä-paikoissa sitä miestä, joka kulettaa morsiammen voateita
ja muita kaluja siihen uuteen muutto-paikkaan, jo aikoa ennen kuin
ite hiä-rahvas tuloo. Tässä se merkihtee semmoisia köyhiä vieraita,
jotka kyllä ovat kuhuttu, mutta joita ei kuitenkaan lasketak siihen
isoon pöytään, voan jotka ruokitaan jälestäpäin muihen tähteisillä.
-- _Rahiksi_ kuhutaan sitä penkkiä, joka seisoo pöyän eissä. --
_Lavihtalla_, t. laualla; polvi-jakaillemisen kautta (per diaeresis).
[27] _Nukka-vieru_ logg- t. lo-sliten. -- _Turkin-puuhkaat_,
päls-brämen, kragen; _Puuhkia_, yfwig, stolt, grann. -- _Kasukka_ t.
pitkä turkki. Nuttu huhutaan toisinaankin kasukaksi. -- _Kurehihin
kuivattunna_, torkad i skrynklor. -- _Korskat_, prydnaber, ehkä
tässä merkihteevät soappaan nokat; toisessa kohin puhuu Runoja
kankastuolista (ellei lie joku sana pois-heitetty, josta luetaan)
"korskat korvihin rakensi".
[28] _Runhustan rajoilla_, lupitan kenkän-rajoilla t. ramuilla
(jotka oli tehty Hevoisen peä-nahasta). -- _Katrakkahan_, t.
arastihin. Tässä Runossa lauletaan että hyö ainoasti aikoivat panna
häntä _Sika-pahnaan_, mutta minä muistan kuulleen Hänen ite sanonneen
toisessa Runon-vaihoksessa: "Rusi rukka runteltiin, kannettiin
Sika-pahnaan." Asiassa se on yhtä. Mutta myö tahomme muistuttoo,
että Savossa on talonpojisa semmoinen tapa, erinomattain häissä
ja semmoisissa pioissa kussa leikkiä tehään, että sanotaan luokse
sillen koottullen rahvallen, että se joka teköö rauhattomuutta, tahi
käytöksillänsä hävittää toisten iloa, tuloo pantavaksi sika-pahnaan,
tahi noen-karstalla noamatuksi. Ehkä se oli tästä syystä, kuin
Ryynäistäkin tallottiin sinne. -- _Olli_ m. _Olli Hussoa_ Halolan
kylästä. Se piti Rusin puolta. -- Kakko-puikot, pinnarne om hwilka
härfwan hwilar i härfträdet. --
[29] _Mustavirta_ kuhuttiin 2 taloa, kussa asui _Husson_ sukuja.
Heitä oli kaks veljestä, _Antti ja Olli_, jotka pitivät Rusin
puolta; jostapa se heitä kyllä kiittää. Antti, joka ei mahtant
maistoo viinoo, oli puoltamisellansa vähältä tulla Pukilta
ruoskituksi; taisi se jotaik sanoa seppä Tuppuraisestakin, koska se
sai siltä korvankolauksen. -- Runoja antaapi _Pontuksellen_ vielä
toisenkin Pilatuksen nimen, että sillä vielä enemmin paljaistaa hänen
kovuutta.
[30] _Vanha Antti_ taitaa tarkoittaa Antti Hussoa. Häänki mahto
olla Puu-seppä. -- _Riinistäini_ (t. arkustaini) toas näitä
häijy-sanoja! -- _Tuohiseppä_. Tämä _Olli Tuppurainen_ oli Karhuisen
tolpari, ja varsin kehno seppä; seneistäpä Ryynäinen kuhtuu häntä
"Tuohi-sepäksi" ja antaa hänellen muitakin pilkka-puheita, koska se
löi hänen puolus-miestänsä. -- _Rautiain_ t. rautio merkihtee "Seppeä"
Pohjalaisten kielellä. -- _Aijas-karvainen_, merk. että se oli harmoo
niin kuin vanha aita. -- _Röky_ t. rökö, on yksi silta-peiteh
(golfmatta) jota pietään talonpojissa.
[31] _Petettiinpä Pekka vielä_. Tässä ymmärretään _Pekka Hussoa_,
joka näissä peijaisissa lie tullut hyväilemään _Maija Ronkaista_.
Häntä kuhutaan _sortiksi_, joka merkihtee yhtä siistoo poikoa.
Gottlannissa kuhutaan myöskin Ruotiksi yksi puolkasvanut poika
_Sorkiksi_. -- _Hyttylä_ oli yksi kylä; _Hyttylän hyvät emännät_,
tarkoittaa Eskelisen vaimoo _Hedvig Hyttyistä_, ja Lukkarin vaimoo
_Liisa Rautiaista_. -- _Mari_ merk. _Maria Ronkaista_, joka silloin
lie ollut morsiammena, ja tuli siitten naituksi _Pekka Husson_
kanssa. -- _Vainikkainen_ oli Husson tätin-toveri. -- _Kaisa_ oli
Husson täti ja Vainikkaisen akka. Hään oli varsin vastaan tätä
naimista.
[32] _Matiksi_ kuhutaan tässä raha-kukkaro, joka on typö-tyhjä.
-- _Riimut_ t. päihtet.-- _Kermo_, (Germund) oli yksi loisimies
Peräniemeltä, jota Runoja kiittää hänen avullisuuestaan. --
Soahaksein tästä Ryynäisen Runo-jutusta selvämmen tievon, olen minä
variten-vasta Kuopiosta hankkinut rotokollat tahi Lain-toimeukset
(Rättegånshandlingarne) tässä asiassa; joista nähään, että ovat
kolmet päivee jutelleet Laissa tästä Runosta, nimittäin s. 1:nä,
13:nä ja 14:nä päivänä Loka-kuussa vuonna 1791; ja että Lukkari,
soahaksensa Ryynäistä syypeäksi, syytti (veljensä kautta) häntä ensin
moahanpaniais-päivänä tehneen kirkko-hämmennöksen (kyrkoförargelse)
Moaninkan kirkossa, ja siitten vielä Karhulassa vastanneen häntä
hävittömästi, koska häntä tästä nuhteltiin. Vierasmiehiksi
kuletettiin Talonpoika Antti Pekanpoika Husso Tavisalmelta, Lampuoti
Oappo Ristonpoika Möykkynen Halolasta, Toipari Antti Tuppurainen
samasta kylästä, ja renkimies Heikki Vainikkainen Kermetlahesta.
Hyö toistivat kaikki yhöllä suulla, että Ryynäinen (joka ehkä lie
ollut vähä rohkeisillan) laulo virttensä vähä toisella tavallaan,
koska tämän _Risto Karhuisen_ ruumis-soarnoa piettiin Moaninkan
kirkossa, josta Eskelinen, joka istui samassa penkissä, nykäis
häntä vähä käellänsä; mutta ettei hään laulanut mitenkään veärin,
eikä tehnyt mitään hämmennöstä. Siitten oli hään Karhulassa kysynyt
syytä tähän, ja silloin tullut Lukkarin kanssa riitaan, jonka se
oli viimeisellä käskenyt haistella häntä taka-paikoillansa. Muuta
syytä eivät hänessä löytäneet: mutta sitä vastoin ilmoittivat
että peällen-kantaja Lautamies _Oaron Hoffrén_ oli hetken peästä
pieksänyt häntä pihalla piiskallansa (niin kuin Runossa mainitaan)
jotta hänellä oli ollut silmissänsä viis veri-mustelmia. Oaron
kannatti syyksi, että hään oli haukkunut häntä Pukiksi, ja kanteli
yhessä Appensa _Poavo Eskelisen_ kanssa, että Ryynäisellä oli
ollut tapa tehä hävittömiä Runoja _Hoffrénistä, Eskelisestä_
ja Lainkirjuttajasta (Hofrätts Sekreteraren) _von Burghausista_,
joita hään laulatti kylässä. Koska _Ryynäinen_ teki tätä tyhjäksi,
niin tuotiin toistajaksi _Vainikkaista_, joka oli kotoisin samasta
kylän-peästä, ja joka tunnusti kuulleesek hänen, viimeissä
Juhannus-päivänä Talonmiehen _Tahvo Vainikkaisen_ talossa, laulanneen
(Lukkarista): "Luulin Lukkarin hyväksi, kello-soittajan somaksi"
(ja Lautamiehestä _Hoffrénista_): "Nyt minä puhun Pukista, Oaronista
aloittelen, Tasa-turvasta tarisen." Hään oli myös laulanut jota-kuta
_Eskelisestä ja v. Burghausista_, ehkei toistaja tainut tätä
muistoo. Ryynäinen tunnusti nyt, että hään kyllä oli Runon tehnyt,
voan kielsi kovasti vastaan, siinä olleen minkäänlaista häpeitä
näitä miehiä vastaan. Niin kosk'ei Oikeus tainut mitään tähän asiaan,
niin lykättiin juttu toiseks käräjäks, jollon riita-miehet piti olla
molemmis-puolin soapuvilla, toistuksineen. Mitenkä siitten asiata
siinä käytettiin, ja jos siinä Ryynäistä laulatettiin, eli jos
heittivät koko jutun sipo-sillään, en taija varsin sanoa, koska minä
en ouk ollut hyvä soaha näitä Lain-toimeuksia käsihin.
[33] Solenni, t. julkeus (solemnitet, högtidlighet).
[34] _Martti Lutherus_ oli syntynyt v. 1483 s. 10 p. Marrask.
_Eisleben_ kaupunnissa, Saksanmoalla. V. 1501 tehtiin häntä
Opettavaksi (Stubent) _Erfurtissa_, ja v. 1503 Oppiaksi (Magister).
Hään löysi jo silloin yhen vanhan Latinalaisen Roamatun
Opistonkirjan-koossa (i Akad. Bibliotheket) ja keksi että siinä
luettiin toista, kuin mitä poavilaiset opettivat. V. 1505 rupeisi
hään Augustineriläisten papis-kuntaan Erfurtissa, ja sulki ihtesäk
Papistoon (i ett Kloster) kussa hään poastolla ja ruumiillisella
kärsimisellä kovuutti ihtesäk, suruissaan ystävänsä _Alexin_
murhamista. V. 1507 vihittiin häntä papiksi, ja v. 1508 tehtiin häntä
Opettajaksi Wittenbergissä. V. 1510 näki hään omilla silmillänsä,
Ruomissa käyessänsä, pappisten koiruutta ja ilkeyttä. V. 1512 tehtiin
häntä Henkelliseksi Oppiaksi. V. 1517 s. 31 p. Marrask. naulatti hään
koko Saksanmoan nähtäviksi, 95 ajatus-sanoo vasten tämän Tetzelin
synnin-kauppamista. Ja koska olivat molemis-puolin ylöspolttaneet
toisten kirjoituksia, niin hään v. 1520, s. 10 p. Jouluk. kirjutti
yhön manaus-kirjan Poavia vasten, jossa se julkisesti rupeisi
niskoittelemaan hänen kasaan. V. 1521, s. 4 p. Huhtik. läksi hään
Herroinpäivillen Wormsin kaupunnissa, kuhun hään oli kuhuttu
esivastaukseen. Hänen matkustamistansa sinne oli yksi kunnia-kulku
(triumftåg); kaikki tunkeksivat nähäkseen yhtä miestä, joka oli
uskaltannut riitelemään vasten 100 vuosien tapoin-pahennuksia
(sedeförderf) ja kaiken henkellisen ja moallisen vallan vasten. Hään
seisahtui yhen peninkulman ulkopuolella kaupunkin, 2000 miesten
keralla, joka oli hänen seurassa, sekä hevoisin että jalkaisin.
Sinä 17 p. Huhtik. astui hään vilpittömästi eteen Herroinpäivillä,
kussa hään suurella uskalluksella ajoi asiatansa Keisarin kuulla,
Peä-Hertun (Erke-Hertig) _Ferdinandin_, 6:en Kunnan-Ruhtinaisten
(Chur-Furstar) 24 Herttuin, 7:en Moa-Grévilöihen (Mark-Grefwar)
30 Piispoin, paihti monen Ruhtinan, Grévin, Herttuin, Herroin ja
lähättämien lässä-ollessa. Tässä oisi hään joutunut henken-pauloin,
ellei moni Saksan Ruhtinas oisi ystävällisesti suojellut häntä ja
tämän uuven mielivalaistamisen, jonka hään soattoi moailmaan. V. 1523
niin poisheitettiin ensin Wittenbergissä tätä poavilaista messumista
(Lithurgien) ja nouatettiin uutta parempata järjestystä kirkko-menoin
harjoittamiseksi. V. 1524 heitti Lutherus pois pappis-vaipansa
(Munkkåpan) jolla se tarkoitti papistoin hävittämistä, paremmaksi
henkelliseksi papis-harjoitukseksi. Vuotesta 1526 vuoteen 1529,
toimitti hään Melanchthonin avulla yhen uuven Evangeliumin opin,
ja painutti suuremman ja pienemmän Katekismuksensa. V. 1537
kirjutti hään Schmalkaldin kuhuttavaiset liitokset, ja v. 1521-1534
ulostoimitti hään sen ensimäisen keännöksen Roamatusta. Hään oli
yksi oppinut rehellinen ja hurskas mies, mutta luonnostaan oli hään
syvämikkö, yksipintainen ja jyrkkä-luontoinen, josta suuri osa
hänen seurakunnista erkani hänestä, ja yhistivät ihtesäk nimellä
Uuistetut (reformerte). Lutherus kuoli s. 18 p. Helmiki v. 1546
Eisleben kaupunnissa 63:lla vuuellansa, ja hauattiin Wittenbergin
linnan-kirkossa. Häntä kunnioitetaan koko ristikunnassa, niin kuin
kaiken ihmiskunnan onnistaja ja valaistaja.
[35] Philip Melanchthon, joka oli Lutheruksen puolus-toveri
uskomuksen muutoksessa, oli syntynyt s. 16 p. Helmik. v. 1497
Brettenissä, Phalz am Rheinin moakunnassa. Hänen isä oli Rustmestari
Georg Scharzerd, jonka nimen poika keänsi Greekaksi. Hään oli jo
nuoruutessa hyvin oppinut vanhoissa kielissä, ja vanhoin-jeännöksissä.
Häntä tehtiin Oppivaksi Heidelbergissa v. 1510, ja v. 1511
Tietous-Oppiaksi. V. 1518 tehtiin häntä 22 v. vanhana Opettajaksi
Wittenbergissä, Greekkalaisessa Oppimuksessa (Grek. Litteraturen),
ja oli siinä viisauellansa ja mielen-tyyneyellänsä Lutheruksellen
parhaina puolus-miessä. Hään kuoli s. 19 p. Huhtik v. 1560, 63
v. vanhana. -- Johan Tetzel oli yksi kuulussa synnin-kauppias,
joka oli Leipzigista kotoisin. Hään rupeisi v. 1489 Dominikanerin
papis-kuntaan, ja sai luan käyä ympärin moata soarnoamaan. V. 1502
pani Poavi häntä synnin-kauppiaksi, jota hyövyllistä kauppoo hään
toimitti 15 vuotta, ja käytti ne häpiällisimmät apu-keinot näihin
kujeihinsa. Hään oli käytöksissään ja elämässään niin kelvotoin,
ylenylpiä ja irstainen, että häntä jo kerran tuomittiin ikuiseen
vankeuteen, mutta vapautettiin Ruomissa, kussa se Poavi Leo X:neltä
sai synnin peästöstä. Siitten rupeisi hään vielä isommalla koiruuella
(oförskämdhet) pitämään tätä synnin-kauppoa (aflatskrämeri).
Kulkiissaan Saksan moalla niin Tähti- ja Miekka-miehet (Riddare)
soattoivat hänen vaununsa, kussa nähtiin kahta isoa kirstua, joista
yksi säilytti kauppakirjat (aflats-brefwen) toinen rahat, jotka
heistä maksettiin, ja jonka peälle luettiin namät sanat:
Sobald das Geld im Kasten flingt,
Sobald die Seel gen Himmel springt.
Joka ois: "Kuin rahat kirstuhun heläht', Silloin sielu taivaaseen
välähe." Hänellä oli kuussa 90 Gyldeniä kullassa palkoo, paihti
ruokansa. Sillä tavalla kootti hään rahoa ja kultoo monesta moasta,
kunnekka Luther v. 1517 anto ulos ajatus-sanojansa (satser) näitä
koneita vastaan. Tetzel kuoli Rutto-tauvissa v. 1519, s. 4 p. Heinäk.
juuri samana päivänä kuin Luther piti sitä kuuluisaa Juttelemusta
(Disputation) Oppia Eckin vastaan Ingolstadtista. -- Paul von
Samosata oli muinon yksi Piispa Antiochiassa, joka asetti Syriassa
yhtä eriuskon-noutamusta (religionsekt) jota kuhuttiin Samosatanaisen
tahi Paulianilaisen; ja joka eroittiin _kolminaisuen opissa_ (i läran
om treenigheten) ja _Ristuksen Jumalisuutessa_. Mitenkä Ryynäinen
sanoo hänen olleen synnin-kauppiana (aflatskrämare) ja luettaa häntä
Lutheruksen aikuiseksi, tainnoon hään ehkä ite parhaittain selittää.
Mutta on uskottava, että koska koko hänen tietonsa perustaiksen yhen
soarnan peälle, niin se tuloo sitämyöten mitenkä nämät asiat on
tulleet Papilta toimitetuiksi.
[36] Munkki t. Pappinen, oli poavilainen pappi.
[37] Kosk' ei oppinut osaja. Se näyttää niin kuin Ryynäinen oisi
epätievossa Opin-isänästään.
[38] Upsalan kokous, kussa kaikkia poavilaisia menoja
pois-heitettiin, ja nouattiin tätä uutta oppia, piettiin v. 1593.
Muutoin niin tässä Ryynäisen sananjuotteessa ei ouk täyvellinen
ajatus.
[39] Kahesti kuulla. Vuonna 1793 piettiin yhtä Juhlin-juhloo
s. 8 p. Moalisk. muistoksi Upsalan kokouksen peätöksestä. Jolla
kunnioitettiin Lutheruksen opin harjoittamista Ruotsin valtakunnassa;
ja vuonna 1817 vietettiin yhtä Juhlin-juhloo s. 31 p. Lokak.
muistoksi tämän opin ensimäisestä ilmauntumisesta moailmassa.
[40] Häntä piettiin, ikeän kuin vähä hällä-päissä tahi hölmönä
muissa asioissa, ja niin se näytti minustakin kuin ei kaikki saumat
oisvat olleet paikoillansa, tahi kuin joku voarna oisi ollut varsin
helpoillaan. -- Hänen Runoissa osoittaiksen paljon huolimattomuutta
ja harjoittamattomuutta; mutta ettei hään ollut ilman runollista
juohutusta nähään monesta paikasta, liioitten _Kurvilan Emännästä_,
kussa hänen runossa tavataan yhtä erinkummasta mielen-hilpeyttä ja
somaisuulta.
[41] Jyränköksi kuhutaan Suomeksi Heinolan kaupunkia, koska sitä
1770 vuosiin luvulla rakenettiin Jyränkän t. Jyränkön Rysthollin
vainiolla, Päijänen rannoilla, Keltin kosken varrella. Jyränköksi
kuhutaan vielä nytkin tämä lähimmäinen kylä, kaupunnin ulko-puolella.
[42] Kullan karrella t. kullan karvalla. -- Mörjättynnä (smorda) on
toas näitä vaivaisia vieraita sanoja, joista oisi parempia itellämme,
e.m. tellättynnä, tukettunna, voijettunna m.m. -- Värjättynnä (färgade)
yksi pahalainen juoksusana Ruotinkielestä; Suomeksi: "painetunna."
[43] Kartenit (gardiner) saatais kuhtua Suomeksi lasi-liinoiksi, t.
akkunan vaipoiksi.
[44] Puukhollari (Bokhållare) on yksi Ruohtalainen sana, joka Suomeksi
saattais sanoa Kirjuttama-mieheksi. -- _Löysriiväli_ (lösdrifware)
t. moa-kulkiain, moa-juoksia, -- Asessuori oomme Suomeksi kuhtuneet
Lainistujaksi.
[45] Ruoti (rote) merkihtee yhtä talonkuntoa joka kustentaa yhen
sota-miehen, tahi elättää yhen ruoti-vaivaisen.
[46] Terehtyöri (Director) t. Käyttäjä; Peä-käyttäjä.
(General-Director). Tässä Runossa luetaan niin paljon näitä
virka-nimiä, jotta ei ouk paljon heijän Suomentamisesta.
[47] Ränteri'i (Ränteri) t. Vero-huone. -- Makasiini (Magasin)
t. Elohuone. -- Välskäri (Fältskär t. Parantaja.) -- Tohtori (Doctor)
Oppia. Medicines-Doctor, Paramus-Oppia. -- Apoteeki, (Apothek)
Rohto-huone -- Lasareetti (Lasarett) t. Poto-huone.
[48] Hantverkeri (Handtwerkare), Kalun-tekiä. -- Varvali
(Swarfware) Pyörittäjä. -- Värjäli (Färgare) Painuri, t. Painaja. --
Mestari (Mästare) Taitaja, t. Taituri. -- Kiselli (Gesäll) Taitava.
[49] Harmaat t. harmaat peät, vanhat ihmiset.
[50] Kymin-koskeksi ei kuhutak sitä virtoa, joka juoksoo Jyränkön
sivuitten, voan Keltin-koskeksi; joka vasta Iitin pitäjässä
puottaiksen Kymihin.
[51] Jos Hirvoinen piti ihtesäk isommanna Runo-niekkana Savossa,
niin se ei ouk laimin lyönyt että virressäkin osottoo tätä
paha-haisevata oma-kehutosta.
[52] Rahtyöri (Traktör) t. Ruoka-kauppias.
[53] Ajoivat Maaherran moahan, merkihtee että Moaherra tuli
ite ulos kahtoamaan tätä meteliä. Tässä on puhe josta-kusta
tappeluksesta, joka lie tapahtunut Heinolan markkinoilla.
[54] Panoo pajakkata, merk. että se paipatti paljon kylässä
omista talon-laitoksistaan. -- Kerhekästi t. ketterästi. --
Kiekkarasti, t. sukkelasti. -- Ahvakasti, t. ahkerasti.
[55] _Sukulaiset suuta anto_, sanotaan pilkan vuoksi; sillä tällaista
tervihtimistä ei tavatak talonpojissa.
[56] _Ouvoiksi_, kuhutaan tässä ne köyhemmät tahi rumempnäköiset
tytöt, koska eivät miehet heihin miellyk.
[57] _Lapset laulaavat kotonna_. Tahi tässä ymmärretään Maunuksen
lapsia, jotka lie muuttaneet emänsä kanssa pois; ja joille tuli
köyhä elämä, tahi ymmäretään heitä, jotka lie jäänneet kotiin, voan
jotk' ei nyt soaneet ellee niin herkullisesti kuin ennen.
[58] Luatu-poika t. hyvä-loatuinen.
[59] _Kokki_ oli Kovaisen sota-köllö, sillä se oli ollut sotaväessä.
[60] _Piiparin-aho_, kuhuttiin yhtä ahoa t. selännettä. -- _Simoinen
Piispa_, ja _Nilkkilä_ oli torppia tahi taloja, joihen sivuihten hänen
tuli käyä. -- _Tihmakset_ oli yksi lampi. -- _Jääkeri_, mahto olla yksi
mökki. -- _Ylöinen_, tais olla järven nimi.
[61] _Viiki_ oli yksi torppa. -- _Kovaisen-poika_ tarkoittaa hänen
veljensä Jussi Kovaista.
[62] _Elli_ mahto olla Mikko Kovaisen akka.
[63] Risa, körtel, muskel -- Pallio, njurtalg.
[64] _Tuhmalle sepälle_. Jussi Kovainen oli Seppä, Suutari ja
Pirran-tekiä.
[65] Näistä hänen työ-vehkeistä kirjutti minun Isäin Suomen
Talon-toimitus-kunnallen (Finska Hushållnings-Sällskapet) joka
lahjoitti häntä kunnia-rahallansa.
[66] _Laulamisensa_ suhteen niin minun Isäin oisi tehnyt häntä pitäjän
Lukkariksi, mutta hään oli kehno kirjuttamaan, eikä ymmärtänyt
sanoo Ruohtia, joka aina tarvitaan niin kauan kuin omoo kieltämme
alas-poljetaan.
[67] Hään oli periselvä kirja-lukemisessa, ja oli niin karaistanut
muistinsa, että hään osais suuremman osan Roamatusta ulkoapäin.
[68] _Vuan ei jaksa jäseneini_, sillä se oli muutenkin ollut
siukka-sekainen. -- _Heikki_ mahto olla _Kokkoisen_ poika. --
_Matti (Keäriäinen)_ läksi matkustamaan -- koko virstan peästä. --
_Pekka_ oli yksi loispoika, _Rokkaisten_ sukuja; hänen äiti, jota
tässä kuhutaau hänen emännäksi, oli Loatikkaisia. -- _Annikka_ oli
Hämäläisen akka. -- _Pulli_ oli Annin poika.
[69] _Matiskala, Iloinen ja Poajala_ oli talonnimiä.-- _Kunneli_
(Gunnilda) oli Kokkoisen akka. -- _Ollikkala_ oli yksi talo, josta
Keäriäinen oli kotoisin. -- _Vappu Tarkiain_ oli Suutar Loatikkaisen
akka. -- _Laiko-suoleksi_ kuhutan maha-suolet. -- Muut räpälät, niin
kuin satakerta, m.m.
[70] _Karitsaksi t. karkoksi_ kuhutaan yhtä Lammasta, joka on jo
toista vuotta vanha. -- _Yrjö_, nimittäin _Yrjö Hokkainen_. Hään oli
sora-kielinen, seneistä sanotaan että hään sorahti.
[71] _Piikki_ oli yksi yksinäinen asuva sotamies, Kankasniemestä
kotoisin. Hänen oikea nimensä oli _Tahvo Lukkarinen_.
[72] _Ruopimasta_ t. mullostamasta. Yksi sana synnytetty Ruohin
kielestä.
[73] _Hyrskähti_ t. puhkeis niinkuin nauramaan. -- Piestään t.
pieksetään. -- _Vesterinen_ oli yksi Rakuuna, joka sattu silloin
tulemaan sinne.
[74] _Juakko_, tarkoittaa Joakko Karjalaista, joka kahtoi torpastansa
karsahaksi (otacksamt) myyä yhen annetun lahjan; (sillä tie kulki
hänen mökkinsä sivuihten). -- _Kilkki_ oli yksi talo joka niinikkään
oli tien-varrella. -- _Tuomas_, nimittäin Tuomas Kaipainen, joka
silloin oli saunoansa salvamassa. -- Akat autto muka laulamassa. --
_Pitkä ukko_ tarkoittaa Tuomas Kaipaisen veljee. -- _Soaren röhköksi_
kuhutaan Juho Kostiaista, koska hään oli soari-asukas (öbo).
[75] _Asilainen_ oli yksi talonmies; ja _Pennainen_, yksi loisimies.
[76] _Simo_, oli yksi Hyötin pojista, hään puhui tirskutti tihjästi,
seneistäpä Runoja sanoo että se _sipsatti_ tästä asiasta. -- _Raso t.
Erasmus_, oli toinen poika. Pojat juttelivat välillänsä, kellen Kissa
oli annettava. -- _Poavo_, oli Poavo-Hyökin vanhin poika.
[77] _Kaita kasvo_ t. laiha pelto. -- _Hyökin Matti_, oli yksi poika
toisesta osakasta, samasta talosta.
[78] Nämät Norin rajoilla asuvaiset Suomalaiset eivät ollenkaan
ymmärräk _kyntää_ palojansa ja halmeitansa, voan kylväävät (niinkuin
muinonkin meijän moassa) paljaasen tuhkaan, ja heittäävät
siemenensä siihen poltetun moa-pintaan; jostapa hyö pouta-vuosina
kuivaa pois, niin ettei siitä lähek niin mitään. Kuin meillä monta
vuotta viljellään yhtä halmetta, niin hyö eivät semmoisista
palon-maista soak jos _yhen touvon_, ja sekin tietämätöin. Kuin minä
puhuin heillen mitenkä Suomessa _rovioitetaan, kynnetään ja
karhitaan_ vaikka oisi miten kivisiä palo-maita, niin pitivät sitä
mahottomaksi; ja pyysivät minua, että minä laittaisin heillen
muutamia miehiä Suomesta, jotka oppettelisivat heitä tätä
moa-viljelemistä, ja joihen vaivat ja kustennokset hyö lupaisivat
runsaasti palkihtaksensa, ylitten voan ei alatten. Minä lupaisin
heillen tätä tehäksein, ja koska jo _yksi_ mies oli minusta kyllä,
täksi tarpeheksi, niin minä syksyllä v. 1824 otin kanssain Juvalta
yhen nuoren miehen nimeltä _Tahvo Immoinen Multamäeltä_, joka teki
heillen semmoiset oatrat ja kyntö-värkit kuin meillä, ja oli se
ensimmäinen joka opetteli näitä kansoja _kyntämään mehtä-maitansa_.
Hään viipyi näissä Suomalaisissa v. 1825 ja 1826. Ja vuonna 1827
laiton minä häntä toas kotiinsak Savoon. -- _Ikolaksi_ kuhuttiin sitä
taloa, kussa Asikainen asui. -- _Vantilaksi_ puhuttiin toas sitä taloa,
kussa Siiskoinen asui.
[79] _Kuuvennoksen kunnon tyttö_. Sillä sanalla tarkoitetaan tässä
_Sohvia Seiloista_, joka silloin lie ollut Asikaisen talossa
kylpemässä.
[80] _Juhana t. Juho_ oli Eiro Siiskoisen poika. Hyö kävivät miehissä
kavonnutta ehtimässä; kuin Siiskoinen löysi hänen, niin hään huusi
niillen toisillen: "Teäll' on miehet, meijän Sika!"
[81] _Eeva Nopoinen_ oli tämän Runojan Heikki Huuhtisen äiti. --
_Muari Piekäinen t. Pietikäinen_, mahto olla Asikkaisen piika, koska se
piti emännänsä puolta.
[82] _Juonos_, oli yhen talon nimi. -- _Tallin usta_ t. tallin ovea.
Uksi, joka Karjalan puheella merk. ovee, tavataan usseen Runoissamme.
Akka aatteli tallista tahi korsusta ruumenia soahaksensa. -- _Jussi
Juoneksessa_, mahto olla ite talon-isäntä. -- _Kiisti_, hään peäsi sinne
kiistämällä. -- _Kilkki_ on talon nimi. -- Siis, t. siit, siitä. --
_Märkänä_. Vyyhti oli vielä märkä, sillä se oli vasta otettu painosta.
Hään piilotti häntä olki-kupoon, tullaksensa toisena kertana
häntä ottamaan. Mutta sillä ajalla toiset jo löysivät sen olissa.
-- _Pyysi_, t. aatteli, mieli. -- _Pyrrhöisessä_, siinä asui Eerik
Pyrrhöinen, jolta hään aatteli kopataksensa vähä palttinata, paijaksi
miehellensä. -- _Toiseen tupaan_, siinä asui Joakko Pyrrhöinen, jolta
se kahto soahaksensa ruoka-neuoja.
[83] _Tolki t. suola-tolki_ kuhutaan se kopsa jossa suoloja pietään
-- _Mies lykkäis lylyen peällä_, ymmärretään Haikaraisen miestä, joka
silloin hiiskutti muita maita, hankkiaksensa jotaik talven varaksi. --
_Puavo_, merk. Puavo Jältti (Hjelt) -- _Kuhjonen_, merk. heinä-kuhjoo.
[84] _Rensilä_ oli yhen ison talon nimi. -- _Viisas virsien-tekiä_,
Tämä Marketta Haloinen oli Runotar. Hään ja ne toiset kylän tyttäret
oli muinon tehneet runon tästä Huuhtisestakin, vaikka emminä
suanut häntä sitä laulamaan. Tästäpä tämä oli sukkela tehä virren
hänestäkin. -- _Mikko Ikoinen_ oli kotoisin Hurisalosta, Puumalasta.
-- _Heikki (Pekanpoika) Nopoinen_ asui Niemen-Nopolassa. -- _Vantit_.
Siiskoiset kuhutaan tässä Vantiksi t. Vantiloiksi, koska heijän talon
nimi oli Vantila. Se oli heillä kuin tämä Marketta Haloinen oli
piikana.
[85] _Eerik_, merk. Eerik Siiskoista. -- _Liisa_, oli Liisa Siiskoinen
joka makais Marketan vieressä voan joka nyt laskiin sieltä
pois, kuin tuli sulhainen. -- _Kolkutos_. Kuin hään rupeis puitansa
hakkoamaan riihen eissä, niin -- silloin vasta havautti Nopoista. --
_Tankot_. Kuin rupeis nousemaan, niin lavat hajoisi.
[86] _Kuues numero_. Runoja antaa hänellen semmoisen nimen, koska
hänen talolla oli kirkonkirjoissa 6:ees numero, kylässä. -- _Taltan
Ansa_ merk. Anna Tallaista.
[87] _Puuter-piä_ (Puder-hufwud) on yksi näitä vaivaisia Ruohtalaisia
otto-sanoja, joka on nouettu ainoasti sen vuoksi että se sointuu
(rimmar) sanaan "Puumalaan". Suomeksi se tässä merkihtee:
"liina-peä," (joll' on valkoiset hiukset.) -- _Tiinan töitä_, että
nostaa tällaista puhetta.
[88] Minä en muista mitä lie ollut estettä, ettei hään suanut lauloo
virttänsä aina loppuun. Minä aattelin: "soanen minä tuon vastapäin."
Mutta niinpä se jäi -- minä en eneän tavana häntä.
[89] _Puavo Köppö_. Kaikki mitä tässä puhutaan hänestä, sanotaan
ainoasti että villitellä heitä Runon-sepittäjästä. Köppö, joka
äsköin on kuollut, oli yksi kylän-käviä, joka elätti henkensä
paljaalla runomisellansa ja loihtimisellansa. Häänki kävi minun
luonnain Helmikuussa v. 1816, jollon hään kahtena vuorokautena
lasketteli näitä loihtu-sanojansa. -- _Pitkin tietä käyessänsä_. Se
on merkillinen, että runoissa usseen kuullaan sanottavaksi, jotta
heitä synnytetään tietä käyessä, ikään kuin eivät muullon oisi
tätä joutaneet. -- _Pekka_, merk. Pekka Kiiskistä. -- _Purhoiset_,
oli Kiiskisen lanko-miehet.
[90] _Juakko_, merk. Joakko Auvista. -- _Einepuuksi_, kuhutaan yksi
puu, jota pietään majassa. -- _Pekka_, merk. Pekka Hyytiäistä, joka oli
Maijan ja Sohvin sisaren-poika; hään heittiin nukuksiin, mutta kuuli
saloapäin kaikki mitä hyö keskenään hoastelivat, jota hään kertoi
äitillensä.
[91] _Tuutu_ t. kätkyt. Ukko tarjoi viha-päissänsä sian-kaukalota
vävyllensä, kätkyeksi.
[92] _Ori juoksi joutuisasti_. Hänellä oli hyvä Hevoinen kotoa, mutta
humala-päissänsä vaihto itellesek huonomman, Lampiselta, josta hään
joutui isäsäk kanssa toraan. -- _Pietar Lampinen_ oli Rusthollari.
[93] _Akka vanha_, oli hänen äitinsä, joka tarjoi hänelle rokkoo,
kotiin-tultuaan; mutta poika, joka silloin jo lie ollut riiassa,
visko rokan oven-suuhun. -- _Tuolta tuttuini tuloopi_, sanoi ukko, kuin
näki Antti Heikkisen tulevan, avuksensa. -- _Otti tuiman_. Heikkinen
otti silloin ja veihtellänsä ratkais nuorat. Milloin tässä puhutaan
yhestä, milloin toisesta, ilman nimittämätäk; joka usseen tapahtuu
Runoissamme, ja jota lukioihen tuloo tarkasti eroittoo. -- Samaten
sevoitetaan myös ajankauet, niin kuin usseen tehän, liiaksikin
_vanhoissa_ runoissa. -- _Potuksi_, kuhutan sitä astiata, jossa nuuskua
survotaan. Runoja nimittää sitä _nenä_-kelloksi, koska sitä aina
piettiin nenän varaksi.
[94] _Anttola_, on yksi iso moisio Mikkelin pitäjässä, lähes Juvan
rajoa, joka niiten monen kylän suhteen, jotka ovat siihen kuulunet,
on tullut kuhutuksi Anttolan Liäniksi.
[95] _Jyljänäisen akka_. Se näyttää kuin hään oisi tullut
jollon-kullon leivän-varkaaksi, (jossa Poavo Suutarinen lie ollut
hänen apuaissa) sillä, että hään syyvessänsä otti leipä-palaisia
muihenkin tarpeeksi.
[96] _Ah_ (ack) ei ouk kunnollista Suomea; voi! on parempi. -- _Juutiht
(Judit) Paunotar_ tuli sinne _Putkilasta_, Juan pitäjästä, keräjämään
morsiammen lahjoja.
[97] _Kauputar_. Minä en tiiä kuhtunoonko Runoja häntä niin, koska se
kävi Kukkoa kauputtelemassa; vai lie ollut ehkä _Kaupoisiin_ sukujaan.
[98] Kielen puolesta, hään aina nouatti sitä puheen murretta,
kussa sanotaan e.m. _joutusasta_, mielellänä; kuin muualla sanotaan
_joutusasti_, mielelläni, j.n.e. -- _Muoti_ (mått) on muukalainen sana,
joka merk. että se oli mittaasek pitävä, t. suuri kooltaan. --
_Tuuhattar, t. Tuuhainen_. Rantasalmella, Kuopiossa, ja monessa
paikassa Savossa, lopetetaan akkojen nimet, sanalla _tar, ja tär_ (voan
ei aina tyttölöihen) Tätä ruukataan silloin kuin ei ristimä-nimee
mainitak, niin e.m. sanotaan Maija Patinoinen ja Anni Räisäinen;
mutta jos ei ristimänimee nimitetäk, niin sanotaan Paunotar ja
Räisäitär, että eroittoo heitä miehistänsä. Muuten niin vaimot
kuhutaan heijan isän nimelliseksi, vaikka heitä kirkon-kirjoissa
pannaan miehen nimellä. Tälläisiä vanhoja vaimollisia sukunimiä
tavataan Gananderin Salamuksessakin, niin kuin e.m. Syöjätär. Moni
luuloo, että ovat synnytteet näitä sillä, että sana tytär on veitty
yhteen nimeen, niin että e.m. Paunotar oisi vanhuestaan merkihtenyt
"Paunoisen tytär."
[99] _Hävillä_. Kissa sanoi ei kuolevasek näillä
hävittömillä koneilla. -- _Rimpottimet_ t. käpälet. --
_Lena-Tiina_, oli hänen tyttärensä. -- _Isäntä ja Emäntä_, oli hänen
vanhemmansa. -- _Ije-liha_ t. ikeneihin liha, (tandköttet). --
_Kallukka_, oli Martin nuorin veli, ja Maija Kuosmainen, oli hänen
vaimonsa.
[100] _Urina_ t. tora, jurina. -- _Kohomiehet_, kuhutaan ne
nuotta-miehet jotka vetäävät nuottansa kohonna, Reäpysten perästä.
-- _Varia tehä_ t. tehä keitosta. Hään kysyi heiltä, oliko heillä
kaloja, vai ei? Poika vastais: "on varsin vilua!" Jolla hään
tarkoitti kehnon olleen heijän kalastamisen.
[101] _Laiha-koakko_, kuhutaan tässä Heikki Koivuista, jota
laitettiin vahtimaan, koska se lie ollut laiha-läntä mies. --
_Ruasuksi_ kuhutaan kyntömiehen vissa. -- _Kyleltä_, t. kyljeltä,
syrjältä. -- _Nurian-näköinen_ t. murheen näköinen, pahoillaan. --
_Viitaksi_, kuhutaan Savossa yksi pitkä nuttu.
[102] _Himoisi_ t. yllytti.
[103] _Liena_, oli hänen kälys (Svägerska) ja mahto olla varsin
paha-pintainen.
[104] _Kurkki_, oli Nimismiehen nimi. -- _Rohvorsi_, t. piiskooja,
pieksäjä. -- _Ryysti_ t. itki.
[105] _Uti_ (Ut) kuhuttin tämän Antin isä; se oli hänen sota-köllönsä.
[106] _Hermikki_, on yksi Lehmä-nimi. Sormuttar t. Sormuinen
oli Ventisen akan suku-nimi. Vasikata kuhutaan tässä hänen
Sormen-juotoksi, koska se oli syöttänyt häntä sormillansa. -- _Tytöllä
oli vähä-mieli_, koska hään ajo hänet mehtään; ja Härällä vielä
vähempi, kuin mäni Kettuisen hakaan.
[107] _Uilo_ t. kirves. -- _Tpuipte_, merk. hänen huutamista, kuin hään
kuhtui Härkeä luoksensa.
[108] _Kämärätär t. Kämäräinen_, oli Kettuisen äiti. -- _Kiärä_ (kära)
on toas niitä pahoja muukalaisia juoksu-sanoja. -- _Erossa_, koska
veljet piti erkaneman toinen toisestaan. -- _Kosku-torvella_, hään toi
lihat kotisak, sillä tavalla, että se piilotti heitä koskuilla, t.
kuusen-kuoreilla. -- _Luika_, t. huuta, valita.
[109] _Rautajärvi_ on yksi iso järvi Tietin kohalla, jota myöten
talvella ajetaan Mikkeliin.
[110] _Turakkala_ on yksi kylä, peninkuorman peässä kirkolta,
Mikkeliin päin; siitten tuloo Niärinkin, Hassolan ja Piikkilän
(t. Poikolan) kylät. Kirkolta Rantasalmellenpäin ovat Tirrolat
ja Männymäet, ensimmäiset kylät.