"Ei sanat sanoihin puutuk,
Virret veisaten vähänek",
Sanan-laskussa sanoovat
Suomen syvät Suomalaiset;
Voan mun puuttuupi puheeni,
Laulu-virtteini lakkaapi,
Sill' on mulla mustat päivät,
Varsin vaikia elämä.
Sill' on kipu kintahissa,
Suoni sormia vetääpi,[19]
Pakottaapi peukalota.
Peä on kieleni kipiä,
Kuiva kurjan kulkku-torvi:
Eipä raiku raskas rinta,
Eikä kurjan kulkku-torvi,
Vaikka ainoiset asiat
Vielä varsin voatisivat.
Tok on vielä toimivampi,
Että soan sanan sanoa,
Puolen kymmentä puhua,
Kuink' on miehet _Moaninkalla_,
_Iisalmen_ ison rajalla --
Mont' on miestä _Moaninkalla_,
Mutta _Moaninkan_ kylissä,
Ei ouk monta mielellistä
Eikä vakaista varsin.
Uskon ensin Eskelistä,[20]
Pienen Poavalin parasna,
Lautamiehen mielellisnä;
Tok on _Torsti_ toimivampi,
Sata-vaimoinen sanoa.
Luulin Lukkarin hyväksi.
Kellon-soittajan somaksi,
Vaikka suuren vaivan kanssa,
Kivun kiussain keralla
Pyrki meillen meäkimään.
Kummat juonet _Kustavillen_,
_Joakopilla_ joaritokset.
Nyt minä puhun _Pukista_,
Aiottelen _Oaronista_,
(Vaikk' on vaterkin kohta,
Eli kuulus' Kummin-poika)
Kuin on suuresta suvusta.
Asennosta ankarasta.
Äväriäs oli Äijä kyllä,
Rikas riistaasta perätin --
Kunniasta kuuluisampi.
_Eskel-voari_ Äijän poika.
Sotaherrana somainen,
Upserikin uskollinen.
Is' oil kyllä ihmiseksi.[21]
Isä ihmisten tapainen;
Rakas varsin rannihinsa,
Kuin on ollut kummihinna;
Voan on Oaron ankarampi,
Viekas, vihasen-lainen.
Kyll' on kiltti kirkko-tiellä,
Kesti-paikoissa parempi,
Okkela on oluen luonna,
Viekas viinan-tienuilla.
Ei se seästä särpämiä,
Sian-kinttuja kitise.
Jos oisi Orihin potka.
Eli Tamman taka-roaja,
Eli sorkka sota-hevoisen.
Syöpi voita vuohen verran
Palon viiliä vitoopi;
Viel' on julma juustollenkin
Maito-ruuan maistelia.
Nyt minun täytyy sanoa
_Karhuisten_ kavalat neuot,
Kaupiaisten kauhiammat:
Ylpee on perätin _Pekka_,
Kotonansa suuri koira,
Joka pulskasti puhuupi:
"Soapi Karhuinen kasakan,
Tänä keitona kesänä.
Kapan annan _Kaukoisellen_,
Senkin otrina ojenan,
Kannan kaksi vanteheilla
Kuuen päivän kostennosta."
Ei _Rusi_ rupia tuohon,
Ryhy _Ryynäisen_ penikka.
Kapan tahtoopi tasaisen,
Puolentoista pulskiasti,
Ylisummahan yheksän
Viikon-peähän peästyänsä.
Tois't on juonet Toavitilla
Toiset _Toavitin_ asiat.
(Rouvarill' on rohkiammat)
Vettä viinahan panoopi,
Korvon korttelin osaksi,
Kaksi kannun kohennoksi.
Viel' on pieninen pikari,
Jok' on laitettu lasista;
Se esinä markan makso
Kohta kolmehen ylensi.
-- Tuota ouvot osteloopi.
Jos kukainen kummiksiipi,
Kenkin keskensä sanoopi:
"Kyll' on kallis kauppa-viina,
Suuros-pulloll' suuri hinta."
Toavit toisia puhuupi:
"Kylläs annat kymmenänkin,
Kaksitoista kaikitekkin
Ennenkuin elo tuloopi
Tänä syyssä syötäväksi."
Hyvä vielä Hyökärinä,
Kaunis Ruunun-kaupiana!
Ensin ostaapi eloa,
Rukihia roinistaapi,
Jotka leiviksi levittää;
Ostaa siitten otriakin,
Jotka soutelee sotahan,
Kuletteloo _Kuopiohon_.
Minun täytyypi sanoa,
Murehella muistutella
Kuin on ukko uupununna,
Vanha voari vaipununna,
Koatununna _Karhulasta_:
Nyt loppu Lohilta pelko,
Surma suuri-purstoisilta;
Soap nyt Siijat siivon olla,
Lahnat loavullans elee.
Jopa Muori murnistaiksen,
Vanha akka varustaiksen,
Leski leikkitäk puhuupi
Poijallensa, porstuassa,
Kahen kammarin välissä:
"Otapa avahin aitan,
Puoin pukkari sivala![22]
Otas otria vähänen,
Kapan kaksi, vantehiseen;
Joista juoma laitetahan,
Olut pannahan paraiten
Vanhan Voarin peijahiksi,
Iki-muistoksi Isäisi!"
_Marketallen_ mainihtoopi,
_Pekan_-vaimollen varottaa:
"Osootkos oluen panna,
Tehä viinan viisahasti?"
_Markettakin_ mainihtoopi:
"Viel' on leivät leipomatak,
Kakkarat kaputtamatak."
Sanoo Pekka pensiästi:
"Itekma olen isäntä,
Veärän-nenän vertahinen!
Minä laitan Lankolaiset,
Sisareinkin sieltä nouan,
Joka kyrsät kypsyttääpi,
Paksut leivät paisteloopi."
Jurahtaapi _Jussillenkin_,
Veljellensä vertahasti:
"Sivallappas siivon sihti,
Hovista käri hopia,
Kaputainin kakka-seula!
Minä peijahiin Papillen
_Samulillen_ sanelen
Tulla kestihin keralla.
Saisin sillen siivon-leivät,
Kymmen-kapan kyrsäisiä.
(Jospa jäisi _Jaakollenkin_,
Elikkä _Eskelisellen_,
-- Siitten antaisin Oarollen).
Muita ruokisin muruilla,
Tähtehillä täyttäisihin."
Tahto tietä _Toavettikin_
Kuita muita kutsutahan
Tähän kestihin keralla.
Sanoo _Pekka_ pensiästi:
"Minä laitan Lautamiehet,
Kutsun kunnia-sukuiset;
En tottele Tolpparista,
Loisimiehistä mitähän.
(Ruokkia _Rusia_ piteä.
Vaikk' on toisen tolparinna).
Vielä kutsun kuuluisammat,
Herratkin Hevoisten kanssa
_Taviniemeltä_ talutan,
Sihtierin sivalan tuolta.
Tapan valloillen Vasikan,
Hiehon hieno-seärisillen,"
(Vaan ei anna akka myöten,
Mutta puhuupi pulskasti):
"Anna vanhenna Vasikan,
Parata patukka-hännän!
Tuosta toista toivotahan
Moallen maijohon-antaja."
Siitten _Pekka_ pelmastaapi,
Pistää puikkohin punaisen,
Aika varsan valjahiisen;
Ennättääpi _Eskeliseen_ --
Tuossa _Poavollen_ puhuupi,
Lautamiehellen latelee:
"Nyt on Ukko uupununna,
Vanha Voari vaipununna,
Niin tule sinäkin tuone! --
Tuo pikari tullessaisi,
Suurus-pullo suurellainen
Vati vaskinen kuleta,
Tina-kannu kanssa vielä!
Ei taija talossa meijän
Olla kunnon astioita,
Joilla juoma kannetahan,
Olut tuuvahan tupahan,
Pöyvän peällen pulskiasti.
Katahis' on meillä kannut,
Tuopit tuohi-vantehiset".
Lautamies lupaisi tulla
Taitavalla Tammallansa,
Joll' on kaunihit kaviot.
Silmät kyllä varsin siistit.
Korvat korttelin-pituiset,
Syltty-keinot kelvolliset
Niin siitten tuloopi tuolta
Luoksen Lukkarin omansa.
Kellonsoittajan somaisen.
Kuhtuu tuolta kuusi miestä
Kahen konkarin keralla;[23]
Muorillensa muistuttaapi.
(Se oli siitten seitsemäänsi
-- Kaheksaas oli vanha _Kaisa_,
Aivan Lukkarin Anoppi).
Niin siitten tuloopi tuolta,
_Tavisalmehen_ samottain.
Heitti Hestansa pihallen,[24]
Tasa-turvan tantarellen.
Kulkoo kohta kuistin luokse,
Pontiuksen porstuahan;
Tuosta lemmaisten tupahan,
Aijaisten ala katoksen.
Turistaiksen tultuahan,
Peristäiksen peästyähän,
Puheleepi pulskiasti:
"Sais tästä savikko-pelto,
Tämän turvan tuomisia,
Tämän kärsän käyttähiä,
Tämän aivun antemia."
Puheleepi pulskiasti,
Hattu käissä hartahasti,
Kolmikanta kainalossa:
"Oli meilläkin meteli
Ennen nuorra oltahissa,
Naisten palto noapurikset
Oomma soanehet osammo,
Kumpaisetkin kumppalimmo.
-- Niin tule sinäkin tuonek,
Paakin Mari matkajaisin;[25]
Pane akka ahkiohon,
Istutek ite sylihin!
Anna konkarin kokea,
Töpö-hännän tölkyteliä!" --
Sieltä veistihin _Väisälään_,
Kohten _Kopoisen_ kotia,
Karva-kulman kartanohon;
Kuhtui tuolta kuulon miehen,
Ison-kirkon kirkko-veärti.
_Pekka Poavollen_ puhuupi,
Lateloopi Laukollensa:
Marketalle mainihtoopi,
Sisarellensä sivuise:
"Niin tule sinäkin tuonek
Isäisi itkemääni,
Kuinsa viijähään viluhun,
Laitetahan paikkaisehen!"
* * *
Kuin oli ukko uuvutettu,
Vanha Voari vaiputettu,
Multa peällehen muokattu,
Kohta joutuvat kovullen,[26]
Kaunihisti _Karhulahan_;
Tuossa ruuallen rupeisiit,
Pöyvän arihan akahtiit.
-- Jopa nurkasta nurahti,
Sano katko karsinasta,
Rusi runttihin seassa:
"Isot istuvat rahilla,
Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
Taitavaisimmat takana,
Lavihtalla Lautamiehet.
Minä katko karsinassa,
Sirkka-louhossa sihisin,
Vaikka suuren vaivan kanssa
Vestin kirstun kirvehellä,
Höylän kanssa kaunistelin
Karhuisellen kammariksi.
Muill' on tässä mustat pöksyt,
Sinertävät silkki-viivat;
Mull' on nuttu nukka-vieru,[27]
Takki tappuran-sekainen.
Muill' on tässä mustat turkit,
Turkin puuhat puuhkiammat,
Jotk' on lankoista lavottu,
Punaisista, pulskalaiset,
Siniset sivullen pannut;
Mull' on karvatoin kasukka,
Kurehihin kuivattunna
Kupehilta kummaltahan.
Muill' on tässä mustat kenkät,
Sekä soappahat somaiset,
Jos on alla anturatkin,
Korskat varsin konstilliset,
Kolmen tuuman korkeuiset.
Minä runhustan rajoilla,[28]
Kuin on katkon kalla-luista --
Ruunan-päillä runtustelen.
Muill' on pitkät piipun-varret
Kopat varsin konstilliset,
Koko kopran täyvelliset;
Minä tynkällä typitän,
Täpyttelen tähtehillen."
Tuosta suuttu suuret voarit,
Villa-lakkiset vihastui.
Alettiinpa arveltohon,
Minnäk pannahan pahoa,
Ruttoa kuletetaan?
_Pukki_ tiesi pulskan neuon,
_Oaron_ siitten ankaramman:
"Täss' on pahnoa pahanen,
Kuisti on kujan perällä --
Kannetahan katrakkahan!"
_Olli_ oikehen puhuupi,
_Husson_-poika pulskiasti:
"Ei sinnek Sikahin luokse,
Karva-kärsäisin käsiin
Vielä runtetak Rusia!
Hyvä on Nikkari nimeltä,
Puuni-seppä, sen mokoma;
Oikeen ovet tekööpi,
Akkunat asetteloopi.
Teki kahet kankas-tuolit,
Kahet kaunihit peräti,
Vasta sai ne valmihiksi
Eilen ennen ehtoisia.
Korskat korvihin rakensi.
Kaunisteli kakko-puikot.
Onhan tässä olki-huone,
Lato laitettu jalosti;
Pankaat pakanat sen tuone
Taitavasti -- jos tahotten!"
Rusi tuonek runtettihin,
Kannettihin katrakkahan.
_Ambrósius_ ajatteloopi
Tuolla yksin ollessansa:
"Olin minäkin ennen miessä,
Mies-lukua tehtähissä;
Nyt minä poloinen poika
Savohon sanaksi jouvun,
Kylän-juoksukski kykenen."
Isot istuivat tuvissa,
Pöyhkiämmät pöyvän-peässä,
Oven-suussa suuret muorit,
Karsinassa kalsihimmat.
Nuoret piikoiset pihalla,
Poika-miehet porstuassa,
Tuolla suutahan sukivat
Muna-voilla vehnäisillen,
Leivillen rukihisillen.
Minä _Rusi_ raukka-poika,
Heinä-korsussa kohisin.
Olipa auki akkunata,
Pikkuruisen piirullansa,
Tuosta pistäksen pihallen;
Siitten tunkeksen tupahan.
Olisin olutta juonut,
Voan ei _Oaron_ antanunna.
_Eskelinen_ ennättääpi
Puhumahan pulskiasti:
"Ei tämä olut olisi,
Juoma, markkaa maksavainen,
Voan on pullo pulskallainen,
Kuin on kullattu sisältä."
Istuin keskellen isoja,
Lauman lain-lukiaitten,
Syystä kylläkin kyselin:
"Ounko minä millonkahan
Tehnyt työtä törkyllistä --
-- Miksi minua sinne
Kannettihin katrakkahan?"
Sanoo Lukkari lujasti:
"Keltä on sinulla käsky,
Kusta oppisi otettu,
Soatu sanat mokomat,
Joit' ei muista mun sukuini,
Eikä tiiä _Eskelinen_?"
Sitten _Oaron_ ankarasti
Otti piiskan, pitkä-siiman,
Apiltansa aika ruoskan,
Joll' oil Juhtat neuvonunna,
Orihit opettanunna,
Tamman-pojat taitavaksi.
Alkoi runnella _Rusia_,
Pientä miestä pikkuruista.
_Mustavirran_ viisas _Husso_[29]
Autto ankara peräti,
Astupa avuksi kohta,
Ajo poikkeen _Pontiuksen_
_Pilatuksen_ pieksämästä.
-- Se on miestä _Moaninkalla_,
Kirkkokunnan kuuluisainen,
Jot' ei viina viivyttele,
Jouvuttele suuret juomat.
Joll' on akka aivan pieni,
Vaimo voaksahan pituinen.
Jok' on suuresta suvusta,
Asennosta ankarasta.
Vanha _Antti_ ajatteloo[30]
Kuin kahtoo katoksen alta,
Kuistin kusisen sisältä:
"Jospa joutuneen minäkin
Selkäsaunahan samahan!
Voan en minä mielelläni
Rupia _Rusin_ tavalla.
Riksin otan riinistäini,
Taskusta tasa-parisen,
Kura-suusta kukkarosta,
Jonka annan _Oaronillen_,
Tuolla seästän selkä-luini,
Vanhat hartiain vapahtan
Alta ruoskan ankaramman."
_Karhuisellen_ kanteloopi:
"On nyt ilkiät Isänät,
Kuin ne kuhtu vierahiksi
Tuohisepän _Tuppuraisen_,
Rautiain rakin-näköinen.
Joll' on silmät siivottomat,
Kasvot vielä karstasimmat
Kuin on kasvot suuren Karhun.
Peällä vanha verka-västi,
Aijas-karvainen kasukka,
Jot' on paljon paikattunna,
Röky-lailla röhnästetty;
Roasut roiskaiset jalassa,
Lian kanssa liitettynnä,
Paskan kanssa paatettunna.
Viel' on soappahat somaiset,
Niin kuin kuivat koskus-torvet."
Kohta korvallen tapaisi,
Kumautti kulmallehen
_Anttia_ äkkiä varsin.
Sai nyt _Antti_ aika paukun.
Kumauksen kulmallensa.
Ei Savosta sanat puutu,
_Kuopiosta_ kummat juonet,
Jos puhuisin puolen vuotta,
Eli kuuta viisi, kuusi.
Petettiinpä _Pekka_ vielä,[31]
_Musta-soaren_ sartti-poika.
_Hyttylän_ hyvät emännät,
Akat vanhat viettelykset,
Surulliset suuret muorit,
Saivat saunahan saloa
_Pekan_ olla yksinänsä
Jossa _Moaria_ makaisi,
Pieni tyttö pitkällänsä.
_Moaria_ makia...
Tuolla miehen mielitteli,
_Husson_ pojan hullutteli.
Oamulla äkin varahin,
Kohta päivän koittahissa,
Voati kohta _Vainikaista_
Puhumahan puolestansa.
Anto kihlat aika-lailla
Kautta vanhan _Vainikkaisen_.
Siitten _Kaisa_ karmistaiksen,
_Kaisa_ kolkosti puhuupi:
"Ei sinua Noijat noijek,
Hulluttele _Hussolassa_!
Kuinma annan kulkuhuisi
Lemmon-paskoa palaisen
Pirun-kusta pikkuruisen."
Virsi on tehty syytä myöten,
Asioita arveltunna:
Tät' on virttä viikon tehty,
Koko kolmet vuorokautta
-- Vast' on soatu valmihiksi.
Mutt' tuosta murehteleevät,
Toruvatkin toisen kerran.
_Oaron_ keänsi kulmahansa,
Kahteloopi karsahasti,
Eipä huoli _Eskelinen_
Virrestä vihanen olla,
Laulusta lakihin männä. --
Enkä voi minä enemmin,
Jaksa _Pukista_ puhua!
Nyt minä murehtin muuta,
Valittelen vaivojani
Kulettaissa _Kuopiossa_,
Kärähissä käyttähissä;
Siell' ei viina viskoo peätä,
Olut ohtoa kivistä.
Kyllä ois olutta ollut,
Karsta-vettä _Kuopiossa_,
Voan ol' kuiva kukkarossa
(Matti taskussa makaisi).[32]
Riimut rieskana mänivät,
Ketjut kesku-ruokaisina;
Ei niistä ehoni elätty,
Eikä kystä kyllin syötty.
Jo olisin kurja kuollut,
Koatununna kaupunkihin,
Mutt' oil _Kermo_ kelpo poika,
_Peräniemeltä_ peräisin,
Joka autto atrialla,
Muisti murkinan-palalla.
Anto vielä viina-ryypyn,
Olut-tuopin oivallisen.
Ryynäinen.
RIEMU-LAULU JUUBEL-JUHLASTA v. 1817.
Tämä Ryynäisen Runo, jonka minä myös olen käsittänyt Herra Oppivalta
_Gr. Aminofilta_, ja jossa Runoja koetteloo että kunnialla ylistää
sitä juhlallista käyttämistä, jolla Kuopiossa rajuutettiin tätä
meijän viimeistä Juubel-juhloo (eli Juhlin-juhloo, niin kuin myö
tätä kuhuttaisimme) osottaa kyllä, että se on valinut yhen aineen,
joka oli kokonaan ulkopuolella hänen mieli-luontoansa. Se ei tässä
viritä virttensä viinan-tiloilla, eikä tuttavien parvessa, kussa se
aina Runoillansa oli "Kukko linnassa." Tässä tavataan ainoasti yhtä
yksinkertaista yritystä (sic!) että kehua näillä vierailla nimillä,
joihen sovittamista meijän kieleemme aina on vaikia, ja teköo meijän
Runojamme yheksi kuivaksi Tarinamukseksi; vielä siittennik, kuin
heihin tunketaan näitä pitkiä vuosi-lukuja, jotka ovat luettavia,
voan ei laulettavia. Tätä vikoo tavataan ussein nykyisämmissä
Runoissa, joka on syntynyt siitä, että ne ovat ikään kuin yht-aikoo
aivotut sekä Runomukseksi, että Tarinamuksen varaksi; mutta --
"ei sovik kahta Kuninkasta yhteen linnaan." Muutoin niin kieli
on tässäkin selvä ja sointuva, ja kussa ei puhutak _Lutheruksesta,
Wittenbergistä, Melanchthonista, Tetzelistä, Samosatenista ja
Upsalasta_, eli Rohvessoriloista ja Tohtoriloista (yksi merkellinen
sanan-pepu talonpojan suussa) niin siinä aina äimistyy oatoksia aika
Runojan.
Tuli toas kynälle kyyti,
Vuoro vuollulle sulalle.
Halaistulle höyhenille!
Pännä pistetty läkissä
Muisto-merkkiä tekeepi
Kansan kasvavan etehen.
Tulevaisten tunnustella
Juhlan julkisen pitosta,
Johon Keisari kehoitti,
Suuri voipa voimallinen,
Valtias Venäjän-moalla.
Kuin oli kulunut kaikki
Loka-kuu lopulle käynyt,
Vuonna kuin on kirjotettu
Ja tuli tuhannen peälle
Kului kaheksan sataa
Sen peälle seitsementoista:
Silloin siunattu Solenni,[33]
Juubel-juhla julkisesti
Vietettihin vielä kerran.
Esivalta ensin, kaikki
Herrat oikenen omaiset
Sitä suurella ilolla
Kuuluttivat, kunnialla.
Sitä Piispatkin pitivät,
Rohvessorit ja Rovastit,
Kaikki myöskin Kappalaiset,
Kaikki kappelin papitkin,
Apulaiset aivan kaikki
Henkellisellä halulla
Kutsuvat kokohon ensin
Seurakunnat selkiästi,
Aivan oamusta varahin.
Kaunistivat kirkot vielä
Varsin kynttälin valolla.
Itse peällensä pukivat
Juhla-voatteensa valitut;
Siitten astuivat sisällen
Heti Herran huonehensa,
Voimalla varustetulla
Seurakunnillen selitit,
Ilmoittivat ihmisillen
Opin oikian menoista,
Jonka Tohtori totuinen,
Julkinen Jumalan pappi,
_Lutherus_ lujaksi laitti[34]
Kaupunkissa kaukaisessa,
_Wittenbergissä_ perusti.
Paljon siitäkin puhuivat,
Kuinka kunnian Jumala
Hänen voimalla varusti,
Lahjoitti lavian tievon
Henkellisissä hänellen;
Pani paljon uskallusta,
Rohkeutta runsahasti
Yli Poavin ylpeyven.
Apulaisen annoi vielä
_Melanchthonin_ mainittavan.[35]
Nämät tohti toimellansa
Vastoin Poavia puhua,
Sekä _Tetzelin_ tekoja,
Niin myös _Samosateninkin_,
Jotka oli Poavi pannut
Synnin kaupalle sysänyt;
Raha rikosten etestä
Piti Poavillen tuleman,
Kirja siitten synnin peälle
Piti _Tetzelin_ tekemän,
Että vielä eteskinpäin
Soapi synnissä eleä.
Monta muuta kauhistusta,
Taikaisiakin tapoja,
Muita Munkkien menoja,[36]
Jot' ei kykene kynällä
Panemaan paperin peälle,
Oppimatoin ollenkaan,
Kosk' ei Oppinut osaja[37]
Poavin juonia jutella.
Katoi kirjat kaupunkeista,
Katoi kaikista kylistä,
Ei soatu sitä lukea.
Vähä kuulla kirkoissakin,
Eikä yhellä ajalla
Soanut soarnata kukana
Siinä selvässä valossa,
Kuin sen _Jesus_ jätti meillen.
Voan koska herahti Herra
Tämän sankarin sytämmen,
Josta silloin soarnattihin;
Tämä soatti soarnoillansa,
Kaunihilla kirjoillansa
Ristikunnat rikkahaiksi.
Annoi Roamatut avata,
Laitti lapsille osansa.
Kirjat kaunihit kätehen,
Joihin kuitenkin käsittit
Kaikki kalliimmat asiat.
Koska nyt kolmet sataa
Aastaikoja alusta
On jo kuitenkin kulunut,
Koska yhteinen kokous
Sattunut on Upsalassa,[38]
Kussa nyt itse Kuninkas,
Seävyt kaikki suosiolla,
Isät suurella ilolla
Otit vastahan vapaasti
Tämän opin onnellisen.
Tämän toivotun totuuen.
Niistä syistä on näkynyt
Kuninkaitten kuuluisillen
Ruotsin vallassa vapaassa
Panna pyhäksi iloksi
Ristittyillen riemu-päivä,
Jonka Jumala sovitti,
Että meille, kuin elämme
Sa'an yheksän ajalla --
Saimme jo kahesti kuulla[39]
Juubel-juhlan vietetyksi.
Ei tämä elävä kansa,
Tuskin myös tuleva kansa,
Soane kuulla kutsuttavan
Juubel-juhlalle kokohon,
Solennille soitettavan.
Asiat on aivan suuret,
Josta puhumaan pitäisi;
Voan on puhe puuttuvainen,
Yksinkertainen yritys.