Että paremmin ymmärtää näitä asioita, joista Runossa puhutaan,
tahomme eiltäpäin selittää heitä, sitä myöten kuin puheet heistä
vielä kuuluuvat Moaninkalla. Sanotaan että tämä Ryynäinen oisi
ollut vähä viinoissaan Talonpojan _Risto Karhuisen_ hautaisissa,
joita juotiin _Karhulan_ talossa _Halotan_ kylässä _Moaninkan_
Kappelissa s. 3 p. Toukok. v. 1791, ja koska se silloinkin aina oli
juonikas, eikä osanut suutansa hallita, niin oli joutunut toisten
kanssa riitaan, ja tullut salvatuksi sika-pahnaan (eli vanhaan
heinä-korsuun). Kuinka kauan hään siinä lie ollut ei nimitetäk;
tiietään ainoasti että hään, peästyänsä sieltä, teki pitkän
Runon, kussa hään laulaa näistä Karhulan Peijaisista, ja niistä
villa-lakkiloista, jotka siinä häntä vihaisivat. Koska Lukkari _Jaakko
Kyösti Hoffrén_ oli tässä Runossa tullut nauretuksi, niin hään,
Lautamiehen _Poavo Eskelisen_ kautta, paituutti Ryynäisen (vielä samana
syksynä) käräjään, ja laitto sinnek veljensä, Lautamiehen _Aaron
Hoffrénin_ asiatansa ajamaan -- koskei hään viihtinyt ite tulla. Kuin
ei tämä hänen puolus-mies ollut hyvä näyttämään toteen kanteitansa,
niin Laintutkia (Häradshöfdingen) Herra Lainjulistaja (Lagman)
_Fabritius_ pyysi _Ryynäistä_ ite laulamaan virttänsä. Oateltuaan
vähän asiatansa rupeisi hään lauluillen, ja laulo monta tuntia (?)
perättäin, mutta heitti aina pois ne pahimmat paikat, ja mätti uutta
siaan. Kihlakunnan-Oikeus ei tainut ottoo kirjaansa kaikkia hänen
laulujansa, mutta kuunteli heitä pystyllä korvalla, ja koska hään oli
lakkanut laulamasta, mieleksi ja nauroksi kaiken läsnä-olevaisten,
niin sanotaan koko riijan siihen loppuneen.