Minä lensin alas yhä enenevällä nopeudella, kunnes menin tainnoksiin.
Mutta äkkiä minä taas virkosin: tunsin olevani auringon valaisemassa
vedessä. Minä kun olen hyvä uimari, niin tuntui nyt, äskeiseen
huimaan matkaani verraten, ihan kuin olisin paratiisissa.
Tähystelin joka haaralle, mutta pelkkää vettä vaan oli kaikkialla.
Lämpömäärä oli aivan toisellainen kuin siellä Vulkanus herran
hovissa. Vihdoin siinsi taivaanrannassa joku esine, suuri kuin
suunnaton kallio. Se näytti uivan minua kohti. Pian huomasin sen
uivaksi jäävuoreksi. Nousin siihen ja löysin monen haeskelun perästä
sellaisen kohdan, josta pääsi kiipeämään ylös huipulle.
Suureksi harmikseni ei näkynyt sinnekään maata, ei niin merkkiäkään.
Vihdoin, illalla myöhään, huomasin laivan, joka läheni jäävuorta.
Heti kuin se oli tullut kuuleman päähän, huusin minä, minkä jaksoin.
Sieltä vastattiin hollanninkielellä. Minä mereen taas ja uin laivan
luokse, johon minut kohta nostettiin. Minä kysyin, missä ollaan.
Etelä-Jäämerellä, vastattiin. Nyt oli asia selvä. Olin Etnasta
lähtien pudonnut maan keskuksen halki Etelä-Jäämereen. Se onkin
paljoa lyhempi matka kuin maan ympäri. Ennen minua ei ole kukaan tätä
reittiä kulkenut, ja ensi kerran, kun uudestaan tämän matkan teen,
olen antava kertomuksen havainnoistani, jotka epäilemättä tulevat
olemaan varsin huvittavia.
Nautittuani muutamia virvoituksia, panin maata.
Ovat ne sentään tylyä väkeä, nuo Hollantilaiset! Seuraavana
päivänä kerroin upseereille seikkailuistani juurta jaksain ja
vaatimattomasti, niinkuin vast'ikään olen kertonut, mutta kapteeni
ja moni muu vetivät suunsa hyvin epäilevään virnistykseen. Koska he
kumminkin olivat niin ystävällisesti ottaneet minut laivaansa, ja
koska minun täytyi olla heille hengestäni kiitollinen, olin pakotettu
ääneti nielaisemaan tämän loukkauksen.
Tiedustin sitten, mihinkä heillä matka, ja sain tietää laivan olevan
löytöretkillä. Jos se on totta, mitä olin heille kertonut, sanoivat
he, niin ollaan nyt matkan perillä. Olimme juuri sillä väylällä,
jota kapteeni Cook oli purjehtinut, ja pääsimme seuraavana päivänä
Botany-Bayhin, seutuun, johon Englannin hallituksen ei pitäisi
lähettää huonoa väkeänsä rangaistukseksi, vaan hyviä kansalaisiansa
palkinnoksi, -- niin ihana ja kaunis on tämä maa.