Siitä pitäin aloin minä, kokemuksesta viisastunut mies, tuumia uusia
keinoja, joilla saisi karhut karkoitetuiksi mehiläispesäin äärestä.
Voitelin kerran vankkurien aisan hunajalla, ja kävin itse väijyksiin.
Jo tulee kuin tuleekin aimo karhu, hunajan hajua vainuten, ja
alkaa nuoleksia aisaa niin ahnaasti, että oli pian nuolaissut sen
suuhunsa ja sitten mahansa ja kaikkien sisuksien läpi ja oli nyt kuin
vartaalla paisti. Silloin minä hyppäsin piilosta esille ja iskin
aisannenän läpi paksun vaarnan, joten mesikämmeneltä paluumatka
kerrassaan katkesi. Siihen minä sen sitten jätin huomis-aamuun
asti. Sulttani sattui aamukävelyllään kulkemaan siitä ohitse, ja
oli naurusta haljeta, nähdessään, minkä kepposen minä olin karhulle
tehnyt.