Olin kaksi päivää yhtä mittaa seurannut samaa jänistä. Myötäänsä
se kiiti koiran edessä ohitseni, mutta aina vaan niin suunnatonta
vauhtia, ett'en koskaan ennättänyt ampua. Taikoja minä en todellakaan
usko, siksi paljon olen sentään maailmassa liikkunut ja siksi monta
kummallista seikkaa nähnyt, mutta tämä merkillinen jänis, minä
myönnän sen, sai minut ihan ymmälle. Vihdoin viimeinkin se tuli niin
lähelle minua, että olisin melkein ylettänyt siihen pyssynpiipulla.
Se kaatui ja -- mitä minä näen?
Jäniksellä oli neljä jalkaa mahan alla ja toiset neljä seljässä. Kun
alaparit olivat väsyneet, kiepsahti se seljälleen ja jatkoi matkaa
terveillä ja levänneillä jaloilla. En ole mointa jänistä milloinkaan
nähnyt, mutta ei sitä mikään muu koira olisi koskaan saanutkaan
kiinni kuin Diana.