Kerran taas hyökkäsi hurja susi niin äkisti minun kimppuuni,
että parahiksi ennätin työntää nyrkkini sen avonaiseen kitaan ja
varmemmaksi vakuudeksi työnsin sen yhä syvemmälle, ihan olkapäätä
myöten.
Entäs nyt? Tila ei ollut kovinkaan hauska: nokatuksin tuossa suden
kanssa! Ja uskokaa minua: ei ne silmäykset ylen ystävällisiä olleet,
joita siinä vaihdettiin. Vedäpäs vaan kätesi pois, -- niin ne
puhuivat, nuo suden kiiluvat silmäykset, -- niin heti olen kulkussasi
kiinni. Silloin minä tartuin hukan suoliin kiinni, kiskaisin ne irti
ja käänsin pedon nurin kuin rukkasen elikkä, niinkuin sanotaan, vedin
tuppeen. Sinne sen sitten jätin maalle maan hyväksi.