Vaarallisia kyllä ovat metsässä nuo villit emäsiat, mutta vielä
pelottavampia ovat karjut. Sellainen yllätti minut kerran niin
äkisti ja arvaamatta, ett'ei minulle muu neuvoksi kuin hypätä
paksun tammen taakse piiloon. Tuskin olin sinne ennättänyt, niin
jo hyökkäsi karju raivoisalla vimmalla minua kohti, keihästääkseen
minut torahampaisinsa, mutta iskikin ne kiihkoissaan puuhun, jopa
niinkin ankarasti, että tarttui siihen hampaistaan kiinni. Ei päässyt
enää minua ahdistamaan eikä itsekään pakoon. Ahaa, arvelin minä,
niitä tuima saa, sieppasin kiven ja rupesin takomaan hampaita yhä
syvemmälle, niin että ne ihan käpertyivät puuhun. Karju oli nyt
koreasti kytkyessä ja sai odotella siinä, kunnes olin kylästä käynyt
nuoria ja rattaat, ja niin toin karjun elävältä kotia.