Samaan tapaan kävi kerran turkinpyitä pyytäessäni. Olin lähtenyt
metsälle koettelemaan uutta pyssyä ja ampunut pois koko
kuulavarastoni, kun äkkiä kohoaa edestäni koko parvi turkinpyitä.
Kovin rupesin himoitsemaan itselleni illallista niistä ja silloin
tein, mitä kehoittaisin jokaisen tekemään, ken vaan samallaiseen
tilaan osuu. Panin tarkoin merkille, mihin kohtaan linnut laskivat
maahan, ja pistin pyssyyn lyijyn puutteessa laturin, kärki ulospäin.
Astuin sitten lintuja kohti, ja samassa kuin ne pyrähtivät lentoon,
samassa minäkin laukaisin. Ja muutaman askeleen päässä putosikin
laturi maahan, keihästettyään seitsemän soreaa turkinpyytä. Kovin
lienee lintujen käynyt kummaksi, kun niin muitta mutkitta vartaalle
joutuivat, mutta oli siinä kummempaakin. Laturin kuumuudesta oli näet
linnut paistuneet ihan kypsiksi; höyhenetkin olivat tiessään. Niin
olivat ruskettuneita ja makean näköisiä, että vaikka paikalla pane
vadille ja kanna pöytään.