Panulan iso tupa, koristettu juhlaan. Karhunnahkoja, hirvensarvia,
keihäitä, jousia seinillä ja katossa. Katettu juhlapöytä:
haarikoita, visakuppeja. Lämpiävä uuni, josta nouseva savu
leijailee katossa hienona harsona. Takkavalkea uunin nurkassa,
jossa patoja ja kattiloita tulella. Naisia liikkuu ulos ja sisään.
Karkeaan rohtimiseen pukuun puetut orjatytöt ANNIKKI ja HELUNA
vääntävät jauhinkiveä.
ANNIKKI
Hohhoi!
HELUNA
Heretään jo!
ANNIKKI
Ilpotar tulee ja näkee, ovesta ärjäsee ja tuopi kiusalla uuden
pohtimen. Jauhetaan niinkauvan kun jaksetaan.
HELUNA
Et tuota sinä enää tarvinnekaan kauvan kiveä kiskoa. Kari ottaa sinut
väkisin, jos ei sinua hänelle hyvällä annettane. Miekkoista sinua! Vaan
jos sinä lähdet tästä talosta, niin lähden minäkin.
ANNIKKI
Minnekkäpähän lähtenet.
HELUNA
Kontolaan karkaan, sen uuden papin turviin. Siellä säilyn.
ANNIKKI
Elä luule.
HELUNA
Sinne ei Panun valta enää ulotu. Pappi on suurempi tietäjä kuin Panu.
Sen sana tehoo paremmin kuin Panun taika. Eihän Panu siellä enää
sairailleenkaan mitään mahda. Silmän luonti on papilla niin tuima,
ett'ei katsoa kärsi. Voi, jos tuli jo voittaja velhon!
ANNIKKI
En usko! Taattonikin tuhosi. Ja vouti on puolellaan.
HELUNA
Kenen nyt vouti metsästä tultuaan saunottajakseen vaatinee? Ottanee
kenen tahtonee.
ANNIKKI
Ei minua ota!
HELUNA
Minkäs taidat...
ANNIKKI
Minä taidan!
HELUNA
Panu käskee.
ANNIKKI
Entä Kari!
HELUNA
Sanos minulle kerran, millä häneen lemmen nostit? Loihditko: »pala
tuli, pala taula, pala mieli nuoren miehen...»
ANNIKKI
Lauloin, en loihtinut. Minä vaaralla paimenessa huhusin, hän toiselta
vastasi, hyvä haltija äänet kantoi. Ei ole enempi puhuttu, tiedämme
toistemme mielen.
HELUNA
Miekkoista sinua!
(PANUN EMÄNTÄ ja KARITAR tulevat.)
EMÄNTÄ
Heretkää jo! Vie, Heluna, nämä Ilpottarelle toiseen tupaan (kokoo
jauhoja koppaan kiven ympäriltä.)--Käy, Annikki, pukusi muuta, ei
tiedä, milloin saapuvat saaliineen ja karkelot alkaa.
ANNIKKI
Mitäpä minä karkelemaan. Alkavat taas toiset tytöt herjata ja
pilkkojaan panna.
EMÄNTÄ
Eivät uskalla Karilta ja niskan nakkeluista elä välitä. Täydet ovat
lunnaat, jo yli määränkin maksetut.
ANNIKKI
Ei anna minua Panu.
EMÄNTÄ
Antaa! Täss' on uudet vaatteet, Karittaren kutomat. Tuoss' on orrella
morsiuspeitteesi.
ANNIKKI (ihastuen)
Voi, voi!
KARITAR
Täss' on vielä silkkinauha suortuviisi.
ANNIKKI
Silkkinauha--ja punanen!
KARITAR
Ota tuokin!
ANNIKKI
Hopeasolki!
EMÄNTÄ
Mene nyt! (Annikki pois,)
ILPOTAR (tulee, tarkastaa patoja, tarttuu hierimeen, esiintyy kuin
emäntä)
Annetaan pohjaan palaa.--No, miksi kivi pysähtyi?
EMÄNTÄ
Antaa heidän nyt huoata, koko päivän kiveä kiertäneet.
ILPOTAR
Orjat!
EMÄNTÄ
Ihminen se on orjakin. Mutta Annikki ei ole orja, kasvattina on
pidetty.
ILPOTAR
Orjana olen kuullut häntä Panun pitävän.
EMÄNTÄ
Ilpotarhan aina Panun mielen paremmin tietää kuin minä. Vaan en minä
orjanikaan selkää katkase. (Menee.)
ILPOTAR
Mitähän olisi näistäkin pidoista tullut, jos en minä olisi laittamaan
tullut. Kädestä pitäen tuli Panu itse noutamaan oluen panoon. Eivät
kuulu kuninkaan voudille muitten oluet kelpaavan kuin Ilpottaren
panemat. Nahjus on naisensa. Sitä häntä läksi sieltä kaukaa hakemaan,
ei olisi tainnut likempää löytää. Hyvä on kaupan mies, toi taaskin
tuhannet tullessaan, vaan on ainakin niitä kauppojaan saanut katua.
1:N TYTTÖ
Liekö mitkä lumot sieltä Laatokalta käyneet?
ILPOTAR
Rahalumot. Ahne on Panu, perso tavaraan, vaan sinne meni isot perinnöt.
Vei appi kultansa, hopeansa Valamoon, siellä vaskensa luostarin
kelloissa kumajaa. Sen sai, lähti merta edemmä kalaan.
HELUNA
Kun ei tuo toki teitä ottanut? Sanotaanhan aikoneen.
ILPOTAR
Ei ole akkansa osannut lapsiakaan tehdä kuin tuon yhden poikaruikaleen.
Sekin on tullut äitiinsä. Ei tule Joukosta tietäjää. Siihen sammuu
Panujen suku--jos eivät mutkat muuttune.
2:N TYTTÖ
Olihan Ilpottarellakin poika.
ILPOTAR (tulee liikutetuksi, sitten voittaa itsensä ja suuttuu.)
Suus kiinni ja hämmennä pataasi, ett'ei pohjaan pala!
(JORMA, KARI, EMÄNTÄ, ANNIKKI y.m. tulevat.)
JORMA
On kontio kaadettu!
KARI
Missä hevon valjaat ... siin' on luokki ja länget.
(Riipasee ne orrelta.)
EMÄNTÄ
Voi mainioita metsämiehiä! Istukaahan toki ja levähtäkää!
ILPOTAR
Juokaa, miehet, kovin lienette janoisia hiihdettyänne. Tytöt menevät
valjastamaan sill'aikaa.
JORMA
Voudin ori kanssa ... ei pääse hiihtämällä herra takkalassa kelissä,
kovin oli uupunut ja ärtyisä... Sattui nolosti, ampui, ei osunut, itse
suistui selälleen ja peränsä kantoon iski. Siitä suuttui ja sydäntyi
eikä enää uusia ajamaan lähtenyt, vaikk' on kolme kierroksessa.
EMÄNTÄ (hätäissään)
Ei saanut kontio ketä iskeä?
JORMA
Yksi oli mies mennä, vaan toinen pelasti.
EMÄNTÄ
Jouko?
JORMA
Ei kuin Panu. Kari pelasti.
EMÄNTÄ
Kari!--Nyt, Annikki--!
JORMA
Jo nyt luulisi lunnaitten riittävän.
EMÄNTÄ
Haasta, haasta!
JORMA
Ehtinenkö...
KARI
Minä käyn valjastamaan.
(KARI menee, ANNIKKI livahtaa jälestä. JOUKO tulee.)
JORMA
Ka, näin kävi. Vouti kun ampui ja ei osunut, niin otso ulos pesästään
puhalsi ja me perässä, Panu, Kari, Jouko ja minä. Jälellehän Karista
jäimme, jälelle Panukin. Se oli se, joka oli kierretty niemeen, ja
jäälle puhalsihe. Niin kun me Panun kanssa yhdellä rannalla, niin jo
Kari koirien kera toisella. Vaan miten ollakkaan, niin palaa kontio
entisille jälilleen. Me siinä pysähdytään saarten suojaan, Panu toisen,
minä toisen vähän jälempänä, ja Jouko jäällä välillämme. Otso tulee,
pysähtyy, nuuskii ilmaa joukon kohdalla ja jatkaa sitten matkaansa
Panuun päin.
ILPOTAR
Ei huolinut joukosta!
EMÄNTÄ (Joukolle)
Se varjeli!
JORMA
Ei näe Panua otso, kohti käy. Panu taikojaan tekemään, (matkii) vetää
keihäänsä kärellä viisikantoja lumeen, peräytyy yhdeksän askelta, astuu
yhdeksän askelta eteenpäin--sen pitäisi olla hyvin tehoisan taian.
(Naurahtaa) »Villa suusi, villa pääsi, villa viisi hammastasi!» hokee
tietäjä ja asettuu keihäs tanassa odottamaan. »Hiien honka, elä mieheen
koske!» huutaa taas ja kontio pysähtyy. Panu keihästään rintaan
tarkottaa, rusaus vaan ja poikki menee taiottu tammi. Suulleen suistuu
Panu lumeen ja jo kohottaa kontio kämmenensä. Ei ole kaukana Karikaan,
kohona kintereillä potkii, sompansa hankeen iskee ja hyppää sauvansa
varassa suoraan otson selkään solakka poika. Pyrynä pöllysivät, en
enää mitänä nähnyt; kun tulen luo, on hangella kontio selällään, Karin
sukset ristissä rinnan päällä ja keihäs sydämmessä
taikomaton keihäs. (Kallistaa haarikkaa; juotuaan) Panu partaansa
riipii, lunta suustaan syleksii. (Matkii Panua.) Sen sanon, minkä olen
aina sanonut: kun ei ase tekoaan tehone, ei terone taioistana.
ILPOTAR
Sai nyt Jorma vettä myllyynsä. Ei liene ollut ase tarpeeksi taiottu.
JORMA
Jouko tuon tietänee, oliko tarpeeksi taiottu... Oliko taiottu isäsi
keihäs?
JOUKO
En minä tiedä.
JORMA
Koko yön isäsi kanssa taikamajalla valvoit miesten aseita taikoen. Kari
ja minä emme luulleet tarvittavan. Liehän tuolla tehty niin tarkkaa
työtä kuin osattiin.
JOUKO
Liehän tehty...
ILPOTAR
Lie mikä ereys tullut, minkä vihan väliin pistänyt.
JOUKO (ikäänkuin heräten ja jostain säikähtyen)
Ei tullut ereystä!
JORMA (katsoo luukusta)
Kari jo menee... Kas sitä veitikkata Annikkia ... voudin reessä istuu.
ILPOTAR (toruen ulos luukusta)
Käytkö pois siitä...
JORMA
Laittakaa, naiset, parasta päällenne! Saunan edessä haltijan kuusen
alla olkaa vastassa, laululla saukon pihaan saatamme, Väinön omalla
opettamalla.
ILPOTAR
Kuka tytöistä esilaulajaksi?
JORMA
Panemme Annikin...
ILPOTAR
Ja miksi juuri Annikin? Eikö niitä muita ole?
JORMA
Panemme Annikin Karin mieliksi.
EMÄNTÄ
Olisi tainnut Ilpottaren itsensä mieli tehdä.
(JORMA, ILPOTAR ja muut menevät.)
EMÄNTÄ (kiirehtii JOUKON luo)
Se varjeli! Se auttoi! Ei sinulle mitänä tullut ... säästyit, säilyit.
(Jouko aikoo ottaa jotain poveltaan.) Elä ota, anna olla se aina
rinnallasi ... näithän nyt, että tämä auttoi, pyhä ristini. Mikä se on?
Näytä!
JOUKO (vetää esiin poveltansa taikapussin)
Isä menn'yönä antoi. Se auttaa kaikkia vihoja vastaan.
EMÄNTÄ
Mitä siinä on? Ukon taltta?
JOUKO
Se on ilman vihoja vastaan.
EMÄNTÄ
Hiiren pää...
JOUKO
Maahisen vihoja vastaan.
EMÄNTÄ (yhä enenevällä inholla)
Kiisken evä ja hauvin hammas.
JOUKO
Ne on veden vihoja vastaan--ja se on palanen puuta Kontolan kirkon
seinästä papin vihoja vastaan... Otin sen omin päini ... mahdoinpa
älytä vielä käärmeen vihoja vastaan, Reidan käärmeen, lehden sen
taikakirjasta reväistä.
EMÄNTÄ
Voi pakanata, voi syntistä...
JOUKO
Anna pois ... elä!
EMÄNTÄ
Tuoll' on, tulessa palakoot, ett'et itse ijankaikkisessa palaisi!
(heittää lieteen.)
JOUKO (kauhistuen)
Isän antamat, minua varten varatut! Mistä nyt samallaiset saan? Mikä
minua nyt vihoista varjelee?
EMÄNTÄ
Risti varjelee, pyhä risti, pyhän erakon antama, siunattu, pyhitetty
ja pomiloitu! Tämä kaikesta varjelee! Tämän kun kerran korvessa
korottivat, niin siihen ken katsoi, jota oli käärme purrut, sen
paransi--
JOUKO (ihastuen)
Auttaako käärmeenkin vihoissa--Reidankin käärmeen?
EMÄNTÄ
Auttaa kaikkien, kun kerran kontionkin.--Onko se siellä vielä?
JOUKO
Siellä se on, taikamajassa, miehen kallossa ... se on sen sinne
vanginnut ja pani minun häntä vartioimaan ... ja neuvoi taian millä
hänet hallitseisin, vaan (valittaen) en muista enää enkä uskalla
uudelleen kysyä.
EMÄNTÄ
Et taikoja tarvitse, kun on tämä ... et muuta tarvitse.
JOUKO (ikäänkuin ulkoa opituita sanoja kertoen)
»Taika on tiirikka, se avaa ja sulkee, sitoo ja päästää; jolla oven
salaa aukaset ja jolla sen salaa umpilukkoon sulet, vaan jos väärin
teet, et ikinä ulos pääse; se on kuin pyydys pahan haltijan polulle
pantu, loukku tiellä, rauta lumessa jälen alla--omaan jalkaasi tarttuu,
jos et osaa oikein asettaa.»--Minä en milloinkaan osaa, en mitänä
muista, vaikka yöt valvonen ja päivät päätäni punonen ... paha minut
perii! Ei minusta milloinkaan tietäjäksi!
EMÄNTÄ
Jouko, elä hätäile, elä sitä sure ... voi, ei hän meille, ei meille
mitänä mahda.
JOUKO
Sisääni solahtaa jonakin yönä ... unissa on jo uhannut ... sydänalaani
asettuu ... ei lähde millään ... sitä isä toivottaa.
EMÄNTÄ
Menemme sinne metsään ... sinne kuusen alle, pyhän kuvan edessä
rukoilemme pois sinusta rienan.
JOUKO (vavisten)
Jos isä saisi tietää, meidät tappaisi.
EMÄNTÄ
Ei saa tietää ... lähdemme täältä, pakenemme pois...
JOUKO (uteliaasti)
Minnekkä? Papinko luo?
EMÄNTÄ
Ei sinne. Heikko on Kontolan Kiesus, yksi vaivainen kello puupirtin
katolla kalkattaa (hurmautuen omista sanoistaan.) Valamoon lähdemme,
satain pyhimysten saareen, monasteriin merentakaiseen, siellä kivestä
temppelit, korkeat kuin vaarat, kultaa ja hopeaa kiiltävät, siellä
riemuiten kellot kilajaa ja laulu loppumaton helisee; siellä iso Jumala
asuu! Sinä sinne jäät, pyhiä miehiä palvelet, itse kerran pyhäksi
tullaksesi.
JOUKO
Entäs sinä?
EMÄNTÄ
Minä taattoni luo saaresta palaan. Siellä mehevät maat, lehdot
vihannat, aukeat ahot; täällä soita, karuja kankaita ja rotkoisia
vaaroja. Siellä hyväsydämmisiä miehet, naiset naurusuita--täällä
jöröjä, kateita ja äkeämielisiä. Siellä yksin emännöin, täällä vieras
orteni alla komentaa ja hallitsee. Komentakoon! Siintävien selkien yli
sua suurina pyhinä saareen katsomaan soudan, viikon viivyn, neitsyt
Maaria emosen eteen polvistun ... en tarvitse enää metsän piilossa
salaa...
JOUKO
Milloin lähdemme?
EMÄNTÄ
Kun miehet hirven hiihdäntään Lapin saloille lähtevät ja keväinen hanki
lylyn jälettömän kantaa.
JOUKO
Lähdemme...
EMÄNTÄ
Jo tulevat ... siinä ovat ... (pois.)
JOUKO (rientää lieden luo, etsii jotain)
Täss' ovat, eivät palaneetkaan ... olivat tulen vikoja vastaan varatut
... panen yhteen nauhaan...
(On alkanut kuulua laulua ulkoa. Naiset tulevat juhlapuvuissa,
hunnut kasvoilla ja asettuvat kahden puolen ovea.)
KARI (ulkopuolella laulaen)
Tule nyt tästä kuin tuletkin,
Alle kuulun kurkihirren,
Alle kaunihin katoksen,
Tääll' on aitta ammoin tehty,
Hopeaisille jaloille,
Kultasille patsahille.
ANNIKKI (laulaa)
Jopa on kulta kulkemassa,
Hopea vaeltamassa,
Rahan armas astumassa,
Mesiänkö metsä antoi,
Ilveksen salon isäntä,
Koska laulaen tulette,
Hyreksien hiihtelette?
KARI
Sanomiks on saukko saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
Sillä laulaen tulemme,
Hyreksien hiihtelemme,
Eikä saukko ollekkana,
Eikä saukko eikä ilves,
Itse on kuulu kulkemassa,
Salon auvo astumassa,
Mies vanha vaeltamassa,
Verkanuttu vierimässä--
Kun lie suotu vierahamme,
Ovet auki paiskatkaatte!
(Karhu kannetaan sisään korennossa. PANU, VOUTI, JORMA y.m.
tulevat sitä saattaen... Metsämiehillä on valkoset suipot
päähineet, jotka ulottuvat niskan taa ja rinnan yli.)
ANNIKKI
Terve otso tultuasi, Mesikämmen käytyäsi, Näille pestyille pihoille,
Kaunoisille kartanoille!
VOUTI
Hunnut pois tytöiltä!
PANU
Malta, elä vielä!
VOUTI
Tahdon nähdä sen kasvot, joka niin kauniisti laulaa.
PANU
Vuota vähän, kohta saat!
VOUTI
Mitä varten?
PANU
Se on taika semmoinen!
VOUTI (matkien)
Taika semmoinen.
KARI
Minne vienen vierahani
Kulettanen kultaseni?
Tänne tuonenko tupahan,
Vaiko laittanen latohon,
Pannen pahnahuonehesen?
ANNIKKI
Et tupahan, et latohon,
Oma on tehtynä tupanen,
Oma kammari katettu,
Hopeaisista havuista,
Kultasista kaarnasista
Uinaella uupunehen,
Vieriä väsähtänehen.
KARI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.
KAIKKI
Viemme sinne vierahamme,
Saatamme salojen sulhon.
(KARI, JORMA, ANNIKKI y.m. miehet ja naiset menevät laulaen.
Seuraavan kestäessä kuuluu laulu tupaa kiertävän.)
VOUTI
Joko on kyly valmis?
PANU
Jo on sauna siitymässä, jo on olet lauteille levitetty.
VOUTI
Kuka oli se esilaulaja tyttö? Tahdon hänet saunottajakseni.
PANU
Annikinko?
VOUTI
Sen heleä-äänisen, sen sulavaliikkeisen ja solakan ... sen vetreän
vesakon ... tuo tänne hänet.
PANU
Elä häntä, ota joku muu--ota mikä muu tahansa.
VOUTI
En ketänä muuta!
PANU
Et saa Annikkia saunaan.
VOUTI
Enkö saa?
PANU
On tyttö jo toiselle luvattu. On jo lunnaatkin maksettu.
VOUTI
Kenelle on luvattu?
PANU
Karille.
VOUTI
Saa tyytyä tähteihini!
PANU
Ota joku toinen, saathan heitä.
VOUTI
Vai niin, vai näin pysyy Panu puheissaan? »Ottanet kenen tahtonet»--
sanoit ja kättä lyöden lupasit--Olkoot sitten kauppammekin puretut. Et
saa oravan karvaakaan kaupaksi kuninkaalle. Verosi korotan ja vaadin
takaisin anteeksi annetutkin!
PANU
Olet kovin kiivasta miestä. Selvitämme asian tyynesti. En tiennyt sinun
Annikkia tahtovan.
VOUTI
»Ottanet kenen tahtonet»--
PANU
Eikä ole hän yksin omani, on koko heimon oma sodassa saatu. Alkavat
miehet hintaa kysyä.
VOUTI
Mikä on hintansa?
PANU
Ylen on iso, kun ei ole kaupaksi aiottu ... ei saa suuni sanotuksi.
VOUTI
Mikä on hintansa?
PANU
Hintansako--? (keksii) kun kymmeneksi vuodeksi kuninkaan verot
lahjoittanet--kun kuninkaan metsästäjäksi minut miehineni ottanet ja
muita kaikkia mitään myymästä kieltänet--kun luvannet omin apuineni
torjuakseni tältä puolen Rajavaaran kaikki, jotka tänne erän ajoon
tulevat ja kalastamaan ja kaskeamaan tunkeutuvat.
VOUTI
Ylen on hävytön hinta mokomasta.
PANU
En ole häntä tarjotellut. Kun ei kelvanne, ottanet toisen.
VOUTI
Katso, miten papista suoriut.
PANU
Ei ole minulle minkähän tekijätä.
VOUTI
Reita syyttää sinua isänsä taposta. Vaaditaan sinua vangittavaksi ja on
siitä jo kuninkaaseen syyte saatettu. Suoriunet heistä miten voinet. En
pane sormea väliin. Aja orhini esiin!
(Saattue tulee takaisin.)
ANNIKKI
Sinne on saukko saatettuna,
Vietynä Jumalan vilja,
Havuisehen huonehesen,
Katoksehen kaarnesehen,
Nuku siellä salon-sulho,
Metsän oiva oikoellos.
PANU
Hunnut pois! (Naiset paljastavat kasvonsa.) Annikki, tarjoo tuliaiset
voudille! (Tuodaan esiin oluthaarikka, jonka Annikki tarjoo voudille.
Vouti heittää vielä alemma Annikin huntua.)
ANNIKKI
Ka, ota!
VOUTI
Otanhan minä... Odota, elähän mene ... tuoss' on haarikka!--Mikä
olikaan nimesi?
ANNIKKI
Annikki.
VOUTI
Annikki--
PANU (on seurannut edellistä kohtausta)
Kisat käymään! (voudille) Antanet mitä pyysin, niin saanet hänet
ikiomaksesi.
VOUTI
Hänet saunaan toimita!
PANU
En saunaan, en hinnasta mistään!--Malta!--(Puhuu jotain VOUDIN
korvaan.) Niin on paras!--Takkala on suksen keli.--Te nuoret täällä
kisatkaa, me vanhat miehet toiseen tupaan maljoja maistelemaan! Onko
ateria kohta valmis?
ILPOTAR
Valmis on!
PANU (Ilpottarelle)
Vouti ei kylvekään.
VOUTI
Minä viinat tarjoon!
PANU
Vouti viinat tarjoo, Panula puolestaan ruuat ja oluet! Riemu tästä
remahtakoon!
MIEHET
Vouti viinat tarjoo!
(PANU, VOUTI, ILPO y.m. menevät.)
NUORET
Kuka kisakuninkaaksi?
TOISET
Kari kisakuninkaaksi! Uljas metsästäjä!
KARI
Ruvetkoon joku toinen.
JORMA
Ketä tytöt tahtovat?
TYTÖT
Karia mekin! Karia!
KARI
Riviin tytöt! Pojat toiseen! Kukin omansa ottakoon!
(Kari ottaa ANNIKIN.)
ILPOTAR
Orjan otti!
JORMA
Entäpä orjastakin kerran kuningatar koitunee!
EMÄNTÄ
Etkö Joukokin joukkoon yhdy?
JOUKO
En. (Istuu pöydän takana erillään muista.)
KARI
Soitto soimaan, Jorma!
JORMA
Vieläkö vanhan sormet nuorten jalkoja juoksuttamaan. Te laulatte, minä
soitan. (Hyräilee)
Yks on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla.
Kas niin! Ala, Kari!
(Karkelo alkaa.)
KARI
Yks' on ystävä minulla
Tämän ilman kannen alla,
Yksi armas ainokainen
Koko kolmessa kylässä,
Muut ne mustaksi sanovat,
Kekäleeksi kelleävät,
Minun on silmästä simana,
Mesimarja mielestäni,
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.
MUUT (kertovat)
Vaan on vaiva vuottaessa,
Yksin ollessa ikävä.
KARI
Harvoin yhtehen yhymme
Saamme toinen toisihimme,
Vesi on virtanen välissä,
Mieron vihat virtaisemmat,
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.
MUUT
Vihat voitan, virrat kierrän,
Kannan kotihin omani.
ILPOTAR (Annikille ohimennen)
Keiku, mitä keikut--et siinä kauvan keiku.
ANNIKKI
Entäpä kerran keikkuisin minäkin!
KARI
Kun sa istuit, maa iloitsi,
Kun kävit, käki kukahti,
Kussa seisoit, seinä paistoi,
Kussa tanssit, tanhut keikkui,
Tuost' olet tullut, tuosta mennyt,
Tuossa istunut aholla,
Kivi on tullut kirjavaksi,
Paasi on toistansa parempi,
Korpi kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.
JORMA (yhtyy ihastuen kerrontaan, kavahtaa seisoalleen)
Korpi on kuutta kukkeampi,
Lehto viittä lempeämpi.
On ihana kaunisten karkelo!
On suloista laulu ja soitto!
On kuin kalevalaisten kisat edessäni näkisin!--
(PANULLE, joka tulee.) Anna, Panu, anna Karille Annikkinsa, anna nuoret
toisillensa! Kontion peijaiset hänen kaatajansa kihlajaisiksi muutamme!
PANU
Mikä on tämä nyt aika naimakaupan hierontaan.
JORMA
Naimakauppa kaupoista nopehin.
PANU
Vaan ei ajoin kaikin kannattavin.
JORMA
Olisipa ollut alku ihanan tarun, että sinä päivänä, kun Kari Panun
hengen pelasti, Panu hänelle siitä palkkioksi immen ihanan omaksi
antoi. Virren sinusta sepittäisin! Vanhat vihat sopisimme! Minäkin
sinut silloin tietäjäksi tunnustaisin!
ÄÄNIÄ
Anna Annikki Karille!
PANU
Vouti lähtöään laittaa. Puhutaan siitä--hänen mentyään.
JORMA
Lähtöään? Yön selkään?
ILPO (on tullut, viinalekkeri mukanaan)
Kesken syöntinsä nousi.
JOUKO (luukusta ulos katsoen)
Ilpotar jo rekeen peittää ... mitä se? ... rekivaatetta huutaa!
PANU (repäsee ovelta ryijyn)
Vie, Annikki, jouduta!
EMÄNTÄ
Elä sitä, Karittaren Annikille kutomaa!
PANU
Vie kunhan on ... joudu ... riennä!
(ANNIKKI rientää ulos.)
JORMA
Mikä sillä semmoinen hoppu ... ei kylpenytkään?
JOUKO (luukulla)
Vouti tempasi--!
ANNIKKI (ulkoa)
Auttakaa! Auttakaa!--Kari! Kari!
JOUKO
Vouti vei Annikin, rekeensä reutoi!
KARI (hyökkää ovelle. Se ei aukea. Syöksee luukulle ja siitä taas
ovelle ja lennättää sen selälleen.)
LUUKULLA OLIJAT
Ei saavuta Kari!--Jo sai reen perästä kiinni!--Nahka repesi käteen!--Jo
on jäällä vouti--täyttä laukkaa!
NAISET
Annikin vei!--Naisen ryösti! Missä miehet?
PANU
Miehet voudin viinoja särpää! Pitää kokko minkä kynsiinsä sai!
JORMA
Möitkö tytön, Panu?
KARI (syöksee sisään)
Hevosesi anna, Panu, en häntä muuten saavuta!
PANU
Hiihdä--olethan hyvä suksimies--ken karhun saavutti, saavuttanee
hevosenkin.
KARI
Et anna?--Sinunko olikin työtäsi tämä? (karkaa Panun kimppuun, vetää
karhukirveen huotrastaan, vaan ennenkun ehtii iskeä, putoo hänen
päähänsä Panun nyrkki ja Kari luuhahtaa lattialle).
PANU
Pysykää loitolla minusta!
JORMA
Henkesi pelastajaa löit!--Tuhoksesi tulkoon!--
Kari, odota minua!
(KARI nilkuttaa ulos. JORMA menee mukana.)
EMÄNTÄ (huojutellen ruumistaan)
Annoit Annikin hyvänimisen, annoit ainoan iloni.
KARITAR
Voi poikaani!--Voi miniätäni toivottua!
PANU (rivosti)
Ja mikä hätänä? Ei vouti ijäksensä vienyt! Takaisin tuopi, vähän vaan
lainana pitää.
NAISET
Voi kelvotonta mitä puhuu!
PANU
Eikö ole lämmin ollaksensa, omalla morsiusryijyllä maatessansa!
NAISET
Voi häpeämätöntä pilkan tekijätä.
PANU
Pois täältä, akat, ulos ulisemaan! (ajaa ulos heidät). Häitä juomaan,
miehet! Häitä kuninkaan pojan, joka köyhää kosihin tuli! Vieläkö siellä
on viinaa lekkerissä?
(Miehiä on tullut toisesta tuvasta.)
ILPO
Viel' on viinaa?
MIEHET
Vielä on viinaa, makeata viinaa!
PANU
Kuulkaa, miehet...
ILPO
Kuulkaa, miehet, mitä Panu puhuu!
MIEHET
Kuullaan, kuullaan...
PANU
Ei nyt tästä päivin puute panulaisia paina. Me ollaan kuninkaan
metsästäjiä!
MIEHET
Kuninkaan metsästäjiä?
PANU
Suoraan kuninkaalle myymme me eikä kukaan muu. Kymmeneksi vuodeksi on
Panun heimo veroista vapaa! Oman keihään kärellä käännytämme kaikki,
jotka tänne kaskeamaan ja kalastamaan tunkevat. Ei pane estettä vouti!
Se oli hinta orjattaren! Oliko kauppa kehnosti solmittu?
ILPO
Voi tekoja tietäjän!
PANU
Ei nyt papista pelkoa, jos ei hänestä hyvin ennenkään! On verivihoin
voudin kanssa. Uhanneen kuului tullaksensa, ei uskalla! Ei ketänä
kanssansa saa.
ILPO
Siin' on mies!
PANU
Täss' on mies, jonka tekoja vielä taruissa mainitaan ja lauluissa
lauletaan! Reidan lappalaisen kukistin ja kaikki tietonsa anastin.--
ILPO
Onko ne jo sinulla? Saitko ne? Milloin sait?
KARI
Tyttärellänsä iki-onnet heimolleni ostin!
MIEHET
Hih Panulle!
PANU
Kirkon kirosin, panin papin pataluhaksi! Jos minä teidät oman onnenne
nojaan heitin, Ruotsin orjia kohta olitte, Kiesuksen kumartajia!--
Jouko, semmoinen on sinulla isä--maista viinaa eläkä noljota, että mies
sinustakin kerran tulisi, tietäjä isäsi veronen; hyvä, jos suurempikin
vielä: että osaisit loveen langeta, tulevia tiedustella... Vaan vielä
keinot siihenkin keksitään, Reidan henki on hallussamme ... kun ei vaan
sen oma poika ... ei se...--Ette nähneet, miten Kari kaatui?
MIEHET
Nähtiin.
PANU
Vaipui kuin vaate kokoon! Kuka on voimakkaampi: sekö, joka karhun
kaatoi, vaiko se, joka karhun kaatajan? (Miehet hohottavat.) Se Jorman
kanssa minulle aina hammasta hioo. Vaan sen minä sanon, että ennen
Väinämöstä ja seposta Ilmarisesta loppuu tarujen tieto kuin Panusta
tietäjästä ja kaikkein tarujen taitajasta, kaikkein haltijain
haltijasta! Ja vielä senkin karsikkoon tuleva kansa kerran uhrinsa
kantaa!--tuokaa miehet! (JORMA tulee.) Juo sinäkin, Jorma! Kevennä
mielesi kaiveet! Nyt on ilon päivä!
JORMA (sysää haarikan luotaan)
Voi surkeutta! Voi kauhun päivää!
PANU
Mikä hätänä?
JORMA
Voi surkeutta!--Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan--siinä naisen
jälet lumessa--raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut--oli kaatunut
ja aina noussut--jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt.
NAISIA (joita on tullut Jorman jälessä)
Koskeen syössyt!
JORMA
Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa
... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru.
ILPO
Liekö ollut Annikki?
JORMA
Kenen lienee tämä punanen päähinenauha? Katajaan oli tarttunut, siitä
löysin.
EMÄNTÄ
Annikin on otsanauha--
PANU
Välipä orjattarella! Reidan sikiöllä!
JORMA
Ei ole orja enää Annikki. Vapaa on vainaja. Eivät ole henget
hallituksesi alaiset; eivät ole milloinkaan olleet.--Kosken kivissä
hento ruumis kolajaa, ei raukka haudan rauhaa löydä.
MUUAN MIES
Ei ollut hyvä teko tämä Panulta.
EMÄNTÄ
Voi ainoiseni Annikkini, lempilapseni, tytär tuiretuinen, onneton
sinuas;--hoidin, huolehdin äiditöntä, vaalin, varjella koetin;--veden
alle valvattini, kosken kuohuihin kultaseni, silmäteräni suosittuni;--
voi omani, voi iloni, sinua ikäni itken, elinikäni suren, huolin
hoilaelen.
KARITAR
Voi toivottuni, tyttäreni, voi lapseni laatuiseni, voi miniäni
mielitiettyni,--toivoin liekun liikuttajaksi, kehtoisen keinuttajaksi,
iloksi öitteni yksinäisten,--sinne katosit kaunoiseni, kainoiseni,
suistuit surujen suuriin suvantoihin, et tule takaisin ilmoisna ikänä
ilmoille näille ihaloille, kovin kurjille kujille, et pihoillemme
pahaisille, armas Annikki omani (menevät itkien. JORMA on heitä
kanteleella säestänyt.)
(Äänettömyys.)
MIEHET
Voi, voi, ei olisi pitänyt.
ILPO
Kun ei vaan alkaisi kummitella haudaton henki. Uhrataksesi pitäisi,
Panu, kotihaltija lepyttääksesi, että tuon tulemasta estäisi.
MIEHET
Uhraa, Panu, lepytä, anna pitoherkuista parasta.
PANU
Mitä mä sille suun tukkeeksi! Jouko, tule tänne! Pane ovi kiini, ett'ei
kuulu akkain ulina!--Vie uhri kuolleen muistoksi saunakuusen juureen
haltijalle.
JOUKO
Mitä ma vien?
PANU (etsien)
Vie ... vie... Tuoss' on, kaada kaikki, valele, että kerran saa
tarpeensa--viinaa se on!
JOUKO
Viinaa!
PANU
Ka, viinaa, voudin viinaa! Vouti kun tuhosi tytön, niin on sen tavara
lepytysuhriksikin omansa. Vie koko lekkeri!
PANU
Vaan jos--? Mitä siinä vapiset? Tee sinä niinkuin minä käsken! Opi
kerrankin tietäjän toimia tekemään! Annetaan äijälle viinaa, ei ole
eläissään viinaa saanut, maitoa on kaiken ikänsä juonut--akkain elätti
... jospa nyt vanha mies saisi kerran vähän karvaampaakin!
JOKU MIES
Elä häpäse kotihaltijaa--ei hyvä peri.
ILPO
Jos ottaa pilkaksi ja suuttuu?
PANU
Aina minä yhden pikkuhaltijan ... on niitä isompiakin!
ILPO
Vaan jos humaltuu ja yltyy tuhojaan tekemään, hyvä haltija?
PANU
Olisi soma kerran nähdä humalaisenkin haltijan tekoja. Olisi soma
nähdä, saisiko tuon taialla taltutetuksi?--Sinun pitää oppia uhraamaan,
Jouko! Elä pelkää!--Annetaan äijälle viinaa!
MIEHET
Annetaan äijälle viinaa!
(JOUKO menee.)
JORMA (itsekseen)
Pyhän haltijan karsikkokuusi häväistään, jonka alle ensimmäiset Panut
majansa rakensivat, jonka juurella esi-isät lepäävät, jota on satoja
vuosia vaalittu ja hoidettu ja hyvitetty ... jossa haltija milloin
käkenä kukkuu, milloin peippona pesii, milloin oravana kurakehtelee,
milloin myyränä juuria kaivaa.
PANU
Minulla on paremmat haltijat! Pyhemmät puut!
JORMA (yhtäkkiä kimmastuen, ääni väristen)
Paremmat haltijat! On sinulla epähaltijat! Omat tekemäsi ja omat
näköisesi! Puujumalat, Lapista lainatut, variksen pelätit, uhreille
ahnaat, veroille persot, koko heimon köyhdyttäjät. Ei Väinö semmoisia,
ei Väinö puujumalia--
PANU (pilkallisesti)
Väinö, Väinö--
1:N MIES
Totta on, mitä Jorma sanoo!
2:N MIES
Loruja Jorman puheet!
(JOUKO tulee.)
PANU
No, mitä sanoi? Pitikö hyvänään? Joiko viinaa Jorman jumala?
(Toiset nauraa, toiset panee vastaan.)
JOUKO
Tohisi ja kohisi ... ritisi ja rusahteli ... minä kaukaa ... minä
viskasin...
ILPOTAR (syöksyy sisään)
Panu! Panu! Sinne tuli mies meille--suksilla hiihtäen--mustissa
vaatteissa--sanoi olevansa Kontolan pappi!
PANU (hypähtäen)
Kontolan pappi?--Yksinkö tuli?
ILPOTAR
Oli toinenkin pieni mies mukanaan. Reita sanoi olevansa--Reita
Reidanpoika.
PANU
Reita!
JORMA
Annikin veli.
PANU
Elä päästä häntä sisään!
ILPOTAR
Tuli jo. Ei lupaa kysynyt. Sanoi kansaa kastamaan tulleensa ja huomenna
Panulassa saarnaavansa.
JORMA
Siinä se nyt on!
PANU
Mikä on?
ILPO
Minä tapan hänet, jos sallit!
ILPOTAR (kunnioituksen ja ihmettelyn ilme äänessään)
Se on niin pitkä, että kun oikasihe, niin lakki lakea hipoi.