Vanha ränstynyt tupa Panulassa. Orsilla on työkaluja, reen
jalas puita, tekeillä oleva poronpulkka, suksipuita y.m.
Vanha kiuvasuuni. Perällä ovi etehiseen. Samassa seinässä on
luukku ja on sen ja oven välistä pari hirttä pois lahonut, niin
että voi nähdä etehisen ja sen perällä olevan toisen tuvan oven.
Toisesta tuvasta kuuluu MARTINUS OLAIN saarnaava ääni. Väkeä
liikkuu etehisessä ja tunkeilee takimmaisen tuvan oven edessä,
joka avautuu ja sulkeutuu.
(EMÄNTÄ, JOUKO, HELENA ja VAIMOJA.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI
--hän on suuri ja voimakas Jumala--ei niinkuin teidän haltijanne--
pahoja henkiä ja perkeleen sikiöitä--antaa teille parhaan, mitä--antaa
iankaikkisen elämän--
1:N VAIMO
Kuule, mitä sanoo!--Menisikö tuota kuulemaan?
2:N VAIMO
Onhan siellä jo muitakin--tupa täynnä--tule pois.
1:N VAIMO
En minä...
2:N VAIMO
Nyt tuon omin korvin kuulisi.
(Toinen ryhmä vaimoja tulee perältä.)
3:s VAIMO
On sillä Jumala, jos lie semmoinen kuin sanoo.
4:S VAIMO
Kun lupaa iankaikkisen elämän, niin ett'et kuole vaikka henkesikin
heität--niin sanoi.
2:N VAIMO
Kuule taas, mitä sanoo!
5:S VAIMO
Ottaa luokseen se Jumala--taivahisin!
3:S VAIMO
Etkä muuta tarvitse kuin että olet niinkuin se neuvoo--lupasi kädestä
pitäen neuvoa.
4:S VAIMO
Ollappa omat haltijat semmoiset!
5:S VAIMO
Vaan jopa oli virtensä kaunis.
3:S VAIMO
Kun pääsisi jostain lähempää kuulemaan.--Kun saisi itsensä nähdä...
EMÄNTÄ
Menkää ulos, kiertäkää karsinaluukun alle, sieltä sen kuulette ja
näette.
3:S, 4:S JA 5:S VAIMO
Onko se auki ... sinne menemme! (Menevät.)
1:N JA 2:N VAIMO
Mennään mekin! (Menevät.)
EMÄNTÄ
Jo ovat houkkoja... Eivät ole nämä Ruotsin papin menot minusta niin
mitäkään--ei messua, ei pyhää savua. Toista oli, Jouko, kun Valamon
pyhät miehet pogostahan tulivat.
HELUNA
Elkäähän, emäntä, kun kielsi ketään orjanaan pitämästä--kuta huonompi
olen, sitä parempana sen taatto taivahinen minua pitää,--kuta kurjempi
ja kunnottomampi, sitä rakkaampi olen.
EMÄNTÄ
Vai niin?
HELUNA
Sanoi pahat henget maanalaiseen vankeuteen heittäneensä ja sinne
sitoneensa; ja tappaneensa sen käärmeen jota saatanaksi sanotaan.
JOUKO
Käärmeen tappaneensa--?
EMÄNTÄ
Mitä isäsi teki taikamajalla menn' yönä?
JOUKO
Reidan henkeä minuun taas manasi...
EMÄNTÄ
Sen käärmettä sinuun manasi?
JOUKO
Minuun.
EMÄNTÄ
Tapa se käärme, ennenkun--
JOUKO
En minä uskalla...
EMÄNTÄ
Minä tapan!
JOUKO
Elä tapa ... elä...
EMÄNTÄ
Minä tapan ... tapan jo tänä päivänä!
HELUNA
Kun on kaikki pahat haltijat sitonut, niin on senkin sitonut. Eivät ne
nyt enää mitkään kenellekään mitään mahda!
EMÄNTÄ
Ollappa totta, mitä sanoi.
HELUNA
Totta se on ... se sanoi sen. Omasta suustaan kuulin. Vaan ei muuten
osaa auttaa, jos et hänelle lupaudu, kasteelle käy. Minä kastatan,
menen illalla Ilpolaan, sinne kutsui.
JOUKO
Minäkin menen!
EMÄNTÄ
Elä sinä sinne mene ... elä sinä sen kastettavaksi. Etkö muista, mitä
puhuttiin?
HELUNA
Lähden häntä taas kuulemaan--ei täältä kuule--tulkaa emäntäkin.
(HELUNA ja EMÄNTÄ menevät.)
JOUKO
Isä ruokkimaan käskee--äiti tappamaan--(tekee epäröiviä liikkeitä,
menee.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI
--ei häntä uhreilla lumota--eikä lahjoilla--eikä loihduilla--eikä
taioilla--hän on taivaan ja maan herra--hallitsee ja vallitsee--»Minä
olen Herra sinun Jumalasi--»
ILPOTAR (tulee toisten naisten kanssa)
Jo se minulle sen kaiken eilen haastoi. Kylyyn vein ja vastat haudoin.
1:N VAIMO
Et pelännyt kylyn pilaantuvan, Ruotsin rienan tarttuvan?
ILPOTAR
Oli varaukset.
2:N VAIMO
On ne Ilpottarella varaukset.
1:N VAIMO
Sinä aina kaikki kylvettää saat, voudit, Panut, papit. Halasiko?
ILPOTAR
Ei halannut; ei tämä--... Vaan tenho siinä on ilmankin, mikä lienee;
kun käteeni tarttui, niin polvet nivelistä pehmitti ja rinnan aluksen
riudutti.
1:N VAIMO
Sitä on niin kumma kuunnella ... ei tahdo saada henkeä vedetyksi ... on
niinkuin siihen paikkaansa painaisi.
2:N VAIMO
Minua ikäänkuin nostaa ... luokseen nostaa.
ILPOTAR
Niin, niinkun sitten tupaan tultiin, niin siellä kaiken tietonsa
haastoi. Panu neuvoi, miten udella, käski salaisia sanojaan väijyä--
vaan niitä en saanut, ei sanonut itsellään niitä olevan. Vaan kyllä ne
on sillä suojelijat sanansa. Ei olisi muuten uskaltanut yksin tulla,
Reidan poika vaan turvanaan. »Etkö pelkää sutten syövän?» kysyin. Ei
sanonut Panua pelkäävänsä. Sanoi olevan itsellään semmoisen haltijan,
joka oli kerran pelastanut miehen, minkä olivat petojen pesään
heittäneet; niin kun lankesi polvilleen ja veisasi virren ja kätensä
ristiin pani, niin niitä tulivat nuolemaan.
1:N VAIMO
Käsiä nuolemaan, olipa se taika--vai kädet ristiin ... mitenkä?
näyttikö?
ILPOTAR
Näytti--näin, ei kuin näin, näin se oli.
2:N VAIMO
Ei pidä näyttääksesi sitä Panulle ... tempun tietää, saa tuhotuksi.
ILPOTAR
En näytä ... en olisi salaisia sanojaankaan sanonut. Olisin pitänyt
omina tietoinani. Ei siihen Panun taiat tepsi; sentähden se sitä
pelkää, yhtä miestä, kaiken kansan lumoavan luulee.
1:N VAIMO
Vai pelkää Panu?
2:N VAIMO (kuiskaa)
Minä häntä en surisi, jos pappi Panun voittaisikin.
3:S VAIMO (samoin)
No, en totta minäkään--ei Panun tiedot tämän tietojen veroiset.
2:N VAIMO
Panun tiedot--pyh!
ILPOTAR
Sen Jumalalla on ollut poika, joka on ilmo-ihmisenä maan päällä
vaeltanut ... vaan olivat ottaneet sen kiinni pahat ihmiset ja
naulinneet ristin puuhun ja siihen tappaneet Ristin-Kiesuksen.
1:N VAIMO
Tapettuko se onkin--Ristin-Kiesus?
ILPOTAR
Eikä--vaan tuo olikin noussut kuolleista ja mennyt takaisin taattonsa
luo taivaaseen.
2:N VAIMO
Vai kuolleista noussut? Semmoisia sinulle haastaa, ihmeitä kaikkia ...
mahdoinpa saada olla minäkin kuulemassa!
ILPOTAR
Tulkaa meille--siellä häntä haastattelemme--sinne täältä palaa! Ei
olisi tänne tullutkaan, jos oli isompi tupamme.
(Menevät.)
MARTINUS OLAIN ÄÄNI
--tulkaa siis hänen luoksensa--tulkaa hänen huoneeseensa--en tahdo
teitä väkivallalla pakottaa--en lain miekka kädessä--rauhan tuoksuva
tuomen oksa--Jeesuksen Kristuksen nimeen--
(MIEHIÄ tulee.)
1:N MIES
On maailma tietäjiä täynnä tähän aikaan. Olen nähnyt heitä jo kolmet
neljät erilaiset eläessäni. Itsekukin omia haltijoitaan kehuu.
Reitavainajan aikana oli se loveen lankeileminen ja tulevien
tiedusteleminen sitä ylintä tietoa; Jorma alinomaa sitä Väinöään
vatvoo, Panu taikoo ja temppujaan tekee eikä muu kelpaa; tällä papilla
on Ristin-Kiesus--mikä sitten lienee se. Yhden haltija maassa mataa,
toisen puussa piilee, kolmannen jossain taivaitten takana. Yksi kuvat
pystyttää, toinen ne maahan kaataa--kaikki omiaan tyrkyttää, mene
tiedä, mikä heistä paras.
2:N MIES
Ei kysy uhreja tämä tietäjä--ei vaadi vuotuisia veroja--tulee omillaan
toimeen.
3:S MIES
Helppo tuntuisi olevan hyvittää sen haltija--
1:N MIES
Panu täällä yhä maksuja ylentää, aina uusia uhreja vaatii.
3:S MIES
Eikä kuitenkaan enene riista metsissä, ei viljan saanti vesissä parane.
1:N MIES
Vaan koommin kuin vähenee.
2:N MIES
Mahtaisiko olla tästä Kiesuksesta metsämiehen haltijaksi? Osaisiko
eräonnen antaa?
1:N MIES
On Kontolaisille onni ollakseen--hyvin hyötyvät, ylen ävertyvät.
3:S MIES (mietittyään)
Koettanut tuon tietäisi.
1:N MIES (mietittyään)
Ettäkö jos antaisi vettä päähänsä valella?
3:S MIES
Pois pudistaisi, jos ei hänestä apua. (Näkevät Panun tulevan.) Vaan
salaa Panulta! Lähdemme, jo tuo kuultiin--ei ole uusista usoista,
vierahista valtijaista.
(Menevät.)
(PANU näkyy seinän aukossa tulevan ja pysähtyvän kuuntelemaan.
On epäröivän näköinen. ILPO tulee tuvasta, mieli kuohuksissa.)
ILPO
Yhä se siellä puhuu, hörössä korvin kuuntelevat!
PANU
Niin, akat--
ILPO
Miehet myös--loittonevat, aikovat lähteä--eivät malta--taas takaisin
palaavat.
PANU
Mitä sanoo?
ILPO
Sanoin suloisin lumota koettaa, virsin viehkehin viehättelee.
Reidanpoika veisua kanteleella säestää. Sai jo herkkäverisimmät
säveliinsä yhtymään. On Panun tietäjän omassa tuvassa ristinvirsi
veisattu. Haltija oman kattosi alla elämöi, sinä täällä takapihoilla
piilet. Siinä ollaan! On minulle kuin unen näköä tämä! En uskonut, jos
joku eilen sanoi. Ei olisi pitänyt päästääksesi puhumaan.--Vai onko
sinulla siinä mikä taika?
PANU
Jos estin tulemasta, alkoi Jorma miehineen hokea: ei uskaltanut Panu,
pelkäsi tietojaan; nyt sanovat: ei pelännyt Panu tietojaan, on
itsellään paremmat.
ILPO
On paremmat, onpa tietenkin. Vaan pois olisi ovelta käännytettävä
ollut! Mahdoit antaa minun--
PANU
En arvannut kenenkään häntä kuulemaan käyvän.
ILPO
Ja tupa väkeä tulvillaan!
PANU
Kysyin arpaa: horisi haltija, ei mitänä neuvoa osannut.--Eikä saanut
Ilpotarkaan sanojaan.
ILPO
Ei siihen sanoja tarvis.
PANU
On hänellä se Reidan poikakin turvanaan. Olla minulla nyt isänsä taiat!
ILPO
Et siihen taikoja tarvitse. Olet kuin lumoissa, Panu. Ei liene saanut
sinuakin silmätyksi.
PANU
Silmätyksi?
ILPO
Sen on voima silmissään--ja sanainsa soinnussa.
PANU
Niissäkö--?
ILPO
Mahdoit antaa minun menn'yönä.--Vaan kun vielä sallinet--vaikka oma
henkeni menköön!
PANU
Koko Kontola siitä kimppuumme kävisi, sota syttyisi.
(Kuuluu veisuuta.)
ILPO
Sota siitä syntyy sittenkin! Yksin nyt tuli, tulee toiste miehineen!
Eivät nyt uskaltaneet, vielä Panua pelkäsivät. Näkevät, että tulee ja
menee pahin vihamiehesi eikä naarmua nahkaansa saa ... rauhan kello nyt
Kiesuksen kaulassa kalkattaa, sodan torvea huomenna toitottaa. Niin
kävi Kontolassa, niin käy täällä. Tuopi erämiehet, kaskimiehet,
kalamiehet kutupaikoille, tunkevat meidät täältä niinkuin muinoin
tunkivat taattomme sieltä. On tapettava valloittaja, ennenkun valtaan
pääsee, on uuden uskon tuoja aina tuhottava--
PANU
On tuhottava,--vaan niin, ett'ei kukaan kuule eikä kukaan näe...
ILPO
Niinkuin Reita vainaja?
PANU
Juuri niin.
ILPO
Nyt jo miehetkin virteen yhtyy! (kuuluu taas papin puhetta)--
Kastettavaksi kutsuu!--Ilpolaan!--meidän pirttiin!
PANU
Elä päästä häntä sinne!--Salpaa ovet sisältä!--Vie sana toisiinkin
taloihin!--Taipaleelle hänet yön selkään ajamme--
ILPO
Entäs sitten?
PANU
Eksyy--hankiin hukkuu--
ILPO
No niin, nyt on ennallaan--jo loi Panu lumonsa!
PANU
Joudu--riennä! (ILPO menee.)
MARTINUS OLAI, matkatamineissa, papin kauhtana ja kaulus harmaan
sarkatakin päällä, poronnahkakengät jalassa, esiintyy varmasti,
melkein käskevästi. REITA, kannel kainalossa. JORMA, EMÄNTÄ,
JOUKO, ILPOTAR, HELUNA y.m. kansaa, joista osa tulee sisään,
osa jää porstuaan.
OLAI
Et tullut minua kuulemaan, Panu.
PANU (istuu syrjin)
Tiesin loruiksi luotehesi. Nyt sen muutkin tietävät.
OLAI
Jos tulit minua kuulemaan etkä puheitani piillyt, niin sait tietää,
mitä heimollesi haastoin. Selitin heille, mikä on ero heidän
haltijainsa ja minun Jumalani välillä. Eivät ole tähän saakka ainoasta
oikeasta Jumalasta mitään tienneet. Nyt hänet jo tuntevat ja pian
omaksensa ottavat.
PANU
Ei heistä kukaan sinun jumalaasi omista. Ovat omamme paremmat. Ei
Panujen heimo ikänä Ruotsin Kiesusta kumarra. Turhaan täällä suutasi
soitit. Mennet rauhassa kotiisi, kun kohta menet.
OLAI
Menen, kun olen tehtäväni täyttänyt, heimosi kastanut ja pyhän kirkon
yhteyteen ottanut. Vasta sitten menen,--kohta taas takaisin tullakseni.
On käsky kuninkaalta rakentaakseni kirkko Korpivaaraan.
PANU
Kirkko?
OLAI
Paikan jo eilen tullessamme Reidan kanssa katsoimme. Suven tullen
saavun tänne sen perustusta panemaan. On tasanen kenttä koivujen
keskessä niemen nenässä, jonka käritse tie Kontolaan kulkee.
PANU
Uhrilehdon niemessä?
OLAI
Siihen sen rakennamme ja hirret vaaran rinteestä vierestä kaadamme.
PANU
Pyhän uhrivaaran!--Mennet täältä, ennenkun sinut koirillani kylästä
ajatan!
OLAI
En sinulta tulolupaa kysynyt, enkä myöskään poiskäskyäsi kuule.--Käykää
kanssani kaikki, jotka haluatte lisää kuulla! Odotan teitä Ilpolassa.--
Reita, kanna kirjani!--Panu, kun hyvällä taipunet, ei sotaa syty,--jos
vihaan nouset, tiedä, ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna.--Seuratkaa
minua! Käykää kanssani kaikki, jotka tahdotte kasteen omistaa. (Menee.)
(Väki ei tiedä, mitä tehdä, osa jää seisomaan, toiset tekevät
liikkeitä lähteäksensä.)
PANU (ivaten)
Seuratkaa häntä! No, miks'ette mene! Sodan nostaa, koko heimon vankina
Kontolaan vie--yksi ainoa mies! Juoskaa jälessään, ennenkun jättää!
Ottakaa kirveenne miehet, rientäkää hakkaamaan ikihongat pyhän
uhrivaaran rinteeltä! Kaatakaa kaskeksi pyhä lehto! Mitä seisotte?
Suuttuu teihin uusi tietäjänne!
MIEHET
Emmehän me ... emmehän me muuta kuin...
PANU (kuohahtaa)
Ettehän te! Ettehän te muuta kuin päiväkauden paljain päin hänen
edessään seisotte!
1:N MIES
Hattu oli mulla päässäni!
2:N MIES
En avopäin seisonut.
3:S MIES
Saanneehan tuota kuunnella.
PANU
Annatte loihtujansa ladella ja omia haltijoitanne häväistä! Ja akat
kilvan virsiänsä vetelevät!
NAISET
Emmehän me vaan kun se niin ... kun sanat suuhun pani ja kannel säveltä
säesti.
PANU
En häneen kädelläni koskea tahtonut, menköön kylästä niinkuin tuli.
Mutta tietäkää se, että ken hänet enää luoksensa laskenee, ken hänelle
ovensa avannee, tai häntä ruualla, juomalla, töillä tai neuvoilla
avustanee--
1:N MIES
On oikeassa Panu--ei ole häntä suosittava kenenkään. (Menee.)
2:N MIES
En kai minä ... (menee.)
3:S MIES
Saa kai minun oveani kolkuttaa--vaikka kynnykseni eteen paleltukoon ja
kuolkoon, en salpaa nosta. (Menee.)
JORMA
Et kai häntä tuon pyryn selkään--yötä vasten.
ILPOTAR (ja jotkut muut)
Nouseeko pyry?--Mistä se nyt?--Äsken taivas vielä kirkkaana kajotti.
JORMA (luukkua raottaen)
Niin sakeana tupruaa, ettei pihan yli näe.
PANU (näkyy että hän keksii sen)
Nousee mikä nostettu on! (Menee.)
1:N NAINEN
On pyry Panun nostama.
2:N NAINEN
On ilma tietäjän tekemä.
3:S NAINEN
Ei pidä Panua suututtaa. (Menevät.)
JORMA
Ei heitä hyvä peri. (Menee.)
ILPOTAR
Oli tyhjä konttinsa--nälkään nääntyvät. (Menee.)
(EMÄNTÄ ja JOUKO ovat jääneet.)
EMÄNTÄ
Jouko, ota tämä mytty... Panulla on paha mielessä, aikoo tappaa nälällä
ja vilulla erämaahan ... en soisi Reidan pojan ... hae käsiisi, hiihdä,
kunnes saavutat, anna tämä...
JOUKO
Onko pyry isän nostama?
EMÄNTÄ
Olipa kenen tahansa ... joudu, ennenkun jälki peittyy!
JOUKO
Vaan jos isä--(menee.)
JORMA (tulee)
Ei heitä hyvä peri ... eksyvät tuiskuun... Ei eteensä näe.
EMÄNTÄ
Ehkä jossain suojaa saavat... Mitä sanoo Jorma, olitteko kuuntelemassa?
JORMA
Kaikki kuulin. On totta toinen puoli, toinen touhua. Sanalla Väinökin
vihat voitti, sanaan tämäkin turvaa. Ei pahaan neuvo, kun neuvoo hyvään
ja rakkauteen. Niin tuntui tekevän. Sitä täällä tarvittaisiin, kun
tapetaan, raiskataan... Vaan miksi vaatii sitä varten hyvät haltijat
hylkäämään? Ei se heidän syynsä. Miksi tahtoo kirkkonsa uhriniemeen
rakentaa ja miksi puut hyvältä vuorelta kaataa? Eikö paikkaa muualla,
eikö muualla puita? Eikö mahdu rinnan elämään hyvät haltijat yhden
niinkuin toisenkin? Väinön tiedän, Tapion tunnen, heitä hyvittelen,
heille uhrini kannan ja Väinön viisauden askeleitani johtaa annan. Ei
ole minulle hänen Kiesuksestaan, mutta paremmaksi hänetkin arvaan kuin
Panun puujumalan, jonka kuvatoksen pyhälle vuorelle pystytti. Siitä on
tullut kaikki kurjuus ja kaikki Karjalan pahat, siitä viljan vähyys,
siitä kalan kaipuu. Olisin nuorempi, mielet kääntäisin, miehet
nostaisin, kuvatokset kaataisin, vanhat haltijat arvoonsa ylentäisin.
Ei olisi silloin pelkoa Ruotsin jumalasta, ei Ristin Kiesus mitään
mahtaisi. Nyt tulee--saattepa nähdä--omakseen ottaa. Vaan virtensä oli
kaunis.
EMÄNTÄ (joka ei ole kuunnellut JORMAN puhetta, vaan levotonna ja
hajamielisenä milloin ovea milloin luukkua raottanut)
Kuulisitpa, taatto, kerran Valamolaisten veisuun, kuulisitpa monasterin
kellojen helinän...