Uudelleen nousivat kaikki, ja taas astuivat tuomarit sisälle samassa
järjestyksessä ja istuutuivat; sitte johdettiin vangit sisälle.
"Olkaa tarkkaavainen!" kuiskasi Sizov, "yleinen syyttäjä aikoo puhua."
Äiti kurotti kaulaansa ja venytti koko ruumistaan. Taas antautui hän
odottamaan jotakin hirmuista.
Seisten sivuttaisin tuomareihin, nojaten kyynäspäätänsä pöytään,
huokasi yleinen syyttäjä, ja heilauttaen jyrkästi oikeata kättänsä,
alkoi puhua.
Äiti katsahti tuomareihin. Eipä saattanut sanoa että he juuri
kuuntelivat hänen puhettansa. Joskus joku heistä vähän kohotti
kylkeänsä, mutta tämmöinen laiska liike ei kyennyt herättämään
heidän uneliaita sielujansa. Vanhin tuomari ei katsonut minnekään
päin; hän pysyi uskollisesti jäykässä asennossaan, ja harmaat pilkut
silmälasiensa takaa näyttivät joskus katoavan kokonaan. Äiti huomasi
hänen täydellisen välinpitämättömyytensä, tämän erimielisyyden ilman
ilkeyttä, ja hän kysyi itseltänsä hämillään: "Aikovatko he tuomita?"
Yleisen syyttäjän puhe sujahti huomaamatta korvien ohitse. Hän
otti muutamia nopeita, lyhyitä askelia, kumarsi tuomareille ja
istui alas hieroen käsiään. Aatelinen marsalkka nyökäytti päätänsä
hänelle, pyörittäen silmiänsä; pormestari ojensi hänelle kätensä, ja
kylänvanhin hymyili.
"Nyt", virkkoi vanhin tuomari, vetäen paperin kasvojensa eteen,
"astukoot syyttäjien lakimiehet, Fedosejev, Markov ja Zagarov,
esille."
Lakimies, jonka äiti oli nähnyt Nikolain luona, nousi ylös. Kasvonsa
olivat leveät ja hyväluontoiset, ja hänen pienet silmänsä hymyilivät
säteilevästi. Hän puhui kiirehtimättä, miettivästi ja selvästi:
"Elävä, voimakas mies, jonka rinnassa asuu tunteellinen, rehellinen
sydän, ei saata olla kapinoimatta kaikin voimin tätä elämää vastaan,
joka on niin täynnä kouraan tuntuvaa halveksimista, mädännäisyyttä,
ja on niin peräti vaipunut voimattomuuteen. Nämä päivänselvät
vastakkaisuudet eivät voi estää rehellisiä ihmisiä näkemästä --"
Viheriänaamainen tuomari kumartui presidentin puoleen ja kuiskasi
jotain hänen korvaansa, joka jälkeen vanhus virkkoi kuivasti:
"Pyydän, olkaa varovaisempi!"
Äiti katsahti heihin, ja hän huomasi toden totta vähäistä
levottomuutta kaikkien tuomarien torkkuvissa kasvoissa. Toinen
puolustaja puhui nyt, pieni lakimies, jolla oli terävät, kalpeat ja
ivalliset kasvot. Hän puhui hyvin kunnioitettavasti:
"Kaikella kunnioituksella otan itselleni oikeuden vetää
oikeusistuimen huomion siihen tapaan, jolla kunnianarvoinen
päällekantaja, suojelusosaston puolesta, jota yleisellä nimellä
kutsutaan sissiseuraksi --"
Viheriänaamainen tuomari alkoi taas kuiskata jotakin presidentille.
Päällekantaja hypähti ylös. Lakimies jatkoi muuttamatta ääntään:
"Sissi Gyman kertoo meille todistajasta: 'Minä peloitin häntä.'
Yleinen syyttäjä myös, kuten oikeusneuvosto on kuullut, uhkaili
vieraitamiehiä; jonka seurauksena, puolustajain vaatimuksesta, hän on
ansainnut muistutuksen viralliselta tuomarilta."
Yleinen syyttäjä alkoi puhumaan nopeaan ja vihaisesti; vanha tuomari
yhtyi häneen ja lakimies kuunteli heitä kunnioittavasti, taivuttaen
päätänsä. Sitte virkkoi hän:
"Minä voin muuttaa sanojeni järjestyksen, jos yleinen syyttäjä sitä
vaatii, väittäen etteivät ne ole oikealla paikalla, mutta se ei
tule muuttamaan puolustukseni sisältöä. Ja kaikessa tapauksessa jää
minulle käsittämättömäksi yleisen syyttäjän kiihottuminen."