AMALIA (pitää häntä vyötäisiltä): Jos ei hän sinusta enää ollenkaan
välittäisi -- ja ennemmin tai myöhemmin hän kyllä semmoiseksi kääntyy,
-- niin tiedät kumminkin yhden, jonka ystävyys aina on oleva sama,
joka -- --
BERTHA (joka on hänestä irtautunut): Hyvä, hyvä -- minä lähden nyt
Akselia puhuttelemaan.
AMALIA. Niin; tee se, tee se! Nuhtele häntä oikein suoraan
kevytmielisestä käytöksestään, selitä hänelle, mitä huolta ja
surua -- -- -- (Huomaa Berthan olevan lähtemäisillään) No, hyvästi
sitten, armas, surkuteltava Bertha raukkani! (Syleilee häntä ja menee;
erikseen) Ja nyt sukkelaan tätien luo, ennenkuin kahvi jäähtyy.
BERTHA. No viimeinkin! (Menee vasemmalle sivuovelle) Nyt otan asiasta
selvän.
AMALIA (aukaisee oven ja pistää päänsä sisään; erikseen vilkkaasti):
Hetken kuluttua tulen takaisin kuulemaan, kuinka hän on suoriutunut
asiasta. (Taasen surkuttelevalla äänellä) Hyvästi, hyvästi -- onneton,
surkuteltava Berthaseni!
(Katoo).