Bertha. Amalia.
BERTHA (kummeksien): Mutta mikä sinun nyt on? Miksi noin äkkipäätä
lähdet?
AMALIA. Ei, ei, minä en saata viipyä, en saata viipyä!
BERTHA. Et saata viipyä?
AMALIA. Niin, oi niin, minä tukehdun, jos täällä kauemmin olen!
BERTHA. Oletko kipeä?
AMALIA. Niin, minä kärsin, minä kärsin hirmuisia vaivoja sinun tähtesi,
armas, rakas Bertha raukkani; minua vaivaa kauhea tuska, kun näen sinun
elävän ja liikkuvan täällä, synnin ja huikentelevaisuuden onnettomassa
pesässä!
BERTHA. Mitä sinä oikeastaan tarkoitat?
AMALIA. Tarkoitan vaan, ett'et sinä vielä tunne tuon
huikentelevaisuuden hirveätä suuruutta. Oi teitä, miehet, miehet!
BERTHA. Tiedätkö kenties jotakin uutta tuohon äskeiseen juttuun?
AMALIA. Josko tiedän? Oo, lapsiraukkani, mun onneton, hyljätty
lapsiraukkani! Tule, paina pääsi uskollista sydäntäni kohden (sulkee
vastahakoisen Berthan syliinsä) -- Tule, niin kerron sinulle kaikki,
kerron sinulle koko tuon kauhean totuuden, paljastetussa,
koristelemattomassa muodossaan! Ajattele sitten minusta mitä tahdot --
sano, että olen utelias, tunnoton, röyhkeä; sano mitä hyvänsä, minä
kuitenkin kerron. Niinpä kuule! Asian laita on valitettavasti juuri
niinkuin sen äsken sinulle kerroin. Miehesi jäi eilen Hansenille velkaa
3,000 markkaa, minä luin vast'ikään erään kirjeen, jossa hän tunnustaa
velan ja uudelleen lupaa maksaa nuo rahat tänään edellä puolenpäivän.
Kirje oli avoinna tuolla pöydällä ja sivumennen en voinut olla siihen
vilkaisematta --
BERTHA. Suuri Jumala, onko hän kadottanut järkensä? Missä on kirje?
Sano minulle, missä se on?
AMALIA. Tuolla se oli pöydällä, mutta ei sitä enää näy siinä. Hän
varmaankin on sen jo lähettänyt.
BERTHA (etsii turhaan paperien seasta): Todella, se on poissa. Mutta
tuosta paperiarkista on palanen reväisty -- kyllä asiassa niin muodoin
perää on. Taivaan Jumala! Siinä nyt nähdään huonojen seurakumppanien
vaikutukset!
AMALIA. Niin, sitähän minä aina olen sanonut. Aksel ei ole mikään paha
ihminen -- ei millään muotoa -- mutta hän on niin vilkas, niin iloinen,
niin taipuvainen. Sen huomasin hyvin jo hänen sulhasena ollessaan,
jolloin ensin häneen tutustuin, ja monta kertaa aijoin sinua varoittaa,
sillä kaunis ulkomuoto tavallisesti peittää kevytmielisyyden. Ah. miksi
sitä en tehnyt! Mutta älä sure! Jos miehesi tykkänään unhoittaisikin
velvollisuutensa sinua kohtaan (puristaa Berthaa kiinteämmin rintaansa
kohden) -- jos hän todellakin -- -- --