Bertha. (sitten) Aksel.
BERTHA. Hänen täytyy tunnustaa minulle kaikki -- ell'ei hän sitä tee,
menen paikalla Hansenin luokse ja otan asiasta selvän. (Aukaisee oven)
Aksel, tulehan tänne, Amalia on mennyt! (Sulkee oven) Siellä hän makaa
sohvalla aivan levollisena, ikäänkuin hänellä ei vähääkään
tunnonvaivoja olisi. Mutta jos hän kuitenkin olisi viaton? Ei, sitä hän
ei voi olla -- Amalia saattaa kyllä liiotella, mutta ei hän toki
valhettele -- ja minkätähden Aksel muuten niin itsepäisesti salaisi
eilen-iltaista olopaikkaansa, ellei --
AKSEL (tulee sisään): No, totta toisen kerran, eikös Amalia olekkin jo
poissa! Anna minulle palanen liitua, että saan vetää suuren ristin
seinään --
BERTHA. Aksel, saatatko vielä leikkiä laskea.
AKSEL. Mitä nyt? Ahaa, jopa muistan: sinulla oli jotakin sanottavaa
minulle. No, annahan kuulla; olenpa oikein utelias!
BERTHA. Sinä tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Tunnusta vaan kaikki! Olen
valmis pahintakin kuulemaan.
AKSEL. Mitä hittoa? En toden totta ymmärrä, mitä tarkoitat!
BERTHA. Kuinka hennot noin teeskennellä vaimollesi, Aksel! Sano
minulle, kenen seurassa olit eilen illalla!
AKSEL. Yhäkö tuota juttua kestää? Sano itse, koska näyt sen tietävän!
BERTHA. Tiedän kyllä -- Hansenin seurassa sinä olit.
AKSEL. Oikein arvattu, aivan oikein! Amaliako sen sinulle kertoi, jos
saan luvan kysyä?
BERTHA. Yhdentekevä. Ja sinä jäit Hansenille velkaa suuremman summan
rahaa?
AKSEL. Juuri niin. Mutta mistä Amalia --?
BERTHA. Kirjeen kautta olet luvannut tänään edellä puolenpäivän
lähettää hänelle kolmetuhatta markkaa -- onko totta?
AKSEL. Ahaa! Täällä kävi siis kumminkin joku kurkistamassa kirjeeseeni!
Eiköhän vaan sekin ollut Amalia?
BERTHA. Sitä ei minun tarvitse sanoa. Näethän nyt minun kaikki
tietävän; mitä asia siis enää salaamisesta paranee?
AKSEL. Ei yhtään; turhaa se on, koska jo kaikki tiedät. Mutta minä en
vaan käsitä, mitä pahaa siinä on, että olen joutunut suurempiin
asioihin Hansenin kanssa; onhan se, tietääkseni, aivan luonnollista,
koska olemme kumpikin asioitsijoita.
BERTHA. Mokomakin asia! Oi, Aksel, kuinka annoit itseäsi semmoiseen
viekotella? Etkö ollenkaan minua muistanut hävittäessäsi
kortinlyönnissä niin suuren summan?
AKSEL. Kortinlyönnissä! Oletko järjiltäsi? Onko Amalia sinulle senkin
kertonut?
BERTHA. Sano minulle ensin, onko siinä perää, vai ei!
AKSEL. Valhetta se on! Varokaa itseänne, te Amalia neitinen, kyllä minä
opetan teitä juttuja laittelemaan!
BERTHA. Mitä asiaa teillä sitten oli keskenänne?
AKSEL. Sitä -- sitä en voi sanoa.
BERTHA. Kas niin! Siinä on siis kuitenkin jotakin pahaa, koska sen
salaat vaimoltasi.
AKSEL. Siinä ei ole mitään pahaa, ole siitä vakuutettu!
BERTHA. Sano siis, mitä se on!
AKSEL. En sano vielä.
BERTHA. Etkö sano? Mutta minuakaan ei haluta kauemmin odottaa. Minä
tahdon -- minä vaadin heti selitystä?
AKSEL (hymyillen): Jopa nyt kummia kuullaan! Vai niin, sinä oikein
vaadit selitystä?
BERTHA. Minä pakoitan sinun sitä antamaan.
AKSEL. No lempo vieköön! Mutta jos nyt en antaisikaan pakoittaa
itseäni?
BERTHA. Sitten -- sitten -- Vielä kysyn sinulta viimeisen kerran:
oletko kortinlyönnissä eilen hävinnyt kolmetuhatta markkaa, vai millä
tavalla olet jäänyt ne Hansenille velkaa?
AKSEL (Berthaa jäljitellen): Ja minä myöskin viimeisen kerran sinulle
vastaan, että minä en ole eilen kortinlyönnissä hävittänyt 3,000
markkaa, vaan olen ne muuten jäänyt Hansenille velkaa.
BERTHA. Onko se viimeinen sanasi?
AKSEL (pateetillisesti) Se on viimeinen sanani.
BERTHA. No niin! Sitten minä menen Hansenin luokse ja kysyn häneltä
asianlaitaa. Hyvästi!
(Aikoo mennä).
AKSEL. Bertha -- mitä ajattelet? Voisitko todellakin tehdä sen?
BERTHA. Niinpä tunnusta!
AKSEL. Mutta kuulehan toki! Älä ole lapsellinen! Olenko koskaan ennen
lyönyt korttia, tai onko sinulla kertaakaan ollut syytä nuhdella minua
kevytmielisyydestä raha-asioissa? Luotatko sinä nyt enemmän Amaliaan,
tuohon ilkeään kielikelloon, kuin omaan mieheesi ja hänen vakavaan
sanaansa?
BERTHA. En viitsi kuunnella lorujasi -- -- (Aikoo mennä).
AKSEL. No, odotahan vähäisen, niin kerron sinulle koko tuon suuren
salaisuuden.
BERTHA (pysähtyy odottamaan).
AKSEL (hetken mietittyään): Tahi olkoon, en virka vielä mitään.
Hupaisempi on, kun kerron sen vasta iltapäivällä.