Niin, vuosituhansien perästä tullaan höyryn siivillä halki ilmojen,
valtameren poikki! Amerikan nuoret asukkaat tulevat vierailemaan
vanhaan Europpaan. He tulevat katsomaan muistomerkkejä ja häviäviä
kaupunkeja, aivan kuten me meidän aikanamme vaellamme Etelä-Aasian
lahoavien ihanuuksien luo.
Vuosituhansien perästä he tulevat.
Thames joki, Tonava ja Rein virtaavat vielä; Montblanc kohottaa yhä
lumista huippuaan, revontulet valaisevat pohjolan maita, mutta
sukupolvi sukupolven perästä on maatunut maaksi, joukottain hetken
mahtavia on vaipunut unhoon, kaikki he nukkuvat kummussa, joka
sijaitsee varakkaan jauhokauppiaan maalla ja jolle hän veistää
penkkinsä istuutuakseen siitä katselemaan aavaa, aaltoilevaa
viljavainioaan.
"Europpaan!" lausuu Amerikan nuori suku -- "isien maahan, muistojen ja
fantasian ihanaan maahan, Europpaan!"
Ilmalaiva tulee; se on täpösen täynnä matkustajia, sillä kulku on
nopeampi kuin meritse; sähkömagneetinen lanka valtameren pohjalla on jo
sähköittänyt miten suuri ilmakaravaani on. Jo näkyy Europpa, Irlannin
rannat näkyvät, mutta matkustajat nukkuvat vielä; he ovat herätettävät
vasta kuin Englanti tulee; _siellä_ he haluavat astua maihin,
Shakespearen maahan, kuten hengen lasten on tapana sanoa; sillä muut
sanovat sitä politikan maaksi, koneitten maaksi.
Täällä viivytään kokonainen päivä, niin paljon aikaa uhraa kiireen
sukukunta suurelle Englannille ja Skotlannille.
Kanalin tunnelin alatse käy matka Ranskaan, Kaarle Suuren ja Napoleonin
maahan. Molièreä mainitaan, oppineet puhuvat klassillisesta ja
romantisesta koulusta kaukaisessa menneisyydessä, ja juhlitaan
sankarien, runoilijain ja tiedemiesten kunniaksi, joitten nimiä ei
meidän aika tunne, mutta jotka ovat syntyneet Parisissa, Europan
kraaterin partaalla.
Ilmalaiva lentää yli maan, josta Kolumbus läksi, jossa Cortez syntyi ja
missä Calderón lauloi draamoja aaltoilevalla runomitalla; kauniit,
mustasilmäiset naiset elävät yhä kukoistavissa laaksoissa ja vanhoissa
lauluissa mainitaan Cid ja Alhambra.
Halki ilman, poikki meren Italiaan, sinne missä ikuinen Rooma oli;
kaupunki on hajoitettu maan tasalle, kampanja on erämaana;
Pietarinkirkosta näytetään yksinäistä muurinjäännöstä, mutta senkin
todenperäisyyttä epäillään.
Kreikkaan mennään, yksi yö nukutaan rikkaassa hotellissa korkealla
Olympon harjalla; onhan sitte oltu sielläkin! Tie käy Bosporin kautta,
muutama tunti lepäillään siellä missä Bysantti oli; köyhät kalastajat
ripustavat verkkojaan sinne missä tarina tietää haaremin puutarhojen
olleen turkkilaisten aikoina.
Raunioita mahtavista kaupungeista väkevän Tonavan varrella,
kaupungeista, joita ei meidän aikamme ole tuntenut -- kaikkien yli
kiidetään, mutta tulevien muistojen rikkaille seuduille, seuduille
joita aika synnyttää -- pysähtyy ilmakaravaani ja nousee sitte taas
korkeuteen.
Tuossa Saksa -- jota aikoinaan kaarsi mitä tihein rautateitten ja
kanavien verkko -- maa, jossa Luther puhui, Göthe lauloi ja Mozart
aikoinaan piteli sävelten valtikkaa. Suuret nimet loistavat tieteessä
ja taiteessa, nimet joita emme me tunne. Päivä viivytään Saksassa ja
päivä pohjolassa, Örstedin ja Linnén isänmaassa, sekä Norjassa,
vanhojen sankarien ja nuorten pohjolan poikien maassa. Islantiin
poiketaan kotimatkalla; Geysir ei enään kiehu, Hekla on sammunut, mutta
Sadun ikuisena kivitauluna seisoo väkevä kallio meren hyrskyissä.
"Europassa on paljon nähtävää!" sanovat nuoret amerikkalaiset; "ja me
olemme nähneet sen kahdeksassa päivässä; se käy päinsä, kuten suuri
löytöretkeilijä -- mainitaan nimi, joka kuuluu heidän aikaansa --
teoksessaan 'Europpa nähtynä kahdeksassa päivässä' osoittaa."