Itämeren ja Pohjanmeren välillä on vanha joutsenenpesä, jota sanotaan
_Tanskanmaaksi_; siellä on syntynyt ja syntyy yhä joutsenia, joitten
nimi ei koskaan kuole.
Vanhaan aikaan lensi sieltä joutsenparvi Alppien yli Milanon vihreille
kentille, joilla on ihana asua; joutsenparvea sanottiin
_Longobardeiksi_.
Toinen joukko, selässä kiiltävät höyhenet, päässä uskolliset silmät,
kiiti alas Bysanttiin, asettui keisarin valtaistuimen ympärille ja
levitti suuret, valkoiset siipensä kilveksi suojaamaan häntä. Sille
annettiin _Väringien_ nimi.
Silloin kajahti Ranskan rannoilta hätähuuto, sillä pohjoisesta oli
tullut verisiä joutsenia, tulta siipien alla, ja kansa rukoili:
"vapahda meitä villeistä _Normanneista_!"
Englannin tuoreilla, vihreillä niityillä, aavan veden varrella, seisoi
tanskalainen joutsen, päässä kolminkertainen kuninkaankruunu, kultainen
valtikka ojennettuna maata kohti.
Pakanat laskeutuivat polvilleen Pommerin rantamaille ja tanskalaiset
joutsenet saapuivat, matkassa ristin lippu ja paljastettu miekka.
Sanot sen tapahtuneen vanhaan aikaan.
Myöhemminkin on nähty mahtavien joutsenten lentävän pesästä.
Ilma välähti, loisto välähti kautta maailman maiden, joutsen hajoitti
väkevin siivin pimentävän sumun ja tähtitaivas kävi näkyvämmäksi, se
ikäänkuin tuli likemmä maata; se joutsen oli _Tycho Brahe_.
"Niin, silloin!" sanot, "mutta nyt, meidän päivinämme!" Silloin näimme
joutsenten kylki kyljessä rientävän ihanassa lennossa. Yksi antoi
siipensä liitää kultaharpun kielten päällitse ja soitto helähti kautta
koko pohjolan, Norjan tunturit kohosivat korkeammalle muinaisuuden
aurinkoisessa valossa; kohina kävi kuusessa ja koivussa; pohjolan
jumalat, sankarit ja jalot naiset häämöittivät metsän mustalta
taustalta.
Me näimme joutsenen räpyttelevän siipiään marmorilouhosta vastaan niin
että se särkyi ja kiveen kiinnitetyt kauneusmuodot astuivat esiin
kirkkaan päivän valossa ja kautta maailman nostivat ihmiset päitään
katsellakseen mahtavia luomia.
Me näimme kolmannen joutsenen kehräävän ajatuksen lankaa, joka
yhdistetään maasta maahan ympäri koko maailman, niin että sana salaman
nopeudella lentää kautta maiden.
Hyvä Jumala rakastaa vanhaa joutsenenpesää Itämeren ja Pohjanmeren
välillä. Yrittäkööt vain mahtavat linnut tulla ilmojen halki sitä
repimään: "Se ei saa tapahtua!" Höyhenettömät poikasetkin asettuvat
piiriin pesän laidalle, olemme nähneet että ne antavat iskeä nuoret
rintansa verille asti, ne iskevät kynsin ja hampain.
Vuosisadat tulevat vierimään ja yhä uusia joutsenia lentämään pesästä,
joita maailma sekä näkee että kuulee, ennenkuin tulee aika jolloin
hengessä ja totuudessa voidaan sanoa: "jo meni viimeinen joutsen, jo
kuului joutsenenpesästä joutsenlaulu."