"Se on kauhea juttu!" virkkoi kana siinä päässä kylää, jossa ei tapaus
ollut tapahtunut. "Kauheita kuuluu kanakopista! Minä vaan en uskalla
nukkua yksinäni tänä yönä. Onneksi meitä on useita samalla orrella!" --
ja sitte hän yltyi kertomaan niin että höyhenet nousivat pystyyn
kanojen selässä ja kukolta meni harja vallan lysyyn. Se on totinen
tosi.
Mutta aletaanpas alusta! Se tapahtui kylän toisella kulmalla, eräässä
kanakopissa. Aurinko laski ja kanat lensivät yöpuulleen. -- Yksi
kanoista -- hän oli valkoinen, matalajalkainen kana, muni
säännöllisesti ja ansaitsi kaikin puolin kunnioitusta -- kun hän pääsi
orrelle, rupesi hän nyppimään höyheniään ja sattui häneltä putoamaan
pieni höyhen.
"Se meni menojaan!" sanoi hän, "jota enemmän minä itseäni kynin, sitä
kauniimmaksi minä vaan tulen!" Ja se oli sulaa leikkiä, sillä hän oli
aina ylläpitänyt hyvää tuulta kanakopissa -- muuten hän, kuten sanottu,
oli erittäin kunnianarvoisa kana. Ja sitte hän nukkui.
Kanakopissa oli pilkkosen pimeä. Kanat kököttivät rinnan orrella. Se
joka istui valkoisen kanan vieressä, ei nukkunut. Hän kuuli tai oli
kuulematta aivan tarpeen mukaan, juuri senverran että saattoi elää
sovussa ja rauhassa maailman kanssa. Mutta toiselle vierustoverilleen
hänen kuitenkin täytyi puhua:
"Kuulitkos mitä tässä juuri sanottiin? En mainitse mitään nimiä, mutta
täällä on kana, joka nyppii kaikki höyhenensä tullakseen kauniiksi. Jos
minä olisin kukko, niin kyllä häntä halveksisin."
Kanojen yläpuolella istui pöllö puolisoineen, lapsineen päivineen.
Siinä suvussa on hyvät korvat ja he kuulivat joka sanan jonka
naapurikana lausui ja mulkoilivat silmillään ja pöllö-emo räpytteli
siipiään.
"Älkää te kuunnelko, mutta kuulittehan te mitä tässä juuri sanottiin.
Minä kuulin sen omilla korvillani: yksi kanoista on siihen määrään
unohtanut mikä sopii hänelle, että nyppii kaikki höyhenet selästään ja
antaa kukon katsella."
"_Prenez garde aux enfants_", sanoi pöllöisä. "Kaikki ei sovi lasten
korville!"
"Kerron minä sen kumminkin naapuripöllölle! Hän on seurustelussa niin
erittäin hieno ja miellyttävä!" ja emäpöllö lensi sen tiensä.
"Hu-hu! uhuh!" huhusivat he molemmat ja toitottivat sanottavansa
naapurin kyyhkyslakkaan. "Oletteko kuulleet, oletteko kuulleet! Yksi
kana on nyppinyt kaikki sulkansa kukon tähden. Hän paleltuu, jollei jo
ole paleltunut kuoliaaksi -- uhuh!"
"Missä? missä?" kukersivat kyyhkyset.
"Naapuritalossa! Minä olen miltei omin silmin nähnyt sen! Se on miltei
sellainen juttu, ettei sitä sovi kertoa. Mutta totinen tosi se on!"
"Uskon, uskon joka sanan!" kukersivat kyyhkyset ja veivät uutisen
kanatarhaan: "muuan kana, toiset sanovat että niitä on kaksikin, on
nyppinyt itsensä putipuhtaaksi, ollakseen toisellainen kuin muut ja
herättääkseen sillä lailla kukon huomiota. Se on uhkapeliä, siinä
saattaa kylmettyä ja kuolla kuumeeseen ja ne ovatkin molemmat
kuolleet!"
"Herätkää! herätkää!" lauloi kukko ja lensi aidalle. Hän oli vielä ihan
unen pöppörössä, mutta hän lauloi kuitenkin täyttä kurkkua: "Kolme
kanaa on kuollut onnettomasta rakkaudesta kukkoon. He nyppivät itsensä
putipaljaiksi. Se on ruma juttu, en suinkaan tahdo pitää sitä omana
tietonani -- antakaa mennä eteenpäin!"
"Antakaa mennä eteenpäin!" vikisivät yölepakot ja kanat kaakottivat ja
kukot lauloivat: "antaa mennä eteenpäin!" ja juttu lensi kanatarhasta
kanatarhaan ja palasi vihdoin viimein siihen paikkaan mistä se oli
lähtenyt.
"Viisi kanaa", kertoi juttu, "on nyppinyt itsensä paljaaksi. He
tahtoivat näyttää kuka pahinten oli laihtunut onnettomasta rakkaudesta
kukkoon. Vihdoin viimein he nokkivat itsensä verille ja kuolivat siihen
paikkaan. Suureksi häpeäksi perheilleen ja vahingoksi omistajilleen."
Se kana, jolta se pieni, irtonainen höyhen alkuaan oli pudonnut, ei
tuntenut omaa tarinaansa, vaan virkkoi arvokkaana kanana: "minä
halveksin sitä kanaa! Niitä on sellaisia! Sellaista ei pidä salata ja
kyllä minä puolestani teen mitä voin saadakseni kertomuksen sanomiin,
että se leviää ympäri maata. Se kana ja koko sen suku ansaitsee sen!"
Ja juttu tuli sanomiin ja painettiin ja se on totinen tosi, että
_yhdestä pienestä höyhenestä lopulta voi tulla viisi kanaa_.