Sitten seurasi muutamia oikein hauskoja päiviä. Pirkko kulki Saaran
kanssa »näyttämässä kaupunkia» ja äidin kanssa ostoksilla. Ja kun
koululaiset tulivat koulusta ja Kaisa toimestaan, odotti heitä, ei
ainoastaan Leena, joka tosin nytkin hääräili yhtä tyytyväisen näköisenä
patoineen ja pannuineen, vaan myöskin oma rakas äiti, jolle kohta sai
kertoa kaikki päivän tapahtumat, ja pikku sisko, joka oli »äärettömän
huvitettu kouluasioista», kuten itse selitti.
Sitten tuli Paavon ja Pirkon koulujen lopettajaisjuhlat. Ikävä kyllä,
ne sattuivat olemaan samana päivänä ja samaan aikaan, niin ettei Saara
päässyt molempiin. Pitkän harkinnan perästä päätettiin, että Saara
menee Kaisan kanssa Pirkon juhlaan ja äiti Paavon.
Kävisi pitkäksi kuvata kaikkea, mitä Saara tuossa juhlassa näki. Se on
kumminkin mainittava, että hän oli hyvin iloinen, kun sai kerrankin
olla »oikean koulun oikeassa joulujuhlassa», ja että hän alkoi
hartaasti odottaa seuraavaa joulua, jolloin hänkin jo kuuluisi koulun
iloiseen oppilasjoukkoon.
Sitten alkoi joululoma ja koululaiset pääsivät kotiin. Mutta nyt
kävikin niin ikävästi, että äiti ei päässytkään vielä lähtemään
kaupungista, joten Paavo, Pirkko ja Saara saivat lähteä kolmisin.
Juna lähti kello 12 ja äiti oli asemalla saattamassa.
Paavo tapasi kohta vaunuun tultuaan erään koulutoverinsa. He alkoivat
jutella keskenään, ja matka sujui nopeasti.
Pirkko ja Saara olivat sijoittuneet rinnakkain eräälle tyhjälle
penkille. Vastapäätä istui eräs iloisen ja ystävällisen näköinen
keski-ikäinen rouva.