Sitten paiskasivat he meidät maahan ja miekkoja heiluttaen lähestyivät
miehet meitä surmaamaan, minkä he olisivat tehneet siekailematta, ellei
Maya-neiti olisi juossut eteen ja asettunut seisomaan englantilaisen
suojaksi, huutaen: "Seis!" niin käskevällä äänellä, että se pysäytti
heidät.
"Kuulkaa, Sydämen kansa", hän sanoi, "tahdotteko tehdä murhia pyhän
alttarinne ääressä ja tahria sen viattomien miesten verellä? Te puhutte
rikotuista laeista. Eikö löydy meillä juuri laki, joka määrää, ettei
ketään saa tappaa, ennenkuin päällikkö ja hänen Neuvostonsa ovat hänet
yhdessä tutkineet? Onko näitä miehiä tutkittu, ja jos on, kuka on
tutkinut? Sanotte isäni, laillisen hallitsijan, erotetun. Jos niin on,
ei silloin hallitse Tikal, vaan minä, joka olen isäni perijätär, enkä
minä ole tuominnut heitä."
Hänen puhuessaan syntyi epäilyksen ja suosiohuutojen häly, mutta Tikal
vastasi, sanoen:
"Mainitsemanne laki turvaa Teidät ja isänne sekä jokaisen Sydämen
asukkaan, oli hän vaikka kuinka alhainen; mutta näiden miesten
suhteen se ei ole voimassa, sillä he ovat kuljeksivia muukalaisia ja
urkkijoita, joita ei oikeutemme millään lailla turvaa, ja siksi on
oikein, että he kuolevat."
"Ei ole oikein, että he kuolevat", vastasi Maya kuohuksissaan. "Te,
Tikal, olette anastanut isäni paikan ja tahdotte alkaa hallituskautenne
alhaisella murhateolla. Minä sanon teille, että nämät miehet ovat
täysin syyttömät. Jos joku on vikapää, on se isäni ja minä, ja jos joku
saa kärsiä, on meidän kärsittävä." Ja hän jatkoi säihkyvin silmin: "Jos
nämä miehet, joita me olemme vannoneet suojaavamme, kuitenkin kuolevat,
tahdon minä puolestani kuolla heidän kanssaan, ja kuolenpa minä teidän
tai oman käteni kautta, seuratkoon vereni kirous teitä ijankaikkisesta
ijankaikkiseen."
Samalla tempasi hän vyötäisiltään veitsen ja seisoi heidän edessään,
terä auringon valossa kimaltaen, niin ihanan ja käskevän näköisenä,
että ylimykset peräytyivät ja sadat läsnäolijat huusivat suosiota:
"Kuulkaa ruhtinatar Mayaa ja totelkaa häntä. Hän on päällikkö eikä
kukaan muu."
Silloin Zibalbay, joka oli peittänyt käsin kasvonsa, katsahti ylös ja
sanoi:
"Olet oikeassa, tyttäreni, koska kansa hylkää meidät, emmekä voi edes
suojella vieraitamme, on parasta meidän kuolla heidän kanssaan", ja
taaskin hän peitti käsin kasvonsa.
Syntyi hetken äänettömyys, jolloin kuului vain kuiskauksia. Katsahdin
miekkojen välitse, jotka tähtäsivät kaulaani ja näin Nahuan seisovan
herransa vieressä, kiistellen hänen kanssaan. He olivat niin lähellä
minua, että kuoleman pelosta teroittunut kuuloaistini tarkkasi yhtä ja
toista heidän keskustelustaan.
"Hän täyttää uhkauksensa", sanoi Nahua, "ja se on Teidän perikatonne;
sillä vaikka hänen isänsä on vihattu, on hän rakastettu, ja moni nousee
kostamaan hänen puolestaan."
"Miksi tappaisi hän itsensä valkoisen kulkurin takia?" Tikal kysyi.
Nahua kohotti olkapäitään, hymähti synkästi ja vastasi:
"Kuka tietää? He ovat ystäviä, ja on ollut naisia, jotka ovat antaneet
henkensä ystäviensä takia. Tehkää tahtonne, mutta jos Maya kuolee, en
luule näkevämme uuden päivän nousua", ja hän lähti takaisin tuoliinsa.
Silloin katsahti Tikal englantilaiseen, joka virui maassa vieressäni,
ja nähtyäni vihan leimuavan hänen silmissään minä vavahdin, luullen
lopun olevan käsissä ja käänsin pois pääni sekä heitin itseni Herran
huomaan. Rukoillessani puhkesi Tikal puhumaan, Mayan puoleen kääntyen.
-- "Neiti", sanoi hän, "olette vedonnut lakiin näiden kulkurien, isänne
ja itsenne suhteen, ja lain mukaan on teidät mestattava. Huomenna
valitaan tuomarit, jotka istuvat oikeutta tässä kansan kuullen."
"Mahdotonta, Tikal", vastasi Maya tyynesti, "on vain yksi oikeus,
joka voi tutkia meitä neljää, jotka kaikki olemme Sydämen Veljiä, ja
se on kaikkein Pyhimmässä istuva Sydämen Neuvosto, joka kokoontuu
kahdeksantena päivänä tästä lähtien, Vetten Nousun yönä. Eikö niin,
ylimykset?"
"Jos olette kaikki Sydämen Veljien joukkoa, on asianlaita niin", he
vastasivat.
"Olkoon niin", sanoi Tikal, "mutta siihen asti täytyy minun pitää
teidät varmassa tallessa. Suvaitkaa seurata Mattaita, neiti, ja Tekin,
lordi Zibalbay. Asemiehet, viekää nämä miehet tuonne vartiohuoneeseen
ja pitäkää heitä siellä, kunnes palaan."
Maya kumarsi ja sanoi, kääntyen kansan puoleen, kirkkain äänin:
"Hyvästi, kansani. Ellei meitä enään näy, tietäkää että Tikal on
tappanut isäni ja minut, Tikal, joka on anastanut meidän paikkamme, ja
teille jätän minä veremme koston."