Ignation vala.
Seuraavana aamuna auringon noustessa tein tulen, valmistaakseni
lihalientä englantilaiselle, joka yhä nukkui. Puuhaillessani siinä näin
Maya-neidin astuvan minua kohti ja huomasin hänen kättensä ja jalkainsa
olevan turvoksissa.
"Armollinen neiti", sanoin kumartaen hänelle, "onnittelen nöyrimmästi
Teitä sekä rohkeutenne että pelastumisenne takia suurista vaaroista.
Eilen illalla sanoin vimmoissani Teille sanoja, joita ei olisi
pitänyt sanoa, sillä vikani on kohdella väärin naisia. Pyydän
nöyrimmin anteeksi Teiltä ja tahdon olla käytettävissänne, jos kaiken
sovitukseksi jotenkin voin palvella Teitä tästälähin."
Hän kuunteli ja vastasi:
"Kiitän Teitä ystävällisistä sanoistanne, Don Ignatio, ja unohdan
silloin tällöin lausumanne epäystävälliset sanat. Jos tosiaankin
haluatte ruveta ystäväkseni, on se aivan Teidän vallassanne. Olette
oivaltanut salaisuuteni, siksi en häpeä yhä vakuuttaa, että tuo herra
on minulle kaikki kaikessa, vaikkakaan minä en mahtane merkitä suuria
hänelle. Pyydän Teitä siis vannomaan Sydämen nimessä, ettette yrittäisi
vieroittaa häntä minusta tai eroittaa meitä, jos hän joskus rakastaisi
minua, vaan kernaammin siinä tapauksessa kykynne mukaan auttaisitte
meitä, jos mikä hyvänsä hätä meitä kohtaisi."
"Armollinen neiti, Te pyydätte minua vannomaan tuntemattomaan
tulevaisuuteen tähtäävän valan", minä vastasin epäröiden.
"Niin kyllä, herra; mutta muistakaahan, että ellei minua olisi ollut,
olisi ystävänne, joka nyt nukkuu tuolla lapsen lailla, voinut nääntyä
janoon. Muistakaahan myös, että Teillä on aikomus käydä Sydämen
Kaupunkiin, missä Teidän on varsin terveellistä olla minun ystäväni,
jos satumme hengissä sinne pääsemään. Mutta älkää toki vannoko
ellette halua, jolloin minä tiedän Teidän olevan salaisen viholliseni
samoinkuin minä olen Teidän."
"Ei ole syytä uhata minua noin, armollinen neiti", minä vastasin, "eikä
minua tuolla tavoin hellytetä, mutta minä lupaan olla sekaantumatta
Teidän ja hänen välisiin asioihin. Miksi minä sekaantuisin? Hän pitää
oman tahtonsa, ja Te olette, kuten sanoitte, pelastanut hänen henkensä.
Mutta katsokaahan, hän herää ja hänen liemensä on valmis."
Hän otti ruukun tulesta ja kaatoi sisällön kuppiin.
"Vienkö minä sen, vai viettekö Te?" hän kysyi.
"Luulen että Teidän on parempi viedä", minä vastasin.