Jo seuraavana päivänä tuli kirje Elinalta. Se oli lyhyt ja särmikäs.
»— — — Niinkuin haukka olisi iskenyt saaliiseensa, koski kirjeesi
minuun. En odottanut sinulta sellaista. Luulin, että rakkaus olisi
myöskin luottamusta ja että pahat kielet eivät pääse väliin, missä
kaksi toden teolla toisiaan rakastaa.
Sinun sukusi kunniaa minä on tahdo olla häpäisemässä. Isäsikin pyysi
sitä ja minä lupasin. Anteeksi voin antaa, jos minulla on mitään
sulle anteeksi annettavaa, ja sinulla pyydettävää — minulta, joka
olen mielestäsi samaan syypää kuin itsekin olet. Mitä sinä minulta
anteeksi pyydät, kun kerran epäilit minua. Ja itseäsi vastaanhan olet
rikkonutkin.
Muistelen kaikkea sitä kaunista, mitä meillä oli ja toivon kaikkea
hyvää sinulle.