Tuolla Pokkitörmällä kosken ranteessa se oli "iso koulu" joksi
rahvas kaupungin lyseota nimitti. Kaksikerroksinen kivitalo se oli,
vaikutukseltaan katsojaan jykevä ja totinen kuin kaikki valtion
rakennukset, suhteet koruttomat, ei edes rakennuksen otsalla kullatuita
kirjaimia, jotka olisivat katsojalle jollain vanhan ajan kirjailijan
mielilauseella tulkinneet tämän temppelin merkitystä. Mutta kaupungin
uhkeimpia kivitaloja, joita muuten ei ollut monta, se oli ja luettiin
kaupungin merkillisimpien rakennusten joukkoon, joita vieraalle
näytettiin. Ja kun oli joku keisarillinen nimi-, syntymä- tai joku muu
merkkipäivä, muistettiin aina käydä katsomassa, miten "aat" paloivat
"ison koulun" akkunoissa. Kaikki hengen viljelys kaupungissa kiertäytyi
tuohon rakennukseen, sillä korkeampaa tieteellistä sivistystä ei ollut
muilla kuin tämän koulun opettajilla, kun kaupunki oli kauppa- ja
porvarikylä ja rakasti enemmän käytännöllisyyttä kuin tieteellisyyttä.