H:ssä lokak. 20 p.
"Rakas Liina!
Olen nyt saanut paikan konepajassa; työhön menen vasta kahden
viikon päästä. En ole tahtonut kirjoittaa sinulle ennemmin
elämästäni, sillä se on ollut hyvin hurjaa. Paremman toivossa
uskallan nyt kertoa, että asun kapakassa. Tiedäthän mitä se on.
Ja minä olen jonkinlainen poliisi, ulosheittäjä. Täällä juodaan,
syödään ja mässätään. Ei ole yön eikä päivän lepoa. Pois täältä
pyrin, muu toistaiseksi täytyy koiran pysyä kahleissaan. Jotta et
pelkäisi minun hurjistelevan, kerron sinulle miten tänne jouduin.
Olen ollut halkojen kantajana ja pinoojana, seurannut kuormia ja
pyytänyt saada heittää sisään niitä ja pinota alustoihin. Hakkuu
olisi ollut tuottavampaa, vaan eihän minulla ollut aseita. Toissa
päivänä tarjosi eräs mies minulle kirveen ja sahan lainaksi
maksua vastaan. Sain työtä ja aika olikin, sillä vatsa oli
tyhjä, eikä taskussa penniäkään. Illalla hoipertelin herrasväen
kyökkiin, pyysin neljää markkaa; olinhan hakannut ainakin sylen.
Herra ei tahtonut antaa mitään ennenkuin kaikki oli hakattu;
voisinhan jättää loput hakkaamatta. Minua harmitti niin että
kirveli; piian hyvät illallisruuat ärsyttivät ruokahaluani,
olin jo vähällä sanoa, että minun oli nälkä. Mutta herran ylpeä
katse, joka tarkoitti pukuani, sillä työvaatteeni olin myynyt,
harmitti minua ja nälän kouristaessa luikin tieheni. Aamulla
aikaisin aloin paukuttaa. Ties, liekö piika arvannut tilani, vai
tahtoiko muuten mielitellä; hän toi minulle suuren kupin kahvia
ja aika kämpäleen pullaa. Sillä elin sen päivän ja hakkasin
halkoja. Illan suussa alkoi taas kamala nälkä polttaa sisuksiani
ja heikkoudesta polvet löivät loukkua. Alustassa oli orrella
roikkumassa raaka lehmän reisi. Veistin siitä viipaleen, mutta
minua hävetti niin sikamaisesti. Olinhan kuin koira tuon ylpeän
herran alustassa, söin varastettua, raakaa lihaa. Hyi, minä
syljin ja inhosin itseäni, olin surkeasti alentunut mielestäni.
En voinut lähteäkään, sillä puita oli vähän jälellä ja mistä
olisin rahaa saanut? Kerjäämään en olisi mennyt. Purin siis
hammasta ja hakkasin ja sain rahat. Aseitten omistaja tuli jo
portilla vastaani peläten häviäväni hänen omaisuutensa kera.
Kerroin hänelle nälästäni.
-- No, siitä taudista pääset meillä, tule pois!
-- Hän asui kellarikerroksessa, missä akka pitää ruokavieraita
ja hiisi tietää, mitä vieraita. Miehiä on täällä kuin puuroa ja
olutpulloja myös. Täällä kyllä veikkoja ollaan. Kai arvaat tämän
elämän maun. Eräs vanha seppä renttuelee täällä aina ja hänellä
näyttää olevan paha silmä minuun. Hänet lienee erotettu pajasta
ja minä luulen päässeeni sijaan. Täytyy varoa sitä roikaletta.
Kahden viikon päästä! Sydämeni lyö rajusti sitä ajatellessa;
silloin tulet luokseni. Elä hyvässä toivossa!...