H:ssä 15 p. Syysk.
"Oma Liinani!
Sinun kirjeesi saa minut murheelliselle mielelle, vaikka kerrot
niissä eläväsi rauhassa ja turvassa. Ajattelen, näes, omia pahoja
töitäni. Olisihan minun pitänyt pysyä siivona miehenä, vaan sepä
ei näytä olevankaan minun vallassani. Siellä jo sekoitin itseni
sen päiväiseen pyykkiin. Ne miehet, senkin roikaleet, puhuivat
isästäni ja valittivat työnjohtajalle, kun heille sydämistyin. Ei
ole toveruutta eikä sitä yhteenliittymystä, josta sinä kerroit.
On sitä sentään pullon ääressä. Täällä olen kyllä joutunut
juomaveikkojen pariin majataloissa ollessani. Olen kuitenkin
jaksanut pysyä humaltumatta. Ainahan sitä tyrkytetään ja tuodaan
ihan nenän alle ja parjataan jos joksikin, ellei ota.
Sinua on ollut ikäväni. Ihan itku tuppaa miehisen miehen. Yöni
ovat vallan kamalat. Kurjasti, hyvin kurjasti olen sinua kohtaan
menetellyt. Mutta helkkarissa, kaihan tästä kerran selviää! Jos
sinun olisi niinkuin luulet, niin älä työlästy. Ethän sinä ole
mikä tahansa tyttö, vaan minun vaimoni. Ja kyllä se pappikin
vielä ehtii ammenen sanoa.
Paperi on hiukan rasvasta. En raaskinut ostaa oikeata. Tässä
lähetän sinulle viisi markkaa.
Eihän täällä elämä hääviä ole, vaan luilla se koirakin paraiten
elää ja ulkosalla haukkuen.
Voi'os hyvin, eläkä sure.