Rosella ei ollut uutta pukua tähän juhlalliseen tilaisuuteen, ja hän
huokasi hiukan kaihoisasti pukeutuessaan vaaleansiniseensä, jota
oli piristetty utuisilla harsoilla. Mutta hän hymyili säteillen ja
suloisesti kiinnittäessään rintaansa lemmikkikimppua, jonka Charlie
oli taikonut vanhan saksalaisen kukkakauppiaan välityksellä. Toisen
puolen suunnitelmistaan Rose oli näet toteuttanut; Prinssi oli
suureksi ilokseen saanut kutsun hänet saattajakseen.
Clara-täti ei voinut lähteä, sillä uudet kauneusvoiteet olivat
saaneet aikaan ilkeän ihottuman. Tätiraukalla ei ollut synkeässä
surussaan muuta lohdutusta kuin upea samettileninkinsä, joka
alakuloisena loikoi vuoteella.
Niinpä Jessie-täti oli Rosen suureksi iloksi 'esiliinana', ja hän
olikin 'raikas kuin neilikka', kuten Archie totesi. Archie oli ylpeä
äidistään ja huomaavainen kuin sulhasmies, 'pysyäkseen kunnossa Feben
tuloa varten,' nauroi äiti, kun poika toi hänelle kimpun punaisia
ruusuja helmenharmaan puvun piristykseksi.
Jessie-rouva istui kälynsä Janen rinnalla ja katseli kolmea isoa
poikaansa miltei ihmetellen. Archie oli kaunis nuorukainen, vakava ja
hiukan arvokkaan näköinen, mutta hänen esiintymisensä oli luontevaa,
kunnioittavan kohteliasta. 'Kadetit', niin kuin Will ja Geordie
itseään nimittivät, olivat myös läsnä kaikessa komeudessaan; yksikään
kynä ei kykene kuvailemaan sitä piinaa, jota he kärsivät ahtaitten
kenkiensä ja kankeitten kaulustensa tähden. Mutta he uskoivat
kärsimyksensä vain toisilleen, kun joskus levähtäessään saattoivat
seistä yhdellä jalalla ja vetää mukavasti päänsä raatelevien
kaulusten sisään. Mutta nuo hetket olivat lyhyitä, ja pojat jatkoivat
tanssimista hymyillen urhokkaasti kuin spartalaiset ilmaisematta
tuskia, jotka vaanivat heitä 'sekä keulassa että perässä', kuten Will
asiaa kuvasi.
Jane-rouvan pojat olivat kummallisesti toistensa vastakohdat,
itse ankara kasvattajakaan ei voinut olla hymyilemättä heitä
katsellessaan. Steve oli moitteeton, hän olisi siinä paikassa voinut
mennä vaikka vihille, niin hieno oli hänen verkapukunsa, niin
täydellinen hänen hansikkaitensa kuosi. Hän pyörähteli yhtä mittaa
lattialla Kittyn kanssa, sillä tanssi oli hänen varaventtiilinsä tänä
onnellisena iltana. Kitty puolestaan pursui iloa; hänen tukkansa oli
käherretty lyhyille kiehkuroille, hänen tummaa kauneuttaan korosti
huomiotaherättävä, tulipunaisesta ja kellervänvalkoisesta ommeltu
puku. Nuoruus oli hänen vahvin puolensa, ja hän nautti tavattomasti
siitä tosiasiasta, että oli ennen yhdeksättätoista syntymäpäiväänsä
ollut jo kolmesti kihloissa.
Mac katseli lasit nenällä veljensä 'kevytkenkäisyyttä' muistuttaen
hyväntahtoista newfoundlandinkoiraa. Hän seisoskeli mietteissään
peukalot liivintaskuissa, silmäili iloista parvea ja hymyili usein
itsekseen kummallisille mielijohteilleen, rypisti otsaansa, milloin
ilkeä juoru kantautui hänen korviinsa, ja ihaili peittelemättä, kun
hänen silmiinsä osuivat kauniit kasvot tai sulava vartalo.
-- Toivottavasti tuo tyttö ymmärtää, millaisen aarteen on saanut.
Mutta mahtaako hän osata antaa sille tarpeeksi arvoa, sanoi
Jane-rouva suunnaten lornjettinsa Kittyyn, joka ilmavine hameineen
hulmahti ohi kuin tuulenpyörre.
-- Kyllä hän varmaan ainakin oppii antamaan; Steve on saanut
niin hyvän kasvatuksen, että Kitty pakostakin näkee ja tuntee ja
antaa arvoa sille, ja noin nuorena hän voi vielä paljon oppiakin,
vastasi Jessie-rouva lempeästi ajatellen niitä aikoja, jolloin hän
vastakihlautuneena tanssi Jeminsä kanssa.
-- Olen täyttänyt velvollisuuteni molempiin poikiin nähden ja
tehnytkin sen perusteellisesti, muuten heidän isänsä olisi pilannut
heidät, sillä hän ei ymmärrä kurinpidosta enempää kuin lapsi.
Jane-täti läpsäytti viuhkallaan kämmentään ja korosti eritoten sanaa
'perusteellisesti'.
-- Olen usein toivonut, että olisin yhtä luja kuin sinä Jane, mutta
taidan sittenkin pitää enemmän omasta kasvatustavastani. Paljon
rakkautta ja paljon kärsivällisyyttä, se näkyy vaikuttaneen hyvin.
Jessie-täti kohotti kukkavihon helmastaan.
-- Kieltämättä sinä olet onnistunut hyvin, Jessie, mutta sinä
oletkin saanut toimia omin päin, eikä kukaan ole estellyt sinua
tai sekaantunut asioihin. Jos Mac olisi lähtenyt merille kuten
sinun Jemisi, en olisi ollut lähestulkoonkaan yhtä ankara kuin nyt.
Miehet ovat niin vastahakoisia ja lyhytnäköisiä, he eivät piittaa
tulevaisuudesta, kunhan vain asiat nyt ovat hyvin ja mukavasti,
jatkoi Jane-rouva unohtaen kokonaan, että suvun lyhytnäköisin jäsen
oli hän itse, ainakin mitä silmiin tulee.
-- No niin! Me äidit suunnittelemme ja ennustelemme lastemme
elämänjuoksua jo ennen heidän syntymäänsä ja olemme melkein
pettyneitä ellei se luonnukaan meidän ajatustemme mukaisesti. Kaikki
mitä me voimme tehdä, on antaa pojillemme hyvät periaatteet ja
jättää heidät sitten itse jatkamaan omaa työtämme. Jessie-rouvan
silmät seurasivat Archieta, kun tämä tanssi Rosen kanssa vähääkään
aavistamatta, mikä kaunis pilvilinna luhistui, kun hän rakastui
Febeen.
-- Niin, niin, siinä suhteessa olemme täysin yhtä mieltä. Yhdeksän
kertaa olen antanut Stevelle vitsaa valehtelemisesta, ja kerran
toisensa jälkeen Mac sai olla ilman päivällistä, kun ei pessyt
käsiään. Mutta vitsalla ja nälällä sain heidät molemmat tottelemaan,
ja nyt olen saanut palkkani, lopetti ankara äiti leyhytellen ylpeästi
viuhkaansa, joka oli niin iso ja kova ja taipumaton kuin patukka
konsanaan.
Jessie-rouva myönteli hiljaa, mutta ei voinut olla hymyillen
ajattelematta, että pojat olivat synneissään päätyneet
ristiriitaisiin tuloksiin, sillä valehteleva Steve oli nyt siisteyden
perikuva ja huolimaton Mac todenpuhuja. Mutta tuollaisia pikku
oikkujahan sattuu parhaissakin perheissä.
-- Kunhan eivät tanssittaisi tyttöpoloista kuoliaaksi. Jokainen
näyttää vaativan vuoronsa, yksinpä vakava Mackin, sanoi Jessie-rouva
hetkistä myöhemmin nähdessään Archien luovuttavan Rosen serkulleen,
joka voitonriemuisena vei hänet monien muiden tavoittelijoiden nenän
edestä.
-- Rose on hyvä Macille, ja hänen vaikutuksensa on erinomainen, sillä
tuossa iässä nuoren naisen mielipide tehoaa paremmin kuin vanhan.
Mutta hän on niitä miehiä, jotka menevät naimisiin myöhään jos
lainkaan, ja hän pitää kirjoista ja rauhallisesta elämästä, vastasi
Jane-rouva muistaen kuinka usein poika oli lausunut mielipiteenään,
että filosofin ei pitäisi mennä naimisiin ja vedonnut Platoniin
sen selkeän viisauden edustajana, jonka vain yksinäinen mies voi
saavuttaa; isä taas piti Sokrateen puolta, jota kohtaan hän salaa
tunsi syvää myötätuntoa.
-- No, eipä tiedä! Olen valmis kuulemaan mitä tahansa tuon Archien
jutun jälkeen, ja parasta sinunkin on valmistautua yllätyksiin. Enpä
kummastelisi, jos Mac siinä mielessä tekisi jotain erikoista, vaikka
hänessä ei vielä nyt näy mitään oireita, vastasi Jessie-rouva nauraen.
-- Ei ainakaan tuohon suuntaan, sillä tytön kohtalo on jo määrätty.
Voivoi sentään, on surullista nähdä erinomaisen tytön heittäytyvän
hänen laillaan korealle huimapäälle. En mainitse nimiä, mutta kyllä
sinä ymmärrät. Jane-rouva ravisti päätään kuin hyvin tietäen eräänkin
erinomaisen tytön, joka oli heittäytynyt arvottomalle ja nyt älysi
mielettömyytensä.
-- Olen siitä hyvin huolissani ja samoin Alec, mutta kuka tietää,
vaikka onni olisi molemminpuolinen, sillä jotkut naiset antavat
ilolla enemmän kuin saavat, sanoi Jessie-rouva ihmetellen mielessään
ainakin tuhannetta kertaa, miksi Mac-veli olikaan nainut oppineen
neiti Humphiesin.
-- Saatpa nähdä, ettei siitä hyvää seuraa. Rosella on kyllä kädet
täynnä työtä, jos hän koettaa korjata kaikki Claran erehdykset,
vastasi Jane-täti äreästi ja alkoi sitten pontevasti leyhyttää
viuhkaansa, sillä heidän emäntänsä lähestyi saadakseen hetkisen
rupatella 'noista rakkaista lapsista'.
Rose oli hilpeällä tuulella tuona iltana ja onneksi Mac oli valmis
yhtymään iloon kuullessaan Rosen uutisen.
-- Annabel on juuri uskonut minulle salaisuuden: hän on kihloissa Fun
Seen kanssa! Ajatteles, että hän joskus pitää taloutta Kantonissa ja
määrää päivälliseksi pääskysenpesälientä, kuiskasi Rose.
-- Kautta Konfutsen! Onpa se ihana tulevaisuus! puhkesi Mac
nauramaan. -- Tämähän on ihan hälyttävää. Tauti näyttää tarttuvan ja
on varmaan jotain uudenlaista tulirokkoa, ainakin Annabelin poskista
ja Kittyn puvusta päätellen, hän lisäsi katsellen kyseisiä nuoria
naisia veitikka silmäkulmassa.
-- Älä ole epäkohtelias, vaan mene sinäkin kihloihin, sillä se on
nyt muotia. Kuulin rouva Vanin sanovan vanhalle rouva Joylle, että
tästä tulee oikea avioliittovuosi. Kyllä se tauti sinuunkin varmasti
tarttuu, vastasi Rose siirtäen laahustaan, sillä Macin oli yhä
vaikeata estää pitkiä koipiaan sotkeutumasta tuohon satimeen.
-- Tauti ei näytä tuskalliselta, mutta minun täytyy olla varovainen,
sillä minulla ei ole nyt aikaa sairastella. Mitkä ovat oireet? kysyi
Mac.
-- Jos vielä pääset tanssiin mukaan, niin kerron, nauroi Rose, kun
hänen parinsa tanssi väärään nurkkaan, törmäsi toiseen herrasmieheen
ja palasi tyynenä kuin olisi juuri suorittanut oikean vuoron.
-- No, kerrohan nyt miten ei pidä menetellä, sanoi Mac, kun Rose
vuorollaan oli liidellyt edestakaisin.
-- Sinä näet nuoren tytön, ja hän on mielestäsi erityisen hurmaava
-- samantekevää onko hän todellisuudessa sellainen vai ei. Sinä
rupeat kovasti ajattelemaan häntä, tahdot nähdä häntä usein ja tulet
ylimalkaan tunteelliseksi ja hupsuksi, aloitti Rose.
-- Minusta tuo ei kuulosta houkuttelevalta. Eikö tautiin ole mitään
rokotetta, sillä jos sitä on tänä vuonna liikkeellä, tietysti se
tarttuu minuunkin, ja siinä voi käydä hullusti, sanoi Mac pirteästi.
Hän halusi huvittaa Rosea, sillä hän oli Alec-sedän viittauksista
päätellyt, että tytöllä oli ollut vähän huolia.
-- Toivottavasti se tarttuu, sillä sinä mahdat olla kerrassaan
huvittava potilas.
-- Hoidatko sinä sitten minua niin kuin ennenkin?
-- Voinhan minä koettaa. Sairastu vain lievästi ensimmäiselle
kerralla, niin et tarvitse paljon hoitoa.
-- Hyvä on. Miten minä aloitan?
-- Liiku toisten seurassa ja katsele ihmisiä, koeta olla miellyttävä
äläkä istu nurkassa arvostelemassa muita ihmisiä kuin he olisivat
nukkeja, jotka tanssivat sinun huviksesi.
-- Pahus vieköön. Parannuskeino on pahempi kuin tauti itse. Minähän
voin olla vaarassa tässä siunaamassa silmänräpäyksessä enkä pääse
luikkimaan pakoon vaikka henki menisi, sanoi Mac tarttuen lempeästi
Rosea vyötäisiltä viedäkseen hänet valssiin.
-- Älä nyt hätäile, vaan harkitse askeleitasi, sillä Charlie katselee
meitä, ja sinun on kunnostauduttava. Juuri noin, pyöräytä nyt; minä
rakastan valssia ja pääsen harvoin kunnolla pyörähtelemään paitsi
teidän poikien kanssa, sanoi Rose hymyillen hyväksyvästi Macille, kun
tämän jalat pysyivät erehtymättä tahdissa.
-- Tämä on sentään suuri edistys tuolikarkeloihini verrattuna,
minähän antauduin niihin sellaisella tarmolla, että katkaisin selän
kahdelta tanssitettavaltani, ja vanhan keinutuolin käsivarsikin
meni sijoiltaan. Pyörähtelin joskus sen kanssa siltä varalta, että
sattuisin saamaan lihavia naisia tanssitettavikseni. Ja Mac nyökkäsi
iloisesti Annabellille, jota herra Tokio pyöräytteli keltaiset kasvot
loistaen.
Rose ei voinut olla nauramatta kuvitellessaan Macia ja vanhaa
keinutuolia, mutta kesken ilakointinsa hän sanoi moittivasti:
-- Fun saattaa sinut häpeään, sillä hän ei kysellyt tyhmiä, vaan
kosi kuin järkevä mies, ja minä uskon, että Annabel tulee hyvin
onnelliseksi.
-- Valitse sinä minulle sopiva jumalatar, niin koetan ruveta
palvomaan häntä, vastasi Mac saattaen parinsa onnellisesti paikalleen
ja alkoi leyhyttää viuhkaa saamiensa ohjeitten mukaan.
-- Miten Emma sopisi? kysyi Rose kiusoitellen.
-- Ei ikinä! Nytkin minua vihloo, kun näen hänet. Tuo puku on
tietysti viimeistä muotia, mutta totta totisesti hän muistuttaa
kirjavaa karamellia.
-- Sinä kai aiot pukea vaimosi kuin spartalaiset naiset Lykurgoksen
aikana, sanoi Rose huvittuneena.
-- Kunhan nyt ensin löydän hänet. Mutta yhdestä seikasta olen varma
-- hän ei saa pukeutua kuin kreikkalainen tanssijatar Perikleen
aikoina, vastasi Mac katsellen paheksuvasti muuatta ohikulkevaa
nuorta naista.
-- Sitten ei kannata ehdottaa tuota klassillista kaunotarta, ja
koska sinä hylkäät heti ensimmäisen yritykseni, en välitä jatkaa.
Mutta vakavasti puhuen, sinulle tekisi hyvää huvitella vähän enemmän
ja opiskella vähän vähemmän. Sinä vanhenet ennen aikojasi, jos
eristäydyt kaikesta ja istut vain nenä kiinni kirjassa.
-- Koko huoneessa on tuskin miestä, joka tuntisi itsensä nuoremmaksi
tai hyväntuulisemmaksi kuin minä, vaikken käyttäydykään kuin tanssiva
dervissi. Mutta saatat tosiaan olla oikeassa, kohtuuttomuutta on
monenlaista, ja kirjasto on minulle yhtä vastustamaton kuin kapakka
ryyppymiehelle. Minun täytyy kai tehdä raittiuslupaus.
-- Noudata ohjeitani ja lähde liikkeelle kuin Diogenes, ei etsimään
rehellistä miestä vaan täydellistä naista. Toivon että onnistut.
-- En odota löytäväni täydellisyyttä. Mutta jos sinä taas etsit
rehellistä miestä, toivotan minä puolestani sinulle menestystä. Mac
luovutti Roselle viuhkan katsoen häneen niin myötätuntoisesti, että
tytön kasvoille lehahti puna hänen vastatessaan:
-- Jos rehellisyys olisi ainoa vaatimukseni, olisin tosiaan löytänyt
sen sinussa.
Sitten hän lähti Charlien kanssa, joka odotteli vuoroaan, ja Mac
vaelteli sinne tänne mietiskellen mahtoiko hänen tuleva vaimonsa olla
tuossa joukossa -- hän katseli kasvoja toisensa jälkeen, mutta niiden
vaihteleva viehätys ei tehonnut häneen lainkaan.
Ennen illallista nuoret naiset kerääntyivät pukuhuoneeseen
siistiytymään ja joukossa kävi vilkas puheensorina näppäräsormisen
Phyllisin oikoessa kiharoita, ommellessa repeytyneitä nahkareunustoja
tai pistellessä nuppineuloja tungoksesta vaurioituneisiin
vaatekappaleihin.
-- Sivumennen sanoen, nuori Randal ihan palaa halusta tutustua
sinuun. Saanko esitellä hänet illallisen jälkeen? kuiskasi Kitty
Roselle, kun tämä koetti auttaa häntä selvittelemään tanssin
tuivertamia kiharoitaan.
-- Kiitoksia vain, et, vastasi Rose päättävästi.
-- Miksi ihmeessä? penäsi Kitty nyrpeän näköisenä.
-- Kyllä sinä sen tiedät, muuten olisit esitellyt hänet heti kun hän
pyysi. Sinä et usein pysähdy ajattelemaan sopivaisuutta. Miksi nyt
sitten?
-- En tahtonut tehdä sitä ennen kuin olin... sinä olet niin tarkka...
arvasin että kieltäisit, mutta enhän voinut sanoa sitä hänelle,
sopersi Kitty ja hänestä tuntui, että olisi ollut paras pitää koko
asia omana tietonaan.
-- En tahtoisi olla epäkohtelias, mutta minun täytyy todella
kieltäytyä, sillä en tahdo lukea tuttavapiiriini sellaisia
henkilöitä, vaikka tapaankin heidät täällä, sanoi Rose paaduttaen
sydämensä tuota miestä kohtaan, jonka hän serkkujen puheiden
perusteella tiesi olleen Charlien pahanahenkenä.
-- Minä en voinut mitään sille, että hänet kutsuttiin. Vanha herra
Randal ja isä ovat hyviä ystäviä, eikä veljeni Alf liioin tahtonut
jättää poikaa kutsumatta, vaikka ehdotin sitä, selitti Kitty
innokkaasti.
-- Kuitenkin Alf kielsi sinua ajelemasta tai luistelemasta hänen
kanssaan, sillä hän tietää paremmin kuin me, kuinka huonosti Randal
sopii meidän seuraamme.
-- En välittäisi tuntea koko miestä, ellei olisi pakko, mutta minun
täytyy olla kohtelias omassa kodissani. Hän tuli äitinsä kanssa eikä
hän täällä uskalla käyttäytyä niin kuin miesseurassa.
-- Tiedän ettei se kuulu minuun, mutta ihmisten ei tosiaankaan
pitäisi olla niin epäjohdonmukaisia, että antavat poikiensa mennä
hunningolle, mutta odottavat kuitenkin, että me tytöt kohtelisimme
heitä kuin kunnon ihmisiä, Rose puhui kuiskaten, mutta niin kovaa,
että Annabel kuuli ja kääntyi puuteri tupsu kädessään heihin päin
huudahtaen:
-- Taivaan tähden, Rose! Mitä sinä puhut?
-- Hän vain esittää periaatteitaan, enkä minä voi tällä kertaa
oikeastaan moittia häntä. Mutta se saattaa minut hirveään pulaan,
sanoi Kitty.
-- Minä vetoan teihin, kun kerran kuulitte puheeni. Onko nuori
Randal teidän mielestänne sopiva tuttava? Rose kääntyi huolestuneena
Annabeliin ja Emmaan päin, sillä hänen ei ollut helppo pysyä
periaatteissaan, jos hän loukkasi niillä ystäviään.
-- Ei tosiaan, hänhän on ihan kamala! Isä sanoo, että Randal
ja Gorham pilaavat koko toverijoukkonsa. Olen oikein iloinen,
ettei minulla ole veljiä, vastasi Annabel puuteroiden punertavia
käsivarsiaan piittaamatta vähääkään niistä valkoisista viiruista,
joita oli jättänyt moniin takinhihoihin.
-- Minusta tuollainen turhantarkkuus on tahditonta, jos suot
anteeksi, Rose. Eihän meidän oleteta tietävän mitään hurjasteluista,
niin ettemme voi sen vuoksi ruveta syrjimään toisia. Se olisi
pikkumaista ja tekopyhää. Emma järjesteli kirjavia liehukkeitaan
maailmannaisen elein.
-- Niin, mutta kuitenkin me tiedämme. Ei tytön minunkaan mielestäni
välttämättä tarvitse torua eikä saarnata, mutta hän voi kieltäytyä
kehnon miehen tuttavuudesta. Alec-setä varoitti minua Randalista,
ja aion pysyä hänestä kaukana. Rose puhui epätavallisen innokkaasti
unohtaen, ettei voinut mainita todellista syytä vastenmielisyyteensä.
-- Olkoon miten tahansa, minä tunnen hänet ja minusta hän on oikein
hauska. Hän tanssii ihan yhtä hyvin kuin sinun serkkusi Charlie,
ja monen mielestä hän on yhtä viehättäväkin, lennätti Emma nakaten
ylpeästi päätään.
Kesken kiistan Rose muisti Macin äskeisen vertauksen eikä voinut olla
hymyilemättä, sillä suuttumus oli saanut Emman kasvot hehkumaan,
niin että karamellissa oli nyt suklaanruskean, sinipunervan ja
räikeänvihreän lisäksi mansikanpunaistakin väriä.
-- Jokaisen on päätettävä itse. Minä seuraan Jessie-tädin neuvoa ja
koetan pitää hengittämäni ilman niin raikkaana kuin suinkin. Enkä
luule olevani pikkumainen tai tekopyhä, sillä en ikinä kieltäytyisi
tutustumasta kehenkään kunnialliseen mieheen, jonka joku haluaa
esittää, olipa hän kuinka köyhä, ruma tai vähäpätöinen tahansa.
Tähän Rose lopetti keskustelun, ja kaikki neljä tyttöä laskeutuivat
alakertaan kuin liikkuva sateenkaari. Mutta Kitty jäi miettimään
hänen sanojaan, Annabel ylpeili siitä, että oli asettunut Rosen
puolelle, ja Emma tunnusti mielessään, ettei ollut koettanutkaan
pitää raikkaana hengittämäänsä ilmaa.
Koko illallisen ajan Charlie pysytteli Rosen lähellä ja esiintyi
varsin moitteettomasti. Mielihyväkseen Rose näki hänen vain
ravistavan päätään, kun nuori Van viittasi häntä etuhuoneeseen, josta
koko illan oli kuulunut yhä tihenevää korkkien poksahtelua.
Poikaressu, hän koettaa tosissaan, ajatteli Rose ja olisi mielellään
ilmaissut Charlielle kuinka hyvillään oli tämän käytöksestä, mutta
kun tädit lähtivät aikaisin kotiin ja Rose heidän matkassaan, hän sai
vain sanotuksi:
-- Ellen olisi luvannut sedälle tulla kotiin heti puolenyön jälkeen,
olisin jäänyt tanssimaan valssia kanssasi.
-- Tuhannet kiitokset, mutta aion lähteä yhtä matkaa, vastasi Charlie
ymmärtäen katseen ja sanat.
-- Tosiaanko? sanoi Rose ilahtuneena.
-- Lähden. Olen eteisessä kun te tulette.
Mutta kun Rose pukeuduttuaan palasi alakertaan, ei Charlieta
näkynytkään eteisessä, ja pienen odottelun jälkeen Mac tarjoutui
etsimään hänet käsiinsä, sillä Jane-täti haeskeli vielä yläkerrasta
kadonnutta kalossiaan.
-- Sano että minä olen valmiina, mutta että hänen ei tarvitse
tulla ellei hän tahdo, pyysi Rose, jottei olisi liian ankara
katumuksentekijälle.
-- Jos hän on mennyt tuohon kapakkahuoneeseen, tuon hänet ulos,
vaikka siellä olisi keitä! mutisi Mac itsekseen puikkelehtiessaan
siihen takahuoneeseen, jossa miesväki kävi nauttimassa virvokkeita.
Ovi oli raollaan, ja Charlie oli ilmeisesti juuri astunut sisään,
sillä Mac kuuli tutun äänen huutavan:
-- Terve, Prinssi! Tulit juuri sopivaan aikaan juomaan kanssamme
Steven maljan.
-- Tulin vain sanomaan hyvästi, Van, ja kiitos hauskasta illasta.
Minua odotetaan, niin että lähden heti.
-- Ei mitään verukkeita! Ota nyt edes pieni tilkka ja tule takaisin
sitten kun olet selviytynyt naisista, vastasi nuori isäntä kaivaen
jäistä esiin uutta pulloa.
-- Charlie yrittää ruveta munkiksi, eikä se osa erityisesti pue
häntä, naureskeli nuori mies, joka lepuutti jalkojaan tuolilla.
-- Esiliinan nauhat taitavat olla tulossa muotiin, mitä sinisemmät,
sitä parempi, vai mitä? lisäsi toinen yrittäen olla sukkela.
-- Sinunkin olisi viisainta lähteä ajoissa kotiin, Barrow, tai
ainakin pitää suusi pienempänä, vastasi Charlie, mutta jäi
napittamaan hermostuneesti käsineitään siksi aikaa kun laseja
täytettiin.
-- No, lankomies, käy kiinni. Tuossa on sinulle, Prinssi! Ja
Steve ojensi serkulleen lasin pöydän yli. Onnellinen sulhanen oli
tänä iltana niin poissa laidoiltaan, että tuskin huomasi mitä oli
tekemässä; tavallisesti hän -- niin kuin muutkin serkut -- yritti
suojella Charlieta tämän heikkoudelta.
Mutta ennen kuin Charlie ehti tarttua lasiin, Mac astui nopeasti
sisään ja toi viestinsä lyhyessä ja varsin käskevässä muodossa:
-- Rose odottaa sinua. Joudu!
-- Selvä on, hyvää yötä, pojat! Ja Charlie oli poissa, aivan kuin
pelkän nimen mahti olisi pysäyttänyt hänet juuri kun hän oli
rikkomaisillaan päätöksensä.
-- Hei, Solon, tule ottamaan pisara ja lausu meille jokin hääruno
koreimmalla kreikan kielelläsi. Terve! Steve kohotti lasiaan, mutta
Mac sieppasi sen hänen kädestään silmät niin vihaisina, että veli jäi
katsomaan häntä suu auki. Hänen typertynyt ilmeensä näytti ärsyttävän
Macia yhä enemmän, ja kääntyen isäntäänsä päin hän sanoi hillityllä
äänellä:
-- Anteeksi vain, Van, että häiritsen, mutta en voi katsella
syrjästä, kun oma veljeni on houkuttelemassa toista suoraan
laidan yli ja käyttäytyy itse älyttömästi. Minun on pakko puhua
suuni puhtaaksi, sillä yksikään teistä ei kai tahallaan tahtoisi
vahingoittaa Charlieta, mutta poika on pahassa liemessä, ellette te
jätä häntä rauhaan.
-- Miksi sinä hyökkäät minun kimppuuni? En minä mitään ole tehnyt.
Täytyyhän miehen olla kohtelias omassa kodissaan, vai kuinka? kysyi
Van kääntyen ympäri korkkiruuvi kädessään.
-- Täytyy, mutta ei ole kohteliasta saattaa piloillaankaan vieras
tekemään sellaista, josta hänelle koituu pelkkää pahaa. Teille tuo on
vain viinilasi, mutta Charlielle se merkitsee onnettomuutta, ja jos
Steve olisi tiennyt mitä oli tekemässä, hän olisi mieluummin hakannut
kätensä kuin tarjonnut tuota lasia.
-- Tarkoitatko että minä olen juovuksissa? kysyi Steve röyhistäytyen
kuin tappelukukko.
-- Kiihtymyksestä, et samppanjasta, ainakin toivon niin, vastasi
Mac. -- Kuulkaahan, pojat, hän jatkoi tyynemmin, minun ei tietenkään
pitäisi pauhata näin, mutta menetin totta totisesti malttini,
kun kuulin mitä te sanoitte ja näin mitä Steve teki. Kun kerran
aloitin, voin puhua loppuun asti ja sanoa teille suoraan, että
Prinssi ei kestä tällaista menoa. Hän koettaa välttää alkoholia,
ja on suorastaan roistomaista houkutella hänet sen ääreen, sillä
itsekunnioituksen menettäminen on kyllin paha juttu, vaikka ei muuta
menettäisikään. Älkää kertoko hänelle mitä olen sanonut, mutta
auttakaa häntä mikäli voitte.
Oli onneksi Macin ensiesiintymiselle, että hänen kuulijansa
olivat herrasmiehiä ja selviä; niinpä hänen saarnansa ei hukkunut
naurunremakkaan ja kompasanoihin, vaan kuulijoiden kasvot olivat
vakavat ja pahoittelevat. Kun Mac lopetti, Van löi korkin pullon
suulle ja ojensi sydämellisesti Macille kätensä.
-- Sinä olet kunnon kaveri! Minä ainakin koetan pönkittää Charlieta,
sillä hän on hieno poika, enkä toivoisi hänelle Randal-paran kohtaloa.
Toiset mutisivat hyväksyvästi. Kiitollisena Mac ravisti Vanin kättä
ja peräytyi ovelle.
-- Luota minuun, jos joskus tarvitset vastapalvelusta, Van. Anteeksi,
että olen tällainen seuranhäiritsijä, mutta tehän voitte korvata
vahingon nauramalla minulle takanapäin. Minä olen pelannut pelini, ja
Steve voi jatkaa.
Ja Mac lähti yhtä äkkiä kuin oli tullutkin. Hän tiesi aiheuttaneensa
häiriötä, mutta lohduttautui sillä, että oli ehkä hankkinut apua
Charlielle omalla kustannuksellaan, ja palatessaan hullunkurisesti
hymyillen äitinsä luo hän ajatteli:
-- Minun romanssini alkaa sillä, että paimennan tyttöjen
mielitiettyjä. Mutta tätä en voi sanoa Roselle, muuten hän nauraa
minulle.
13