"Mutta minä tiedän jotakin taistelusta, jonka olette kestänyt", sanoi
Dede. "Jos te nyt pysähdytte, niin joutuu hukkaan kaikki mitä olette
saanut aikaan. Teillä ei ole oikeutta tehdä sitä. Te ette voi tehdä
sitä."
Daylight oli paatunut. Hän pudisti päätään ja hymyili.
"Ei mitään joudu hukkaan, Dede, ei mitään. Et käsitä liikepeliä.
Sitä pelataan paperilla. Etkö käsitä? Missä on kulta, jonka kaivoin
Klondikessa? Se on kahdenkymmenen dollarin rahoissa, kultakelloissa ja
vihkisormuksissa. Otaksu, että kuolisin nyt juuri. Se ei vaikuttaisi
kultaan hituistakaan. Samoin on nykyisessä asemassa. Kaikki mistä
vastaan on papereita. Minulla on papereita tuhansien acresien arvoiseen
maa-alueeseen. No hyvä. Polta paperit ja polta minut niiden keralla.
Maat jäävät, eikö totta? Sade lankee sille, jyvät itävät, puut
kasvavat siinä, talot seisovat sillä ja raitiovaunut kulkevat sen
poikki. On yhdentekevää menetänkö paperini vai menetänkö henkeni, se
ei muuta ainoatakaan hiekkajyvästä tässä maassa tai käännä ainoatakaan
ruohonkortta toiseen suuntaan.
"Mitään ei mene hukkaan -- ei ainoatakaan paalua telakoilta, ei
ainoatakaan raitioraiteiden naulaa. Raitiovaunut kulkevat joko
sitten minä omistan paperit tai joku toinen ne omistaa. Liike
Oaklandiin jatkuu. Väkeä alkaa taas tulvata sinne. Me myömme taas
rakennustontteja. Huolimatta siitä miten käy minun tai paperien, ovat
nuo kolmesataa tuhatta asukasta yhtäkaikki tulossa. Ja Oaklandissa
on raitiovaunuja heitä kuljettamaan ja taloja heidän asuttavakseen
ja hyvää vettä heidän juotavakseen ja sähköä, josta saavat valoa ja
kaikkea muuta."
Tällöin oli Hegan ennättänyt perille automobiililla. Sen jyskytys
kuului avonaisesta akkunasta ja he näkivät sen pysähtyvän punaisen
automobiilin viereen. Unwin ja Harrison istuivat vaunussa ja Jones
istui ohjaajan vieressä.
"Haluan tavata Hegania", sanoi Daylight Dedelle. "Muita ei tarvita.
Odottakoot he automobiilissa."
"Onko hän juovuksissa?" kuiskasi Hegan Dedelle ovella.
Dede pudisti päätään ja vei hänet huoneeseensa.
"Hyvää huomenta, Larry", tervehti Daylight. "Istu ja lepuuta jalkojasi.
Näytät levottomalta."
"Niin olen", vastasi pieni irlantilainen terävästi. "Grimshaw ja
Hodgkins tekevät vararikon, ellei jotakin pian tehdä. Miksi ette tule
konttoriin? Mitä aijotte tehdä?"
"En mitään", sanoi Daylight laiskasti venyttäen sanojaan. "Paitsi, että
luullakseni annan heidän mennä vararikkoon -- --"
"Mutta -- --"
"En ole missään asioissa Grimshawin ja Hodgkinsin kanssa. En ole
heille velkaa mitään. Sitäpaitsi teen itse vararikon. Kuuleppas Larry,
sinä tunnet minut. Sinä tiedät, että kun teen päätökseni, on minulla
tosi mielessä. No niin, olen tehnyt päätökseni, Olen kyllästynyt koko
peliin. Aijon jättää sen niin pian kuin voin ja vararikko on nopein
keino päästä siitä."
Hegan tuijotti päällikköönsä, sitten hän siirsi kauhistuneen katseensa
Dedeen, joka nyökäytti päätään myötätuntoisesti.
"Tulkoon siis vararikko, Larry", jatkoi Daylight. "Teidän on vain
suojeltava itseänne ja kaikkia ystäviämme. Nyt kuunnelkaa kun sanon
teille, mitä teidän on tehtävä. Ei ketään saa vahingoittaa. Jokaisen,
joka on auttanut minua, täytyy selviytyä asiasta vahingoitta. Kaikki
maksamatta jääneet palkat täytyy suorittaa asianomaisille. Kaikki
rahat, jotka olen anastanut vesiyhtiöltä, raitiotieyhtiöltä ja
lauttausyhtiöltä, on suoritettava takaisin. Etkä sinä tule kärsimään
vahinkoa. Kaikki yhtiöt, joissa sinulla on osakkeita, tulevat
selviytymään -- --"
"Sinä olet mieletön, Daylight!" huudahti pikku lakimies. "Tämä on
heikkomielistä lörpöttelyä. Mikä sinua vaivaa? Oletko nauttinut jotakin
myrkkyä tai muuta?"
"Olen kai", hymyili Daylight vastaukseksi. "Ja nyt minä pääsen siitä
vapaaksi. Olen sairas kaupungissa asumisesta ja liikeasioitten
hoitamisesta. Aijon lähteä auringonpaisteeseen ja maalle ja vihreille
ruohikoille. Ja Dede tässä tulee mukaani. Joten teillä on tilaisuus
ensimäisenä onnitella minua."
"Onnitella -- piru vie!" puuskahti Hegan. "En aijo olla mukana
tällaisessa mielettömyydessä."
"Kyllä sinä olet; sillä jollet sinä ole mukana, niin tulee mullistus
suuremmaksi ja jotkut joutuvat luultavasti kärsimään. Sinä omistat nyt
itse miljoonan tai enemmän ja jos tottelet minua niin selviydyt asiasta
ehein nahoin. Minä haluan tehdä vararikon ja menettää kaikki. Sitä
juuri tavoittelen eikä ole olemassa ketään, joka voisi minua estää.
Ymmärrätkö, Hegan? Ymmärrätkö?"
"Mitä olette tehnyt hänelle?" murisi Hegan Dedelle.
"Malta Larry." Ensi kerran oli Daylightin ääni terävä ja kaikki
tutut julmuutta ilmaisevat juovat hänen kasvoissaan näkyivät taas.
"Neiti Masonista tulee kohta vaimoni, ja jos haluat puhua hänelle
niin täytyy sinun käyttää erityistä äänensävyä, ellet mieli joutua
sairashuoneeseen. Ja salli minun kertoa sinulle vielä yksi seikka. Tämä
kaikki on minun työtäni. Hänkin sanoo, että minä olen mieletön."
Hegan pudisti päätään sanattomassa murheessaan ja tuijotti yhä.
"Kantomiehiä ei tietysti voida välttää", jatkoi Daylight, "mutta ne
eivät vaivaa ketään eivätkä kauan. Sinun täytyy viipymättä pelastaa
kaikki -- miehet, jotka ovat antaneet palkkansa käytettäväkseni, kaikki
velkojat ja kaikki yhtiöt, jotka ovat auttaneet minua. New Jerseyn
joukkue on ostellut muuatta maa-aluetta. He ostaisivat parituhatta
acrea ja tekevät kaupat nyt jos vaan annat heille mahdollisuuden.
Fairmontin alue on paras paikka siinä ja he maksavat tuhat dollariakin
acrelta sen osasta. Siitä saat hyvän avun. On onni, jos he maksavat
kaksi sataa acrelta alueesta, joka on sen takana."
Dede, joka tuskin oli kuunnellut, näytti äkkiä tehneen päätöksensä ja
astui molempien miesten eteen. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, mutta
päättäväiset, niin että Daylight katsoessaan niitä muisti päivää,
jolloin Dede ensi kerran oli ratsastanut Bobilla.
"Malttakaa", sanoi hän. "Haluan sanoa jotakin. Elam, jos teet tämän
mielettömän teon, niin en mene kanssasi naimisiin. Kieltäydyn menemästä
kanssasi naimisiin."
Kurjuudestaan huolimatta loi Hegan häneen pikaisen kiitollisen katseen.
"Aijon käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseni", alkoi Daylight.
"Odota", keskeytti Daylight taas. "Ja jollet tee sitä, niin minä menen
kanssasi naimisiin.
"Annahan kun selvittelen itselleni tätä ehdotusta." Daylight puhui
hitaasti ja hillitysti. "Jos ymmärsin oikein, niin sinä haluat tulla
vaimokseni, jos minä jatkan liikepeliäni? Sinä tulet vaimokseni, jos
minä näännytän itseni työllä ja juon Martin cocktaileja?"
Joka kysymyksen jälkeen hän vaikeni ja Dede nyökkäsi päätään
myöntymyksen osoitukseksi. "Ja sinä menet heti kanssani naimisiin?"
"Kyllä."
"Tänään? Nyt?"
"Niin."
Daylight tuumi hetkisen.
"Ei, pieni nainen, en tee sitä. Se ei käy päinsä ja sinä tiedät sen
itse. Tahdon sinut omakseni -- kokonaan; ja saadakseni sinut kokonaan
omakseni, täytyy minun antaa sinulle itseni kokonaan ja jos jatkan
liikepeliä, jää minusta hyvin vähän jäljelle sinulle annettavaksi.
Kun sinä, Dede, olet kanssani maatilalla, olen varma sinusta ja
varma itsestäni. Sinusta olen varma joka tapauksessa. Sinä saat
sanoa, mitä haluat, mutta yhtäkaikki sinä varmasti tulet vaimokseni.
Ja nyt, Larry, on sinun parasta lähteä. Palaan pian hotelliin ja
koska en enää astu jalallani konttoriin, saat tuoda kaikki paperit
huoneisiini allekirjoitettaviksi. Ja voit soittaa minulle puhelimella
milloin tahansa. Tämä vararikko on täyttä totta. Ymmärrätkö? Olen sen
päättänyt?"
Hän nousi osoittaakseen Heganille, että oli aika lähteä. Jälkimäinen
oli aivan ymmällä. Hän nousi niinikään, mutta jäi avuttomana
katselemaan ympärilleen.
"Suoraa mielettömyyttä", mutisi hän.
Daylight laski kätensä toverinsa olkapäille.
"Rohkaise mielesi, Larry. Olet aina puhunut ihmisluonnon ihmeistä ja
nyt minä annan sinulle siitä esimerkin, etkä sinä ymmärrä arvostaa
sitä. Minä olen suurempi uneksija kuin sinä, siinä kaikki, ja minä
uneksin sellaista, mistä tulee tosi. Se on suurin, parhain uni, mitä
milloinkaan olen uneksinut ja minä aijon sen toteuttaa -- --"
"Menettämällä kaiken, mitä omistat", puhkesi Hegan puhumaan.
"Niin -- menettämällä kaiken, mitä omistan ja mitä en halua omistaa.
Mutta minä otan mukaani sata neljäkymmentä kappaletta jouhisuitsia. Nyt
on sinun parasta mennä Unwinin ja Harrisonin luo ja lähteä kaupunkiin.
Olen hotellissa ja voit soittaa minulle milloin tahansa."
Hän kääntyi Deden puoleen heti kun Hegan oli lähtenyt ja tarttui hänen
käteensä.
"Ja nyt ei sinun, pieni nainen, tarvitse mennä enää konttoriin. Voit
pitää itseäsi erotettuna toimestasi. Ja muista, että minä olin sinun
työnantajasi, joten sinun täytyy pyytää minulta suosituksia, ja jollet
ole oikein hyvä, niin en anna sinulle mitään. Sillä välin saat levätä
ja tuumia, mitä tavaroita aijot ottaa mukaan, sillä meidän täytyy
sisustaa ainakin osa taloa sinun huonekaluillasi."
"Mutta, Elam, minä en tahdo, en tahdo. Jos teet tämän mielettömän teon,
en milloinkaan mene kanssasi naimisiin."
Hän koetti irroittaa kätensä, mutta Daylight puristi sitä suojelevasti
ja isällisesti.
"Tahdotko olla suora ja rehellinen? Hyvä on. Minkä tahtoisit mieluimmin
-- minut ja rahat, vai minut ja maatilan?"
"Mutta -- --" alkoi Dede.
"Ei mitään muttia. Minut ja rahat?"
Dede ei vastannut.
"Minut ja maatilan?"
Dede ei vieläkään vastannut, mutta Daylight ei menettänyt malttiaan.
"Näethän, että tiedän vastauksesi, Dede, eikä tässä asiassa ole enää
muuta sanottavaa. Sinä ja minä lähdemme täältä ja menemme Sonomaan.
Sinä päätät mitä otat mukaasi ja minä lähetän tänne parin päivän
kuluttua muutamia miehiä pakkaamaan tavaroitasi. Se on viimeisiä
palveluksia, mitä kukaan meille tekee. Sinä ja minä puramme ne itse
perillä."
Dede teki viimeisen yrityksen.
"Elam, etkö tahdo olla järkevä? Vielä on aikaa muuttaa päätös. Minä
voin soittaa ja pyytää puhelimeen herra Heganin heti kun hän saapuu
konttoriin -- --"
"Minä olen ainoa järkevä mies koko joukossa", sanoi Daylight. "Katsohan
minuun -- niin tyyni kuin vain suvaitset ja yhtä onnellinen kuin
kuningas, kun he hyörivät kuin säikähtynyt villihanhiparvi, jota vaara
uhkaa."
"Minä huutaisin, jos luulisin siitä olevan mitään hyötyä", uhkasi Dede.
"Siinä tapauksessa minä syleilisin sinua hiukan pitempään ja hyväilisin
sinua", uhkasi Daylight vuorostaan. "Ja nyt minä lähden. On ikävää,
että olet menettänyt Mabin. Olisit voinut lähettää sen maatilalle.
Mutta minä pidän huolta siitä, että saat toisen tamman ratsastaaksesi."
Kun Daylight seisoi portaiden päässä lähdössä, sanoi Dede:
"Sinun ei tarvitse lähettää noita miehiä. Ei ole mitään pakattavaa,
koska minä en aijo mennä kanssasi naimisiin!"
"Et voi minua säikyttää", vastasi Daylight ja meni portaita alas.