Koko viikon tiesi jokainen konttorissa, että jotakin uutta ja tärkeätä
liikkui Daylightin mielessä. Lukuunottamatta muutamia vähäpätöisiä
liikeyrityksiä, ei hän moneen kuukauteen ollut osoittanut mielenkiintoa
mihinkään. Mutta nyt tekivät hänen aivonsa ankaraa työtä, hän teki
äkkinäisiä ja pitkällisiä retkiä lahden poikki Oaklandiin, tai istui
äänettömänä ja liikkumatta pöytänsä ääressä tuntikausia, Hän näytti
hyvin onnelliselta näissä mietteissään. Silloin tällöin tuli miehiä
neuvottelemaan hänen kanssaan -- ja nämät olivat aivan toisenlaisia
kuin ne, jotka tavallisesti tulivat häntä tapaamaan.
Sunnuntaina sai Dede tietää kaikki.
"Olen paljon tuuminut keskusteluamme", alkoi Daylight, "ja minulla on
valmiina suunnitelma, joka saa hiukset nousemaan pystyyn päässänne.
Se on sellaista, mitä te sanotte rehelliseksi ja samalla se on
suuremmoisinta peliä, mihin kukaan mies milloinkaan on ryhtynyt. Mitä
sanotte siitä, jos lahjoittaa ihmisille aikaa tukuttain, antaa heille
kaksi minuuttia siihen, mihin ennen on ollut varaa vain yksi minuutti?
Niin, ja istuttaa puitakin -- monta miljoonaa puuta, Te muistatte tuon
kivilouhoksen, jonka sanoin aikovani ostaa? No niin, minä ostan sen.
Ostan nämät kalliot, tästä Berkeleyn ympäriltä ja toiselta puolen San
Leandroon saakka. Olen jo ostanut osan niistä tätä tarkoitusta varten.
Mutta tämä on visusti pidettävä salassa. Ennenkuin kukaan aavistaa
mitään, on minulla jo suuret alat hallussani. Te näette tuon kukkulan
vastapäätä. Siitä olen ostanut jo alueen. Eikä se ole vielä mitään sen
rinnalla mitä aijon ostaa."
Hän vaikeni voitonriemuisena.
"Ja kaikki tämä siinä tarkoituksessa, että voisitte lahjoittaa
ihmisille kaksi minuuttia yhden asemasta?" kysyi Dede ja nauroi samalla
sydämellisesti hänen salaperäisyydelleen.
Daylight katsoi häneen lumottuna. Hänellä oli sellainen suora
poikamainen tapa nauraessaan heittää päätään taaksepäin. Ja hänen
hampaitaan Daylight ihaili ihailemasta päästyään. Ne eivät olleet
pienet, mutta säännölliset ja lujat, ilman ainoatakaan koloa ja ne
olivat Daylightin mielestä terveimmät, valkoisimmat ja kauniimmat
hampaat, mitkä hän milloinkaan oli nähnyt. Ja jo kuukausia hän oli
verrannut niitä jokaisen tapaamansa naisen hampaisiin.
Vasta kun Deden nauru oli lakannut hän saattoi jatkaa.
"Lauttausjärjestelmä Oaklandin ja San Fransiskon välillä on kehnoin
ja vanhanaikaisin laitos Yhdysvalloissa, Te kuljette sillä joka päivä
edestakaisin, kuutena päivänä viikossa. Siis kahtenakymmenenä viitenä
päivänä kuukaudessa, tai kolmenasatana vuodessa. Miten pitkä aika menee
teiltä joka kerta tähän kulkuun? Neljäkymmentä minuuttia jos hyvin käy.
Minä vien teidät ylitse kahdessakymmenessä minuutissa. Jollen täten
lahjoita ihmisille kahta minuuttia yhden asemasta niin olen Matti.
Säästän teiltä kaksikymmentä minuuttia kerralla. Se on neljäkymmentä
minuuttia päivässä, kaksitoista tuhatta minuuttia vuodessa teiltä,
yhdeltä henkilöltä. Malttakaahan: se on kaksisataa tuntia. Otaksutaan,
että minä säästän kaksisataa tuntia vuodessa tuhansille muille -- se on
jo jotakin, eikö totta?"
Dede saattoi vain hengästyneenä nyökähyttää päätään. Häneen oli
tarttunut Daylightin innostus, vaikkei hän ollutkaan selvillä siitä,
miten tämä aikaa säästäessään aikoi menetellä.
"Tulkaa", sanoi Daylight. "Ratsastakaamme tuonne kukkulalle ja
päästyämme huipulle mistä on avara näköala, minä selitän teille kaikki."
Kapea polku vei alas kalliorotkon kuivuneeseen uomaan, jonka poikki
täytyi kulkea, ennenkuin saattoivat alottaa kiipeämisen. Rinne
oli jyrkkä ja tiheän pensaikon peittämä, jossa heidän hevosensa
kompastelivat, Bob suuttui, kääntyi äkkiä ja koetti päästä Mabin
ohitse. Se työnsi tamman syrjään tiheään pensaikkoon, missä tämä oli
vähällä kaatua. Tasapainon saavutettuaan työntyi Mab koko painollaan
Bobia vastaan. Välttämätön seuraus oli, että molemmat ratsastajat
törmäsivät yhteen ja kun Bob syöksyi rinnettä alaspäin, oli Dede
vähällä pudota hevosen selästä. Daylight sai hevosensa hillityksi
ja auttoi Deden samalla satulaan. Oksa- ja lehti-sade rapisi heidän
päälleen ja vastus seurasi vastusta kunnes he vaatteet revittyinä,
mutta onnellisina ja virkein mielin pääsivät huipulle. Täällä eivät
mitkään puut peittäneet näköalaa. Se kukkula, jonka huipulla he olivat,
ulkoni säännöllisestä kukkulajonosta, joten he näkivät kolmeneljännestä
ympyrästä. Alhaalla lahden ympärillä olevalla tasangolla oli Oakland,
ja lahden takana oli San Fransisko. Näiden kahden kaupungin välillä
he saattoivat nähdä valkeat lauttaveneet vedessä. Heidän oikealla
puolellaan oli Berkeley, ja vasemmalla harvaanasutut kylät Oaklandin
ja San Leandron välillä. Suoraan heidän edessään oli Piedmont
umpimähkäisine asumuksineen ja viljelysmaineen, ja Piedmontista vietti
maa säännöllisesti alenevina aaltoina Oaklandiin.
"Katsokaa", sanoi Daylight tehden kaarevan liikkeen käsivarrellaan.
"Tuolla asuu sata tuhatta ihmistä, eikä mikään estä siellä
asumasta puolta miljoonaa. Siinä mahdollisuus lisätä asukasluku
viidenkertaiseksi. Tällainen on suunnitelmani lyhyesti kerrottuna.
Miksi ei Oaklandissa asu enemmän väkeä? Puuttuu hyvä yhdysliikenne San
Fransiskon kanssa ja sitäpaitsi on Oakland nukkuvaa paikkakuntaa. Se on
paljon sopivampi asuinpaikaksi kuin San Fransisko. Otaksukaammepa nyt,
että minä ostan kaikki Oaklandin, Berkeleyn, Alamedan, San Leandron
ja muut raitiotiet -- hankin niille pätevän ja yhteisen johdon,
Otaksukaamme, että minä lyhennän San Fransisko-matkaan tarvittavan
ajan puoleksi rakentamalla suuren aallonmurtajan Goat Islandin
tienoille ja järjestämällä lauttauslaitoksen uusilla ajanmukaisilla
veneillä? No, silloin ihmiset haluavat asua tällä puolen lahtea. Hyvä.
He tarvitsevat maata, mille rakentaa. Siispä minä ensin ostan maan.
Mutta maa on halpaa nyt. Miksi? Siksi, että tämä on maaseutua, siksi,
ettei ole sähköraitioteitä, ei nopeita kulkulaitoksia, eikä kukaan
aavista, että sähköraitiotiet ovat tulossa. Minä rakennan raitiotiet.
Se saa maanarvon kohoamaan. Sitten minä myyn maata niin paljon kuin
ihmiset haluavat ostaa parannetun lauttauslaitoksen ja kulkuneuvojen
houkuttelemina.
"Te näette, rakentamalla tiet minä lisään maan arvoa. Sitten minä
myyn maan ja saan arvon takaisin ja tämän jälkeen ovat vielä
jäljellä raitiotiet, jotka kuljettavat ihmisiä edes takaisin ja
ansaitsevat suuria summia. En saata hävitä tässä pelissä. Ja on
muitakin mahdollisuuksia ansaita miljoonia. Millaista on alue
vanhan aallonmurtajan ja sen paikan välillä, mihin aijon rakentaa
aallonmurtajani? Vesi on siinä matalaa. Minä täytän ja ruoppaan sen ja
rakennan laivatelakoita, joihin sadat laivat laskevat. San Fransiskon
telakoilla on tungosta. Ei ole enää tilaa laivoille. Jos sadat
laivat purkavat lastinsa lahden tällä puolen suoraan kolmen suuren
rautatielinjan tavaravaunuihin, perustetaan tehtaita tänne sen sijaan,
että nyt perustetaan niitä San Fransiskoon. Tehtaat tarvitsevat maata.
Minun on siis ostettava tehtaan paikat ennenkuin kukaan aavistaa,
että maan-arvo tulee kohoamaan. Tehtaat tuovat mukanaan kymmeniä
tuhansia työmiehiä perheineen. Nämät tarvitsevat enemmän taloja ja
enemmän maata, siis minua, sillä minähän heille myyn maan. Ja kymmenet
tuhannet perheet tuovat joka päivä kymmeniä tuhansia nikkelilantteja
sahköraitiovaunuihin. Kasvava asutus tarvitsee enemmän kauppoja;
enemmän pankkeja, enemmän kaikkea. Kaikkeen tähän tarvitaan minua. Mitä
arvelette siitä?"
Ennenkuin Dede ennätti vastata, jatkoi Daylight taas puhettaan. Hänen
sielunsa silmien edessä vilisi kuvia tästä uudesta hänen unelmainsa
kaupungista, jonka hän rakensi Alamedan kukkuloille.
"Tiedättekö -- olen ollut sitä katsomassa -- Clyden vuono, missä
kaikki rautaiset laivat rakennetaan, ei ole puoleksikaan niin
suuri kuin Oaklandin lahti tuolla alhaalla, missä kaikki vanhat
laivahylyt viruvat? Miksei se ole Clyden vuono? Siksi että Oaklandin
kaupunginneuvosto kuluttaa aikansa kiistelemällä joutavista
asioista. Tarvitaan joku, joka näkee asiat ja sen jälkeen tarvitaan
järjestelykykyä. Minä olen siinä mies paikallani. En suotta onnistunut
niin hyvin tehdessäni Ophirin siksi, mikä se oli. Ja kun asiat
ensin ovat ruvenneet luonnistamaan, tulvii kyllä vierasta pääomaa
yritykseen. Minun on vain pantava se alkuun. 'Hyvät herrat', sanon
minä, 'täällä on kaikki luonnolliset edellytykset suurelle kaupungille.
Jumala Kaikkivaltias on ne pannut tähän ja pannut minut näkemään ne.
Haluatteko laskea maihin teenne ja silkkinne Aasiasta ja lähettää sen
laivoilla suoraan Itään. Tässä ovat laivatelakat höyrylaivoillenne ja
tässä ovat rautatiet. Haluatteko tehtaita, joista voitte kuljettaa
tavarat suoraan maitse tai meritse. Tässä on paikka tehtaille ja tässä
on nykyaikainen ajanmukainen kaupunki viimeisine parannuksineen teidän
ja työmiestenne asuttavaksi.'
"Sitten on vesijohtokysymys. Tulen jokseenkin täydellisesti omistamaan
vedenjakajan. Miksi en vesilaitoksiakin? Oaklandissa on nyt kaksi
vesiyhtiötä, jotka tappelevat keskenään kuin kissa ja koira.
Suurkaupunki tarvitsee hyvää vesijohtolaitosta. Nuo yhtiöt eivät
sitä voi antaa. Ne ovat kehnosti järjestetyt. Minä anastan, nielen
ne ja hankin kaupungille hyvää vettä. Siitäkin tulee rahaa -- rahaa
kaikkialta. Jokainen parannus saa jonkun muun arvon kohoamaan. Arvo
riippuu asukasluvusta. Mitä suurempi on jonkun paikkakunnan asukasluku,
sitä arvokkaampi on siellä maaomaisuus. Ja tämä on kuin luotu suuren
ihmisjoukon asuinpaikaksi. Katsokaa sitä! Katsokaahan vain! Ette voisi
löytää parempaa paikkaa suurelle kaupungille. Tarvitaan vain asukkaita
ja kahden vuoden kuluttua on täällä parisataa tuhatta asukasta lisää.
Ja mikä on enemmän, tässä ei tapahdu mitään huijausta. Se on rehellistä
peliä. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua on lahden tällä puolen miljoona
asukasta. Puuttuu vielä hotellit. Täällä ei ole yhtään kunnollista
hotellia. Minä rakennan pari ajanmukaista hotellia, jotka herättävät
huomiota. En välitä siitä, vaikkeivät ne vuosikausiin tuottaisikaan
voittoa. Niistä on kuitenkin minulle toisissa suhteissa hyötyä.
Ja sitten aijon vielä istuttaa miljoonia eukalyptus-puita näille
kukkuloille."
"Mutta miten aijotte menetellä?" kysyi Dede. "Teillä ei ole kylliksi
rahaa kaikkiin näihin suunnitelmiinne."
"Minulla on kolmekymmentä miljoonaa ja jos tarvitsen enemmän voin
lainata maata vastaan. Kuoletuslainan korot eivät lähimainkaan niele
maan arvon kohoamista ja minä aijon myydä maata kosolti."
Seuraavina viikkoina oli Daylight aina toimessa. Hän vietti suurimman
osan ajastaan Oaklandissa ja tuli harvoin konttoriin. Hän aikoi muuttaa
konttorin Oaklandiin, mutta, kuten hän sanoi Dedelle, oli sitä ennen
alkuvalmistukset, maan osto, suoritettavat loppuun. Sunnuntain toisensa
perästä he milloin miltäkin kukkulanhuipulta katselivat uneksittuun
kaupunkiin ja sen maataviljeleviin esikaupunkeihin ja Daylight näytti
Dedelle viimeiset ostonsa. Aluksi ne olivat maakaistaleita sieltä ja
täältä, mutta sitä mukaan kuin viikot vierivät, harvenivat kohdat,
joita Daylight ei omistanut, kunnes ne lopulta olivat kuin saaria,
joita Daylightin maa ympäröi.
Se vaati nopeaa ja suurisuuntaista toimintaa, sillä Oaklandissa
ja sen lähiseuduilla piankin huomattiin summaton maanostaminen.
Mutta Daylight maksoi heti ja nopeasti toimiminen oli aina
kuulunut hänen menettelyohjeisiinsa. Ennenkuin muut saattoivat
aavistaakkaan hänen aikeitaan, hän kaikessa hiljaisuudessa saattoi
loppuun monta aijetta. Samaan aikaan kuin hänen asiamiehensä
ostivat maa-alueita sekä liikekeskusta että tehtaita varten,
hankki Daylight kaupunginneuvostolta etuoikeuksia, valtasi nuo
kaksi vedetöntä vesiyhtiötä ja kahdeksan tai yhdeksän itsenäistä
raitiotielinjaa ja sai haltuunsa lahden rantamat telakoitaan
varten. Rantamista oli vuosikausia käräjöity ja hän ryhtyi ripeästi
asiaan -- osti yksityisomistajien osuudet ja samalla vuokrasi osan
kaupunginvaltuustolta.
Samaan aikaan kuin Oakland oli kuohuksissa tämän odottamattoman
joka suuntaan ulottuvan toiminnan johdosta ja kiihtyneenä kyseli
sen tarkoitusta, osti Daylight salaa republikaanisen puolueen
pää-äänenkannattajan ja demokratisen puolueen pää-äänenkannattajan ja
muutti rohkeasti uuteen konttorihuoneustoonsa. Tämä oli luonnollisesti
suuri, se käsitti neljä kerrosta kaupungin ainoassa ajanmukaisessa
konttorirakennuksessa -- ainoassa rakennuksessa, jota ei myöhemmin
tultaisi repimään, kuten Daylight arveli. Siellä oli osasto toisensa
jälkeen ja satoja konttoristeja ja pikakirjoittajia. Kuten hän kertoi
Dedelle:
"Minulla on enemmän yhtiöitä kuin osaatte laskeakaan. Alamedan & Contra
Costan Maarengas, Yhdistetyt Katuraitiotiet, Yerba Buenan Lautta-yhtiö,
Yhdistetty Vesiyhtiö, Piedmontin Kiinteimistö-yhtiö, Fairview- ja
Portola-hotelli-yhtiö ja puolisen tusinaa muita, joiden nimet minun
on täytynyt merkitä muistikirjaan voidakseni ne muistaa. Vielä on
Piedmontin Pesulaitosyhtiö ja Redwoodin Yhdistetyt Kivilouhokset.
Ostettuani aluksi tuon louhoksen, josta on ollut puhetta, olen
nyt aikeissa ostaa ne kaikki. Ja sitten on laivarakennusyhtiö,
jolle en vielä ole antanut nimeä. Kun minun kerran täytyy hankkia
lauttausveneitä, niin päätin rakentaa ne itse. Ne ovat valmiina siksi
kuin aallonmurtajakin on kunnossa. Kylläpä tässä on ollut hommaa. Ja
minulla on ollut ilo samalla pettää ryövärijoukkuetta. Vesiyhtiön
miehet kiljuvat nyt. Annoin varmaankin heille aimo iskun. Tein lopun
hyvästä tulolähteestä."
"Mutta minkävuoksi vihaatte heitä noin?" kysyi Dede.
"Siksi, että he ovat sellaisia raukkamaisia pettureita."
"Mutta he pelaavat samaa peliä kuin tekin."
"Kyllä, mutta eivät samalla tavalla." Daylight katseli häntä
miettiväisenä. "Kun sanon raukkamaisia pettureita, niin tarkoitan
juuri sitä -- raukkamaisia pettureita. He ovat olevinaan aika pelaajia
eikä yhdellä tuhannestakaan heistä ole rohkeutta olla pelaaja. He
ovat pieniä pumpulihäntäisiä kaniineja, jotka koettavat uskotella
olevansa suuria peloittavia susia. Katsokaa miten he menettelevät. Kun
mahtimiehet halusivat myydä Little Copper-osakkeita, lähettivät he
Jakey Fallowin New Yorkin arvopaperipörssiin huutamaan: 'Minä ostan
kaikki Little Copperin osakkeet tai osan niistä viidestäkymmenestä
viidestä.' -- Little Copper oli silloin viidessäkymmenessä neljässä.
Ja kolmessakymmenessä minuutissa nuo pumpulihännät -- _rahamiehiksi_
jotkut nimittävät heitä -- saivat Little Copperin kohoamaan
kuuteenkymmeneen. Ja tunnin kuluttua syntyi paniikki ja Little Copper
aleni neljäänkymmeneen viiteen, jopa neljäänkymmeneen.
"He toimivat tietämättään pomojen kätyreinä. Miltei yhtä paljon kuin he
ryöstävät raukkoja, ryöstävät pomot heitä. Tai käyttävät pomot heitä
välikappaleinaan ryöstäessään toisiaan. Tällä tavoin trusti viimeisessä
paniikissa kaappasi Chattanogan Hiili- ja Rautayhtiön osakkeita.
Trusti sai aikaan tuon paniikin. Se tahtoi saattaa häviöön pari suurta
pankkiyhtiötä ja löylyttää samalla puolta tusinaa pomoja; ja se teki
tämän peloittamalla pumpulihännät. Pumpulihännät pitivät huolen muusta
ja yhtiö keräsi Chattanogan Hiili- ja Rautayhtiön osakkeita. Ken
tahansa, kellä on rohkeutta ja ymmärrystä, voi tanssittaa pumpulihäntiä
mielensä mukaan. Minä en suorastaan vihaa heitä, mutta en juuri
kunnioita tuollaisia pelkureita."