Ei, ei, rakas! Sehän oli sittenkin vain rakkautemme maallinen merkki!
Ja sekin... minun syytäni sekin! Minä kehno... En kykene, en ymmärrä...
päähänpinttyneitten ennakkoluulojen kahleissa... en osaa tarjota
vaimolleni rahaa edes välttämättömiin tarpeisiin... (Lähestyen.) Ei,
ei, Hellin, sinua en päästä eroamaan! Meidän täytyy jatkaa... ihmisinä
ja kehittää ja kasvattaa toisiamme...
HELLIN HÖÖK (liikehtien, melkein kauhistuneena).
Joko taas, joko taas? Kehittää ja kasvattaa? Kasvattaa ja kehittää?
Joko taas alkaa tuo moraaliopetus, aamusta iltaan ja illasta aamuyöhön,
käsky käskyn jälkeen, selitys selityksen jälkeen...