GABRIEL HÖÖK (oikealta, kädessä salkku).
Kas niin, lapset, kas niin... Heti kun luokkani on käsitelty... Tuossa
tuokiossa...
HELLIN HÖÖK (rientäen miehensä luo, hyväntahtoisen mielevästi).
Voi sitä ukko parkaa, kun eivät anna sen rauhassa viettää enää edes
häitänsäkään...
GABRIEL HÖÖK (suudellen hajamielisesti vaimoaan poskelle, lähtien
vasemmalle, höpisten).
Niin, sanopas muuta... Mutta velvollisuus, velvollisuus... (Poistuu
vasemmanpuolisesta ovesta eteiseen.)
HELLIN HÖÖK siirtyy miehensä jäljessä ovelle, nyökkää täältä silmää
iskien Claesille ja katoaa eteiseen.
UUNO CLAUS (yksin, näkee oven sulkeutuvan, silmää puhelinpöytään päin,
näyttää tekevän nopean päätöksen, ottaa kuulotorven, vaimentaa ääntä
kädellään, yhä tarkaten oikeanpuolista ovea).
39707. (Lyhyt paussi.) Onko neiti Kena...? Missä hän on? (Paussi.) Kun
hän tulee, pyytäkää odottamaan tai... muussa tapauksessa soittamaan
tohtori Höökille... Juuri niin. Kiitän.
HELLIN HÖÖK (tulee samassa vasemmalta, hyräillen jotakin säveltä,
pysähtyen, tutkivasti).
Mitä? Soititko jonnekin?
UUNO CLAUS (teeskennellen välinpitämättömyyttä).
Vain pieni ilmoitus.
HELLIN HÖÖK (tullen jälleen säteilevän tyytyväiseksi, näyttäen
keikaillen pukuaan).
Onko kaunis? Sano... No, katso nyt sentään! Tämä on sinua varten, uuden
uutukainen... Sano, sano, älä kitsastele...
UUNO CLAUS (liioitellun kohteliaasti).
Kuin pariisitar... siro ja sorja!